TV:stä tulee ohjelma, jonka pitäisi olla pakollinen kaikille yrittäjille ja tuotteistajille. Gordon Ramsay siellä saneeraa ravintoloita.
MTV3 alkoi jälleen esittää Kurjat kuppilat -sarjaa. Neljännen tuotantokauden jaksot tulevat lauantaisin alkuillasta (klo 17:55). Rääväsuinen skottikokki Gordon Ramsay käy rupsahtaneiden ravintoloiden kimppuun.
Ohjelma on kerrassaan mainio. Ramsay tietysti viljelee tapansa mukaan kaikkia kolmea englanninkielestä löytyvää kirosanaa (fuck, fuck ja fuck) ahkerasti. Mutta sen ei pidä antaa häiritä liikaa.
Itse tarinat ovat sekä riemastuttavia että traagisia. Kerta toisensa jälkeen Ramsay saapastelee sisään kamanat kaulassa ja aloittaa perusasioista. Ne ovat aivan samoja kuin missä tahansa asiantuntijabisneksessä.
Ensiksi kokkikonsulttimme testaa paikan itse. Vikaa alkaa löytyä jo parkkipaikalta, salin ns. ”palvelusta”, menusta ja annoksista puhumattakaan.
Toiseksi johtaja (tai pikemminkin johtajuus) on hukassa. Kenties sellaista ei ole koskaan ollutkaan. Paikan omistaja tuhertaa jossain kellarissa kädet kyynärpäitä myöten kastikkeessa.
Niinpä Ramsay yrittää löytää firmasta jonkun, joka ottaisi ohjat. Tehtävä on tietysti haastava, jos putiikin omistajasta ei siihen ole.
Kolmanneksi hän remontoi ruokalistan. Melkein aina se on aivan liian laaja. Mikään ruokalaji ei nouse nimikkotuotteeksi tai hitiksi, josta koko paikka tunnettaisiin. Niinpä jopa kolme neljäsosaa valikoimasta saa kyytiä.
Myös hinnat ovat usein poskellaan, koska sapuskat ovat liian hienoja. Paikan omistaja on arvonsa tunteva keittiömestari. Hänen Majesteetilleen ei sovi tehdä ”roskaruokaa”, jota asiakkaat ostaisivat.
Keittiön puolella vasta remontoitavaa riittää. Paikat ovat siivottomia, tupaten täynnä tai muuten vain surkeassa kunnossa. Raaka-aineet ovat luokattomia. Tuotteet ovat liian mutkikkaita valmistettavaksi tehokkaasti.
Tyypillisesti yrittäjä kohtelee palkollisiaan kuin idiootteja. Kukaan ei muka osaa mitään, jos omistaja ei itse ole huolehtimassa kaikesta. Ei ihme, että henkilökunta painaa hermoromahduksen partaalla.
Ramsay ei pysähdy vain palvelutuotantoon. Hän ryhtyy tarvittaessa käytännön markkinointitöihin. Viime lauantain jaksossa koko henkilökunta ampaisi sissi-iskuun kaupungin kaduille. Ja katso, tulosta tuli heti. Myyntitulot moninkertaistuivat.
Guru viipyy kohteessaan viikon. Muttei siinä vielä kaikki. Hän ilmestyy kuukauden tai kahden päästä yllättäen paikalle jälkitarkastukseen.
Mitä housut kintuissa kiinni jäänyt yrittäjä on yleensä tekemässä?
Hän on lähes aina valunut takaisin vanhaan, tappiolliseen bisnesmalliinsa. Kuten arvata saattaa, selityksiä riittää.
Perusasiat unohtuvat meiltä jokaiselta. Katso Kurjat kuppilat. Sarja saattaa avata silmäsi.
Lue tuoretavaraa myös Sissimarkkinointi-blogista!
Naseva kirjoitus jälleen. Ramsay on muuten siitä hauska tyyppi, että hän ei taida kauheasti kiroilla äitinsä kuulleen, muutoin kyllä. 🙂
Mitä tulee tappiolliseen bisnesmalliin palaamiseen, se lienee kaikkien yrittäjiksi päätyneiden perisynti. Yleensähän yrittäjäksi ryhtyvät ihmiset oikeastaan haluavat tehdä sitä ”kädet kastikkeessa” -duunia, mutta omilla ehdoillaan. Sitten kun sen tekee hyvin, saa/joutuu vetämään yritystä oikein urakalla ja se hauskempi osuus jää vähemmälle. Tämän tietenkin moni tajuaa, ja sitten lusmutaan kellarissa. Olisiko kyseessä siis viime kädessä menestymisen pelkoa?
Taisin nähdä jossain uutisen, että Ramseyn omilla ravintoloilla menee tällä hetkellä vähän miten sattuu elikä huonosti. Suo siellä, vetelä täällä. Mutta onhan ohjelma semdokuviihdettä parhaimillaan. Oikein oksettava kaveri.
Kiitos jälleen hyvästä aihevalinnasta!
Erityisesti lopetus kolahti: Niin siinä juuri käy, että ihminen valuu samaan vanhaan roolimalliin tai toimintatapaan, vaikka hän tietäisi, että on olemassa parempikin toimintatapa. Vanha malli ei mitenkään välttämättä ole tehokkainta, tuottavinta tai järkevintä – mutta se on helpointa.
Ja helppous on ihanaa.
Helppous ei ole ihanaa, mutta tuttuus on.
Kun Ramsay pistää tuulemaan, hän ei ehkä tule ajatelleeksi, että kyynärpäitään kastikkeessa huljuttava omistaja on kertakaikkiaan päätynyt väärään rooliin. Kulttuuriset mielikuvat menestyksestä ovat ohjanneet omistajan pistämään oman ravintolan pystyyn, koska se ”kuuluu” asiaan ja kertoo onnistumisesta. Todellista onnistumista voisikin olla se, että omistaja löytäisi samanhenkisen businessihmisen ja päätyisi tämän johtamaan ravintolaan pääkokiksi. Ravintola kukoistaisi businessihmisen käsissä ja lahjakas kokki voisi tehdä sitä mitä eniten rakastaa: säätää kastikkeitaan.
Kurjat kuppilat on yksi niitä harvoja telkkariohjelmia, joita katson. En hirveästi pidä kiroilevasta ja nimittelevästä tavasta toimia, mutta kun ei mikään muuten mene perille…
Tämä sarja tuo eteen realismia = kun on liian suuret tavoitteet suhteessa olemassaoleviin resursseihin, mitä siitä voisikaan tulla? Yksinkertainen on kaunista. Jokaisella yrittäjällä tulee olla se ”mun juttu” – ja se pitää erottua muista. Ramsay herättää ravintoloitsijat tähän päivään ja löytämään vahvuutensa. Kunpa samanlaista löytyisi muualtakin…