Organisaatio-olmi käpertyy hanakasti koloonsa aina valoisana aikana. Siellä se mutustelee pähkinöitä ja banaaneja niin, ettei palkanmaksaja – eli asiakas – pääse yllättämään.
Ensimmäisen vaiheen turvavarustukset näkyvät jo putiikin ala-aulasta. Tyyriin viidestä kahdeksaan metriin leveän tiskin yli näkevät vain yli 170-senttiset vieraat. Katveessa kökkii yrmeitä, poliisin vermeisiin pukeutuneita pamputtajia.
Tarkoitus on tietenkin ottaa vierailta turhat luulot pois:
”Ken näistä ovista astuu, noudattakoot hän meidän sääntöjämme!”
Pistäydyin hiljattain eräässä entisessä valtion laitoksessa. Kun olin tervehtinyt paikallishallintoa, rutiini alkoi noudattaa täsmälleen (ilmeisesti) Suomen laki -nimisessä teossarjassa määriteltyä kaavaa.
Sain lomakkeen täytettäväkseni.
Kuten tunnettua, jokainen meistä katuu kuolinvuoteellaan lähinnä sitä, miten monta lomaketta jäi vielä täyttämättä. Monet haaveilevat, että jos lottovoitto osuisi kohdalle, he ostaisivat heti ensimmäiseksi tuhansia lomakkeita, kirjoitusalustoja ja hienoja kyniä.
Koska yleensä isäntäväki haluaa vierailleen vain parasta alusta saakka, ilmeisesti lomakesulkeiset ovat johtajankin mielestä jotain aivan mahtavaa.
Kun olin tuhertanut nimeni, yhtiöni, isäntäni ja päivämäärän blanketille, tarjosin sitä tiskin takana jurottavalle huuhkajalle. Hän palautti kupongin ja napautti:
”Kortin numero puuttuu!”
Onneni kukkuloilla olin unohtanut kopioida lomakkeeseen sarjanumeron, joka löytyi tiskille ilmestyneen vierailijakortin nurkasta. Nöyrästi tein työtä käskettyä.
En enää uskaltanut udella, saisinko piipahtaa pikkulan puolella. Jalat ristissä niissä neukkareissa istutaan yleensä muutenkin.
Tuntia myöhemmin kaivoin vierailijakortin taskustani ja heitin sen rempseästi tiskille: ”Kiitos ja hyvästi!”
Keskiviikkona kävin käynnistämässä Digian Noste-suolakaivos-projektin. Kun tepastelin ala-aulan tiskin ääreen, sen takaa nousi hymyilevä nainen. Kerroin nimeni. Hän ojensi valmiiksi täytetyn vierailijalomakkeen ja pyysi siihen allekirjoitukseni.
Sehän sopii, kaltaiseni superjulkkis on tottunut sutimaan nimmareitaan vähän sinne sun tänne!
Olin sen verran hyvissä ajoin, että ehdin tarkkailla muutamaa seuraavaakin tulijaa. Kaikki huokailivat ihastuneina, että olipa hienoa, kun tiedot oli kirjattu jo valmiiksi.
Kieltämättä jokainen varmasti ilahtuu jo siitä havainnosta, ettei hänen visiittinsä tullut yllätyksenä. Digia vaikuttaa suorastaan valmistautuneelta.
Jos johtaja todella arvostaisit asiakkaitaan, hän dumppaisi tiskinsä itärajalle panssarintorjuntakalustoksi tässä Nato-jäsenyyttä odotellessa. Vierailijalätkät saisi samaan syssyyn ripustaa käkkärämäntyjen oksiin. Ne tappavat venäläisen jalkaväen nauruun.
Jos emäntä tai isäntä ei muista vieraansa nimeä ilman nimikilpiä, hänellä on dementiansa kanssa vakavampiakin ongelmia.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Useimmissa yrityksissä se on torjuva.
