Yrittäjän kannattaa keskittyä rahaan. Jos massi ei oikein kiinnosta, yrittäjän vapauden sijaan luvassa on pitkä kakku pakkotöissä.
Juttelin Pohjolan yrittäjäpäivillä Toivo Utson kanssa. Hän on aloittavia yrittäjiä opastavan YritysHelsingin vastaava yritysneuvoja.
Toivo kertoi oudosta ilmiöstä.
Jos YritysHelsinki tarjoaa tuoreille tai tuleville yrittäjille myynnin tai markkinoinnin koulutusta, paikalle vaivautuu väkeä vähänlaisesti.
Mutta jos tarjolla on valmennusta veroasioista tai taloushallinnosta, pulpetit ovat taatusti täynnä.
Päädyimme siihen, että usein uutta yrittäjää kiinnostaa puuhastelu. Kun hän istuu kaikin puolin järkevässä koulutuksessa pohtimassa lakiasioita, hänen ei tarvitse kohdata karua arkea. Myyntityö saa vielä hetken odottaa, kunnes ”tärkeät perusasiat” ovat kunnossa.
Mielestäni tämä kertoo myös jakomielisestä suhtautumisesta rahaan. Selvästi osa yrittäjäksi ryhtyneistä häpeilee kaikkea mammonaan viittaavaakin. Rahapuhe saa heidät hihittelemään hysteerisesti kuin teinitytöt terveysopin tunnilla.
Toisaalta pätäkkää tekisi mieli. Mutta entä jos entiset ystävät ja tutut alkavat haukkua ahneeksi porvariksi ja sikariistäjäksi? Tulevat vielä kateellisiksi ja alkavat puhua pahaa selän takana.
Kolmikko Eero Lehti, Timo Rope ja Manne Pyykkö on kirjoittanut kirjan Mikä tekee yrittäjästä menestyjän, joka julkaistiin vuonna 2007. Teoksen runkona on tutkimus, joka selvitteli suomalaisten perusyrittäjien ja superyrittäjien* eroja.
Superyrittäjistä runsaat 13 prosenttia suosittelisi yrittäjyyttä lapsilleen sillä perusteella, että niin voisi ansaita rahaa. Perusyrittäjistä sellaista suositusta ei olisi antanut yksikään.
Vastaavasti useampi joka kymmenes perusyrittäjä ei suosittelisi yrittäjän uraa lapsilleen. Superyrittäjistä vain noin yksi sadasta on samaa mieltä.
Yrittäjiltä kysyttiin monella tavalla myös sitä, miten tärkeä menestyksen mittari raha heille oli. Erot olivat selviä.
Superyrittäjät olivat selvästi kiinnostuneempia rahasta. He myös pitivät selvästi enemmän yrityksensä tulosta menestyksensä mittareina.
Mitä väliä tällä kaikella sitten on?
Raataja jättää palkkatyönsä siksi, että hän haluaa olla vapaa. Typerät pikkupomot jääkööt sabotoimaan muiden loppuelämää. Pian päivät toisten torpparina päättyvät.
Koittaa kuitenkin ankea arki. Kuuluisa yrittäjän vapaus alkaa tuntua vitsiltä tai urbaanilta legendalta.
Kun muut painuvat kotiin, yrittäjä jää hoitamaan juoksevia asioita illan pimeiksi tunneiksi. Käteistä on kassassa niukasti. Palkka putoaa pitkäksi ajaksi alle puoleen entisestä. Ongelmia riittää ratkottavaksi joka päivä yli oman tarpeen.
Eräs entinen esimieheni tiivisti osuvasti:
Kun meillä on riittävästi rahaa, kaikki muut murheemme ovat häviävän pieniä. Mutta kun kassanpohja alkaa paistaa, pienistäkin asioista alkaa tulla isoja riitoja.
Mielestäni yrittäjällä voi olla vapautta vain, jos hänen yrityksensä menestyy. Menestyksellä tarkoitan sitä, että bisnes tuottaa rahaa. Rahaa on vaikea tahkota, jos sen haluaminen tuntuu synniltä ja pyytäminen huoraamiselta.
Yrittäjäpäivien juontaja Tommi Vuorinen mittasi paikalla olevien yrittäjävalmiuksia tosi näppärästi. Hän heilutteli kourassaan seteliä ja kysyi, kuka haluaisi vitosen.
Muutamat sentään viittasivat.
Tommi huusi kovempaa: ”Kuka haluaa vitosen!!?”
Nyt muutamat kuulijat alkoivat jo hihkua, että haluaisivat rahan.
Tommi karjui edelleen kerta toisensa jälkeen samaa kysymystä.
Lopulta yksi ymmärsi nostaa persuuksensa penkistä. Hän kävi nappaamassa setelin Tommin kourasta.
Katselin muutamien paikalla olevien yrittäjäkandidaattien ilmeitä. Heistä temppu oli selvästi moukkamainen.
Luulen, että paheksujat olivat juuri niitä, jotka lopettavat puljunsa kannattamattomina ennen firman viisivuotispäiviä. Tai sitten on luvassa pitkä putki pakkotyötä vapauden sijaan.
Sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi. Mutta kai sinäkin itket mieluiten Mersussa?
* Superyrittäjä tarkoitti vähintään 15 vuotta yritystoimintaa harjoittanutta yrittäjää. Hänen firmansa pääoman tuotto, omavaraisuus ja maksuvalmius oli saanut 90 pistettä sadasta Kauppalehden analyysissä vuosina 2002-2004.
Perusyrittäjälläkin piti olla 15 vuoden yrittäjäputki takanaan. Hänellä oli kuitenkin Kauppalehden luokituspisteitä vain 50. Esimerkiksi pääoman tuotto oli jäänyt alle viiteen prosenttiin tarkastelujakson aikana.
