Hinnoittelussa on sellainen hieno puolensa, että sen avulla jokainen myyjä voi ohjata asiakkaidensa käytöstä hyvin tehokkaasti.
Aikanaan tukkubisneksissä nostimme persaukisten pienasiakkaiden toimitusmaksuja reippaasti. Ja katso, kohta kannattamattomien ostajien määrä romahti – juuri niin kuin oli tarkoituskin.
Valtiokin onnistuu aina joskus virittämään verojaan niin, että ne ohjaavat ihmisten toimia fiksuun suuntaan. Hyvinkään murheellisten tapahtumien vuoksi aika olisi nyt kypsä uudelle haittaverolle.
Mitä vähemmän maassamme on kiväärejä, haulikoita tai käsiaseita, sitä vähemmän kaistapäät tappavat niillä ihmisiä.
Jatkeisiinsa rakastuneita on kuitenkin niin paljon, ettei tuliaseiden kieltäminen taida olla realistinen vaihtoehto. Sellaista vaativa poliitikko ampuisi itseään lompakkoon.
Pehmeämpi keino olisikin määrätä tuliasevero. Kenenkään ei olisi pakko luopua arsenaalistaan. Mutta mitä kalliimmaksi omistaminen kävisi, sitä vähemmän harrastetappajat ja kilpa-ampujat säilöisivät torrakoita nurkissaan.
Valtio voisi periä tuliaseveroa 300 euroa vuodessa jokaisesta poliisin rekisteristä löytyvästä luvallisesta aseesta. Jos joku ei halua maksaa vuosittaista osuuttaan, hän voi palauttaa rautansa poliisin haltuun ja edelleen romutettavaksi.
Pelkästään helsinkiläisten omistamat 80 000 asetta tuottaisivat 24 miljoonan euron bruttotulot joka vuosi.
Mutta eikö moinen rahastaminen olisi köyhien ajanvietetappajien kannalta epäreilu?
Totta kai se olisi, mutta ei yhtään sen enempää kuin tuleva tv-maksu. Sitä paitsi haluaisin kuulla perustelut, miksi tuliase olisi välttämätön varuste kenellekään muulle kuin viranomaiselle tai sotilaalle.
Upeinta tuliaseverossa olisi se, että sen perimiseen tarvittava tietokanta – eli aseluparekisteri – on jo olemassa. Sitä paitsi veron tuotto olisi niin suuri, että verottamisen kustannus olisi siihen verrattuna kuin hauli meressä.
Suomalaiset omistavat tuliaseita neljänneksi eniten maailmassa. Edellemme menevät vain Jemen, Sveitsi ja USA.
