Moni kuvittelee, että nopeus tarkoittaa sähläämistä. Syntyy muka sutta ja sekundaa. Todellisuudessa nopeus ei ole laadun vastakohta, vaan päinvastoin.
Hitautta ihannoivat mielipiteet yleistyvät. Inspiraatio ei irtoa ilman leppoisaa loikoilua. Yliopistossa pitäisi saada kypsyä henkeväksi ainakin kymmenen vuotta. Inhottavat tavoitteet ja määräajat ajavat kasoittain valkokaulustyöläisiä uupumukseen.
Tämä on jälleen esimerkki siitä, miten syyt ja seuraukset menevät sekaisin.
Kuitenkin stressaantuneimpia ovat aina ne, joilla on paljon keskeneräisiä töitä.
Esimerkiksi 3 vuotta sitten kesken jäänyt gradu syö miestä tosi pahasti. Töissä etanan lailla etenevä it-hanke paisuu ja mutkistuu päivä päivältä. Kotona pitäisi haravoida piha talvikuntoon.
Mielessä on aina puoli tusinaa tehtävää, joka olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten. Se ahdistaa, jos mikä.
On kuitenkin vaikea kuvitella, miten valmista syntyisi hidastelemalla. Päätä on paha työntää (jo lehdettömään) pensaaseen. Lykkääminen ei ratkaise mitään.
Siksi stressipussin ainoa lääke on päättää projektit. Lopullisesti. Siihen on vain kaksi tapaa:
- Projekti on tapettava.
- Projekti on saatava valmiiksi.
Lopetettujen projektien lukumäärä on tärkeä laatumittari. Mitä enemmän firma päättää ampuu hankkeitaan lennosta, sen parempi. Se viittaa siihen, että projektijohtajat osaavat työnsä.
Ikävä kyllä, ihmisluonto panee kampoihin. Ammattilaisen on vaikea luovuttaa, sillä hän ei halua vaikuttaa luuserilta. (Lue juttu Mäntyniemi-halvauksesta.)
Toinen vaihtoehto olisi rusikoida valmista – ja nopeasti sittenkin.
Mutta jos aika ei nytkään riitä, miten olisi mahdollista kiihdyttää entisestään? Ei takuulla onnistu!
Niinhän sitä luulisi.
Keväällä 2006 kirjankustantajani Talentumin tuotepäällikkö Antti Ketola kysyi, kirjoittaisinko kirjan Google-markkinoinnista. Valistin häntä, että puhelu tuli aivan väärään osoitteeseen. Nimittäin Pohjoismaiden paras Google-asiantuntija on nimeltään Risto Poutiainen.
Pirautin Ristolle ja kysyin, haluaisiko hän tietokirjailijaksi. Guru oli kuitenkin realisti. Hänen aikansa ei riittäisi kuukausien nyhertämiseen kammiossa. Yrittäjällä oli kuitenkin rajusti kasvava bisnes johdettavanaan.
Sitten tuli mieleeni valmennus, johon oululainen vanha ystäväni Risto Putila osallistui joitain vuosia aikaisemmin. Hän oli mukana Nokian koulutuksessa, jossa ryhmä tuotti kokonaisen kirjan yhden viikonlopun aikana.
Soitin Poutiaiselle uudelleen. Mitä mieltä hän olisi, jos hänenkin esikoisensa syntyisi runsaassa vuorokaudessa?
Risto ei kauan empinyt.
Elokuun lopussa Google-kirjaprojekti käynnistyi. Ensimmäinen painos tuli uunista ulos aikataulussaan 30 tuntia myöhemmin.
Monet olivat sitä mieltä, että noin nopeasti kirjoitettu (ja kuvitettu) opus on takuulla aivan surkea.
Makunsa kullakin. Mutta tosiasiat puhuvat toista:
- Kirja sai Kultasulka-palkinnon, jonka Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto myöntää vuoden parhaille markkinointijulkaisuille.
- Teoksen ansiosta Risto sai firmansa suurimman asiakkaan.
- Myynnissä on nykyisin kolmas (ellei jo neljäs) painos. Se on suomalaiselle tietokirjalle aina erinomainen saavutus.
Kaiken lisäksi kaikilla projektiin osallistuneilla näytti olevan hauskaa. Olisiko hanke siis enää paremmin voinut mennä?
Mutta miksi 30 hengen iskujoukkomme onnistui?
Siihen on monta syytä:
- Projektiryhmän oli pakko valita kristallinkirkas tavoite.
- Kaikkien oli keskityttävä vain aivan oleelliseen.
- Hanke oli suunniteltava tarkasti etukäteen.
- Vasta riittävän kunnianhimoinen haaste sai ammattilaiset todella syttymään.
Jokainen suomalainen on osallistunut joskus talkoisiin. Kun tahti on sopivan tiukka, yhtäkkiä kaikki tuntuvat löytävän paikkansa ryhmässä. Jokainen tekee sitä, mitä hän tuntuu parhaiten osaavan. Jos joku ei pysy kyydissä, toiset auttavat häntä mielihyvin.
Väitänkin, että nopeus tuottaa laatua. Valmista syntyy enemmän. Ikuisuushankkeet tulevat valmiiksi. Tulokset palkitsevat. Siksi nopeus vähentää stressiä, ei suinkaan lisää sitä.
Leikkaa projektisi aikataulu kymmenesosaan tai sadasosaan. Joudut miettimään nykyisestä oleellisesti tehokkaampia työtapoja. Samalla laatukin vain paranee.
