Raskas teollisuus karkaa Suomesta. Onneksi meille jää järkeen ja ahkeruuteen perustuvia tehtäviä. Olemmehan sentään niin hyviä verrattuna Kauko-Idän kehitysmaihin verrattuna.
Vai olemmeko?
Lueskelin joulun pyhinä pitkän artikkelin ”Maailman rankin pääsykoe” (GEO 07/2009). Se kertoi siitä, miten ankaraa kisaa 300 000 intialaista käy paikallisten teknisten korkeakoulujen opiskelupaikoista vuosittain.
Vain kaksi hakijaa sadasta pääsee läpi. Mutta palkintokin on merkittävä. Tutkinnon suorittanut saa hyväpalkkaisen työn. Sen ansiosta koko hänen perheensä loikkaa köyhyydestä keskiluokkaan.
Juttu kertoo nuorista, jotka ovat ikäluokkansa terävintä kärkeä. He valmistautuvat pääsykokeisiin jopa 18 tuntia päivässä. Parhaista parhaiden tavoitteena on Mumbain tai Delhin yliopisto, joihin pääsee koko maasta vain 300 etevintä. Se tarkoittaa promillea pyrkijöistä.
Pääsykoe onkin ehkä maailman rankin lajissaan.
Intialaisen korkeakouluverkoston taso on jotain sellaista, josta suomalaiset Aalto-intoilijat voivat vain haaveilla. The Times -lehti rankkasi joitain vuosia sitten intialaiset kolmanneksi heti bostonilaisen MIT:n ja kalifornialaisen Berkeleyn jälkeen.
Entä mitä Suomeen kuuluu? Nappasin joitain näytteitä lehdistä:
- Tekniikan kandidaatti Panu Paukkeri kirjoitti HS:n yleisöosastolle 4.1.2009. Hän valitti, että TKK:ssa monet opiskelijat ovat ylikuormitettuja. Työviikolle saattaa kertyä pituutta jopa 47,5 tuntia!
- Torstaina 10. joulukuuta Hesarissa oli juttu turkulaisen kauppaoppilaitoksen pakkolomista. Toimittaja oli kuitenkin löytänyt käytävältä merkinomiopiskelijan, jolle oli edelleen opetusta tarjolla. Katri Taipale oli tyytymätön kohtaloonsa. ”Kyllähän se vähän tuntuu epäreilulta, kun muut saavat olla vapaalla ja itse joutuu käymään täällä”.
- Tekniikka & Talous (18.12.2009) kertoi entisen opettajani, Oulun yliopiston professorin Olli Silvénin kehittämästä ryhmäpaineeseen ja jatkuvaan arviointiin perustuvasta opetusmenetelmästä. Tulokset ovat olleet hyviä. Mutta arvostelijat ovat eri mieltä. He pitävät menetelmää simputuksena ja ”kiinalaisena sirkuskouluna”.
- Lukiolainen Anne Tikkanen sanoo mielipiteensä HS:n sivuilla 19.12.2009. Ajoittain opiskelija joutuu istumaan koulussa jopa 35 tuntia viikossa + kotityöt päälle. Annen mielestä kouluun joutuu uhraamaan omaa vapaa-aikaa aivan liian paljon.
Listaa voisi jatkaa pitkään. Jo töihin ehtineet tuntuvat keskittyvän lähinnä palkankorotuksiinsa, vaikka koko oma toimiala olisi syöksykierteessä. Yliopistojen tutkijat puolestaan kitisevät vuodesta toiseen, ettei heillä ole riittävästi vapauksia puuhastella mitä milloinkin sattuu mieleen juolahtamaan.
Mitä yritän siis sanoa?
Yhä useammat suomalaiset ovat patalaiskoja, röyhtäileviä vetelyksiä. Muualla maailmassa ihmiset ovat ahkeria, koska heillä on nälkä.
Jos olet alle viisikymppinen köyhästä suvusta, olet kusessa. Et ehdi livistää työelämästä. Ja vaikka ehtisitkin, luuletko tosiaan, että jostain riittää verovaroja eläkkeesi maksamiseen?
Herää jo. Ryhdy asiantuntijaksi ja guruksi. Tarvitset siihen ainakin 10 000 tuntia, eli vähintään 6 täysimittaista työvuotta. Ajan joudut repimään lomailusta ja tv:n töllöttämisestä. Ala totutella 60-tuntisiin viikkoihin.
