Ruotsalaiset poliisit tyrmistyivät muutamia vuosia sitten. Heidän univormujaan oli tarkoitus muokata nössömmäksi. Lainvalvojat nousivat kapinaan – ehkä aivan aiheesta.

Länsinaapurimme poliiseilla on ollut viikonlopun terrori-iskun jälkeen vipinää. Nyt ei kukaan ehdi pohtia työvaatteita. Mutta kesällä 2007 selvitysmies Lars-Göran Carlsson teki ehdotuksen, joka suututti rivipoliisit.

Carlsson ehdotti kaduilla partioiville virkaveljilleen vähemmän militaristista vaatetusta. Musta pikeepaita oli tarkoitus vaihtaa vaaleansiniseen. Reisitaskuhousut saisivat väistyä tavallisten suorien housujen tieltä. Varsikengätkin olisivat saaneet monoa.

Muutoksen ideana oli pehmentää poliisien imagoa. Suurien kaupunkien järjestyspoliisit ja kansallisen erikoisryhmän jäsenet olivat halunneet näyttää koviksilta. Muut yksiköt olivat alkaneet seurata esimerkkiä.

Noin 1500 poliisia allekirjoitti vetoomuksen, ettei univormua muutettaisi kiltimmäksi.

Tavallaan kapinalliset olivat aivan oikeassa. Vaatteilla on yllättävän suuri merkitys, kun ihmiset arvioivat toistensa auktoriteettiä. (Lue lisää auktoriteetin mahdista jutusta Korvatippoja hanuriin.)

Yksi esimerkki on monille tuttu vuonna 2002 ilmestyneestä oivasta elokuvassa Catch Me If You Can (Ota kiinni jos saat). Siinä Leonardo DiCaprio näyttelee yhdysvaltalaista tunnettua huijaria nimeltään Frank Abagnale.

Tosiasioihin perustuvassa tarinassa tuo höplästä vetämisen ammattilainen esiintyy mm. lääkärinä ja lentäjänä. Lisäksi hän ehti väärentää sekkejä yli 2,5 miljoonan dollarin arvosta uransa aikana.

Abagnale jos kuka hyödynsi univormuja jatkuvasti. Hän tiesi, että niillä on ihmisiin hämmästyttävä vaikutus.

Yksi Abagnalen aikanaan tekemistä huijauksista oli yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Hän osti lähetin vermeet ja laukun. Sitten hän meni seisomaan kadulle pankin yösäilön viereen.

Koijarimme pystytti viereensä virallisen näköisen kilven, jossa luki “Luukku on epäkunnossa – anna talletukset pankin lähetille”.

Kaupoista ja ostoskeskuksista tulevat kassanhoitajat pudottivat käteiskuorensa ja -lippaansa tyytyväisinä suoraan Abagnalen laukkuun. Hän piti sitä asiakaspalveluhenkisesti valmiiksi ammollaan.

Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että tutussa paikassa tutulta vaikuttavaan univormuun pukeutunut mies saattaisi olla väärällä asialla.

Frank Abagnale on jälkikäteen ihmetellyt, miten ihmeessä tavallinen pankin metallinen säilytyslokero ylipäätään voisi olla rikki?

Monet asiantuntijat kuvittelevat, että asiakas valitsee pätevimmän asiantuntijan. Todellisuudessa hän valitsee asiantuntijan, joka vaikuttaa pätevimmältä. Näissä kahdessa asiassa on iso ero.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.6.2007 & Blind Spots: Why Smart People Do Dumb Things, Madeleine L. Van Hecke 2007