Ison organisaation julkisivu on virheetön. Pienemmät kilpailijat kuvittelevat, että heidän tulisi pyrkiä samaan.

Seilaa minkä tahansa suuren yrityksen verkkosivuille. Katso, miten firma kuvaa itseään. Löydät aina samat laatusanat:

  • luotettava
  • laadukas
  • johtava
  • asiakaslähtöinen
  • dynaaminen
  • vakavarainen

Markkinointiporukka on siis yrittänyt keksiä kaikin tavoin, miten määritellä moitteeton yritys. Lopulta he ovat äkänneet hyvän listan kilpailijansa sivuilta.

Virheettömän yhtiön tuote ei tietenkään ole hassumpi sekään. Speksi on komeaa luettavaa:

  • helppokäyttöinen
  • edullinen
  • kestävä
  • ekologinen
  • laadukas
  • luotettava

Olen kateudesta kaarella. Oma firmani alkaa vaikuttaa varsinaiselta katiskalta. Miten joku on onnistunut luomaan täydellisen organisaation, joka tuottaa täydellisiä kilkkeitä?

Ai niin, miestä syövän tunnekuohun vuoksi unohdin hetkeksi, että ison yrityksen elvistely on silkkaa tuubaa. Kukaan täysikäinen ei usko itsekehuun sekuntiakaan.

Kuvittele, että tapaat bisnespippaloissa uuden tuttavuuden. Utelet kautta rantain, mikä tämä on miehiään.

“Olen luotettava, asiakaslähtöinen, dynaaminen, vakavarainen ja johtava akkount manaker”, keskustelukumppanisi kuuluttaa.

Itsetuntosi täytyy olla aivan kuralla, jos hänen uhonsa kutistaa henkiset pallisi rusinoiksi. Etköhän sen sijaan harmittele, miksi ajauduit heti paikan pahimman seinähullun seuraan.

Jos estoitta retosteleva ihminen on ilmiselvä imbesilli, miksei yritys sitä olisi? Voiko olla niin ikävästi, että firmojen tee-se-itse-ylistyslaulut kumpuavatkin silkasta tyhmyydestä?

Ajatus karmii. Jollei edes korkeiden konttoreiden yläkerroksissa ole esikuviksi kelpaavaa väkeä, missä sitten?

On kuitenkin hyvä muistaa, mistä isojen yritysten epäuskottava lässytys on peräisin. Se johtuu ryhmätyöstä. Tai oikeastaan demokratiasta*. Sillä on taipumus tuottaa keskinkertaisuutta.

Jättikonserni on pullollaan hiippareita, joiden päätyö on metsästää virheitä. Kaikki viestit joutuvat tämän jahtijoukon ruodittavaksi. Seulasta pääsee läpi vain täysin sileä ja särmätön puikula.

Lopputulos ei varmasti harmita ketään, jolla on pulssi.

Silti meistä jokainen tietää, ettei täydellinen ole kovin kiinnostavaa. Sen sijaan kaikki vinksahtanut tai poikkeava osuu tutkaasi jo kilometrien päästä.

Miksi muuten italialainen Pisan kaupunki on julistanut pysyvän porttikiellon isojen yritysten markkinointipoppoolle?

Syy on selvä. Heidän kuuluisa torninsa on 3,97 astetta vinossa**. Moni brändipoliisi on saanut infarktin, kun hän on syöksynyt korjaamaan virhettä.

Mitä tapahtuisi, jos perustaisit Suomen ensimmäisen epätäydellisen it-talon, lakitoimiston tai konsulttifirman?

* Juuri siksi monen kiinnostavan yrityksen vetäjä on ristiriitainen itsevaltias. Hänen ei tarvitse pyrkiä hajuttomaan ja mauttomaan konsensukseen.

** Saksalaisessa Suurhusenin kaupungissa on vielä pahempi ansa. Puupaalujen päälle 1450-luvulla rakennettu kirkontorni on peräti 5,07 astetta kallellaan. Se niittää korporaatioelukoita kuin heinää.