Kun olet keksinyt oman käsitteen tai termin, se kannattaa rekisteröidä tavaramerkiksi. Mutta pelkkä hakemus Patentti- ja rekisterihallitukseen ei aina riitä. Miten varmistat, että hakemuksesi menee läpi?

Vanhan yritykseni Noste-nimi kärsii siitä, että se on liian houkuttava ja yleinen sana. Olenkin joutunut aina välillä perimään maksuja siitä, että joku on ottanut nimen laittomasti käyttöönsä.

Kun sitten rekisteröin Nosteen sisaryhtiön Edisteen nimeä, päätin suojata sen niin hyvin kuin mahdollista. Onneksi uusien sääntöjen mukaan yritys on rekisteröitävissä kertaheitolla kaikille toimialoille. Yhtiöjärjestykseen tulee merkintä, joka on yksinkertainen:

2 § Yhtiön toimialana on kaikki laillinen liiketoiminta.

Kun nimi on rekisteröity kaikille toimialoille, kukaan muu ei voi tietenkään rekisteröidä sitä millekään toimialalle.

Ennen oli toisin. Kattavaa suojaa kaipaavan yrittäjän oli yritettävä arvata etukäteen kaikki ne toimialat, joilla yhtiö voisi toimia. Niinpä kaupparekisteriotteisiin kirjattiin kilometrin mittaisia toimialakuvauksia, joissa oli mainittu kaikki mahdollinen parittomien punaisten sukkien valmistuksesta ruotsalaisten ravihevosten siementämiseen saakka.

Päätin lisäksi hankkia R-merkin Ediste-nimen perään. Lähetin siis tavaramerkkihakemuksen. Tai oikeastaan tein niitä kaksi. Itse sana “Ediste” on rekisteröitävä omana kokonaisuutenaan. Firman logo pitää rekisteröidä lisäksi erikseen, jos sillekin haluaa suojaa.

Mutta sitten seurasi yllätys. Patentti- ja rekisterihallitukselta tuli hylkäävä päätös.

PRH:n virkailija oli päättänyt, että Ediste on suomen kielen yleinen sana. Sitä ei siis voi rekisteröidä.

Päätös oli sikäli hassu, että tiedän vieläkin ihan täsmälleen, koska Ediste-sana tuli keksityksi. Se nimittäin jäi yli eräässä nimiprojektissa. Asiakas valitsi mielestäni huonomman vaihtoehdon. Mutta ei se mitään, koska Ediste jäi sitten omaan käyttöömme.

Totta kai Ediste on johdettu edistää-verbistä. Samalla tavalla kieleemme syntyy jatkuvasti uusia sanoja. Mutta mistä ihmeestä PRH:n asiantuntija oli päätellyt, että sana olisi yleisesti jo käytössä?

Ihan täsmällistä selkoa oli vaikea saada, sillä viranomaisen jupinat olivat niin epäloogisia. Mutta sikäli kuin oikein käsitin, hän oli naputellut Ediste-sanan Googleen. Kun sieltä pätkähti tuhansia osumia (tällä hetkellä yli 6000 kpl), sana on yleinen. MOT. Sitä ei voi rekisteröidä ja piste!

Jääräpäiselle virkailijalle oli turha selittää. Totta hitossa Ediste-sana tuottaa Google-osumia. Olemmehan parhaamme mukaan yrittäneet tuottaa niitä jo toista vuotta.

Jouduimme sitten pyytämään Kielitoimistolta lausunnon, jossa todettiin, että Ediste ei ole suomen kielen yleinen sana. Lausunto ei suinkaan ole ilmainen. Saimme tietenkin maksaa itsestäänselvyyden todistelut omasta kassastamme.

Vihdoin kuukausia kestäneen väsytystaistelun jälkeen Edisteen postilaatikkoon putosi virallinen kirje.

Virkamiehen niska oli taipunut. Firman nimi on nyt rekisteröity myös tavaramerkiksi.

Seikkailusta viisastuneena valmistelin seuraavan sanamme tavaramerkkihakemuksen hiukan toisin. Tällä kertaa tilastoin jo etukäteen, montako hittiä Google tuottaa milloinkin.

Sinä päivänä, kun uusin rekisteröitävä käsite tuli keksityksi, hakukone löysi verkosta nolla osumaa. Otin todisteeksi myös päivätyt kuvakaappaukset selaimen ruudusta.

Myöhemmin olen kirjannut ylös noin viikon välein, miten hakutulosten määrä kasvaa. Tällä hetkellä osumia on jo yli seitsemänsataa.

Jos PRH delegoi työnsä jälleen Googlelle, ainakin pystyn todistamaan, että “yleinen suomen kielen sana” on vakiintunut käyttöön vain ja ainoastaan oman markkinointimme ansiosta.

Käytä viranomaisen omia aseita. Jos haluat rekisteröidä sanan, anna Googlen ensin arvioida, onko se riittävän ainutlaatuinen.