Kun suomalainen virkamies pääsee hinnoittelemaan, homma menee pieleen aivan varmasti. Mutta osaavat sitä firmatkin.

Ylen mediamaksu näköjään tulee, olivat kansalaiset siitä mitä mieltä hyvänsä. Mutta valtion virkamiehet ovat kehittäneet Yle-maksuakin järjettömämpiä juttuja aivan viime vuosina.

Uusittu ajoneuvovero on mielestäni esimerkki aivan päättömästä “innovaatiosta”.

Nyt auton vero määräytyy sen mukaan, paljonko kottero voisi periaatteessa tuottaa hiilidioksidia. Se kuulostaa ilmeisesti hyvältä, koska uudistus meni läpi lähes mutinoitta.

Tarkemmin ajateltuna veron peruste on aivan epälooginen.

Oletetaan, että Heikki ostaa maasturikseen järkyttävän kokoisen Hummer H1:n. Sen hiilidioksidipäästöt ovat lähes 700 grammaa kilometriltä. Heikki huristelee mörssärillään mökkimatkoja 5000 kilometriä vuodessa.

Anna sen sijaan päätyy Kiesin innoittamana moderniin Audi A4 -farmarimalliin. Se puskee pakoputkestaan vain noin 175 grammaa hiilidioksidia per kilometri. Anna on myyntiedustaja, jolle kertyy mittariin 40 tuhatta kilometriä vuodessa.

Jokainen ymmärtää, että Heikin täytyy kärsiä saastuttavasta autostaan enemmän kuin Annan.

Paitsi että Annan auto puskee ilmakehään 7 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Heikki jää siitä puoleen, eli 3,5 tonniin. Miksi Heikin on kuitenkin maksettava paljon suurempi autovero?

Veron piti alun perin rankaista saastuttamisesta. Nyt se kuitenkin verottaa omistamista.

Kaiken lisäksi päästövero on johtanut sotkuun, joka on mittasuhteiltaan aivan järjetön.

Ajoneuvohallintokeskuksen tietojärjestelmää on muutenkin rakennettu kuin iisakin kirkkoa jo kymmenen vuotta. Se valmistuu näillä näkymin aikaisintaan vuonna 2011. Päästöihin perustuvan käyttömaksun muutokset maksanevat miljoonia ja venyttävät aikataulua 2-3 vuodella.

Automyyjää ei käy kateeksi.  Volkswagen Passatin mainoksessa lukee näin: “Autoveroton hinta alkaen 21.560 €, arvioitu autovero alkaen 5.577,14 €, kokonaishinta alkaen 27.137,14 €.”

Valtion virkamiehet ovat onnistuneet luomaan hinnoittelusysteemin*, jossa myyjän on ilmoitettava arvioitu vero sentin tarkkuudella!

Lisäksi kulkuneuvon lisävarusteiden hinnat riippuvat siitä, paljonko autolla voisi periaatteessa tuottaa hiilidioksidia. Autoradion hinta siis vaihtelee niin, ettei myyjä pysty kertomaan sitä etukäteen.

Toki myös yritysten byrokraatit osaavat. Vielä hiljattain Microsoft onnistui kehittämään eräille lisensseilleen niin oudot hintaperusteet, että ostaminen oli mahdotonta.

Puljun tuotepäällikkö vain ilmoitti, ettei kukaan hänen organisaatiossaan osannut laskea tuotteen oikeaa hintaa.

Yleensä väärän hinnoitteluperusteen taustalla on kamreeri, jolta on hämärtynyt alkuperäinen tavoite. Hän pyrkii johonkin tieteellisesti vedenpitävään järjestelmään. Tulokset ohjaavat asiakkaita aivan väärään suuntaan – eli maalaisjärkisen kilpailijan pakeille.

Valitse liian hieno hintaperuste, niin joudut valtion touhuista tuttuun kierteeseen. Ensimmäinen munaus on korjattava toisella ja se pian kolmannella.

* Kaiken kukkuraksi saman veron keräämiseen olisi ollut tarjolla äärettömän yksinkertainen vaihtoehto. Vero olisi ilman muuta pitänyt leipoa polttoaineen hintaan. Auto nimittäin tupruttaa pakoputkestaan hiilidioksidia täsmälleen samassa suhteessa kuin se käyttää bensaa tai löpöä. Mitä raskaammin kuski polkisi kaasua, sitä enemmän hän maksaisi myös veroa.