Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Laatuvirhettä tyrkyttämässä

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Tavoitteeni on lihottaa suomalaisen insinöörin lompakkoa niin, että hän saa osaamisestaan enemmän rahaa. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529
Tilaa hälytys

Liity Pölli tästä -blogin lukijoihin. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Copywritereiden salaseura paljastaa -koulutus 4.–5.2.2020 Vantaalla
Koulutus on tarkoitettu asiantuntijalle, joka haluaa säilyttää työpaikkansa. Robotti on armoton kilpailija. Kirjoitustaidoton päätyy työttömäksi vihannekseksi ensimmäisten joukossa.
KOULUTUS
Kymmenen sivun myyntiesitys -koulutus vantaalla 11.2.2020
Mikä tahansa myyntiesitys mahtuu 10 sivuun ilman, että ne ovat edes täyteen ahdettuja.
KOULUTUS

Mitä vikaa tässä postilaatikkooni tupsahtaneessa valokuvaajan viestissä on?

”Käy katsomassa töitäni galleriastani [nettiosoitteesta xyz]. Jos jälki miellyttää, otathan yhteyttä.”

Entä tässä, erään toisen valokuvaajan kommentissa?

”Käsittelen siis jokaista luovuttamaani kuvaa n. 10–20 tuntia. Kuvat ovat tietysti hyviä.”

Molempia yhdistää sama ongelma. Ammattilaiset siinä tyrkyttävät laatuvirhettä*. Se taas johtuu siitä, että he eivät ymmärrä asiakkaansa tarpeesta tuon taivaallista.

Hyvän laadun määrittelee nimittäin tilaaja. Se ei ole palvelun tai tavaran toimittajan tehtävä lainkaan.

Kuitenkin valokuvaajat ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että laatu liittyy vain itse kuvan teknisiin ja taiteellisiin ominaisuuksiin. Kaikki on hyvin, kun sommittelu on sopivan rock, valotus kohdallaan ja tarkennus onnistui.

Näkökulma on aivan sama kuin Nokian insinöörillä vuonna 2007. Applen iPhone oli teknisesti onneton verrattuna suomalaiseen huipputuotteeseen. Romu mikä romu. Kukaan ei nähnyt mitään syytä valpastua.

Esimerkkejä vaarallisesta yksisilmäisyydestä tulee vastaan jatkuvasti. Turkulainen ortopediguru Sakari Orava täräytti pari vuotta sitten näin:

”Toki laatu on laaja käsite, mutta välillä kriteereissä mennään nippeleihin, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen työn kannalta. Unohdetaan todelliset laatuasiat, eli diagnosointi ja hoito – kaikki muu on täysin sivuseikkaa. Jos verhot ovat väärän väriset tai vihreä pyjamanpaita yhdistetty punaisiin housuihin, se ei merkitse mitään. Epäolennaiseen keskittyminen jaksaa harmittaa tällaista vanhaa kirurgia.”

Jokaisen tuotteistajan kannattaa tutkia Oravan lausuntoa tarkasti. Mielestäni se huokuu suomalaiselle asiantuntijalle tyypillistä, palkanmaksajaansa vähättelevää asennetta.

Nimittäin jos rumat verhot ovat potilaan mielestä laatuvirhe, silloin ne todella ovat sitä. Oravan mielipide ei muuta tosiasiaa miksikään.

Historiassa toistuu kerta toisensa jälkeen sama ilmiö: entisiä ilmiselvästi huonompi tuote tulee ja jyrää vanhat laatutoimittajat lakoon.

Aikanaan Xeroxin insinöörit naureskelivat, kun Canon toi (amerikkalaisten näkökulmasta teknisesti säälittävät) henkilökohtaiset kopiokoneensa markkinoille. Pian japanilaiset kaappasivat koko kopparibisneksen.

Ikea nappasi ”surkeilla romuillaan” suomalaisesta huonekalumarkkinasta kolmanneksen saman tien, kun se vihdoin pääsi rantautumaan maahamme vuonna 1996.

Paatuneet hifistit vinkuvat vieläkin, ettei MP3-soittimella voi kuunnella musiikkia. Suhiseva ja napsuva vinyylilätty on parempi.

Valokuvaajat eivät tunnu tajuavan, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Miljoonat maallikot räpsivät matkapuhelimillaan kuvia kaikesta mahdollisesta ihan itse. Tuloksena on ammattilaisen näkökulmasta järjetön määrä kammottavaa paskaa.

Silti kuppaiset kuvat kelpaavat. Tavallinen ihminen määrittelee laadun toisin. Huono on uusi hyvä.

Yhä useammin otos saa olla epäterävä, väärin valottunut suttu. Tärkeämpää on se, että oikea hetki, muisto ja tunnelma jäi talteen. Sitä paitsi huono kuva näyttää aidolta. Siitä ei tule mieleen valheellinen, lavastettu poseeraus.

Päädyin siihen, etten tule löytämään riittävän huonoa valokuvaajaa Noste-iltalento-palvelumme hovitoimittajaksi. Korvaan ammattikuvaajan lentoemännällä.

* Myös ylilaatu on laatuvirhe.

Sakari Oravan lausunto on lainaus Talouselämä-lehden (1.10.2010) välissä julkaistusta LAATU-liitteestä 2/2010.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

12 kommenttia

  1. Hetken meinasin jo ruveta puolustamaan valokuvaajia, vaikken itse sellainen olekaan. Jossain ”Huono on uusi hyvä” paikkeilla alkoi kuitenkin raksuttamaan.

    Tuotteen/Palvelun arvon tosiaan määrittääkin asiakas, ei myyjä. Myyjä voi toki pyydellä mitä haluaa ja joskus saattaa jopa sen saadakin, mutta homma ei liene silloin vakaalla pohjalla. Uskon että aikanaan Applenkin pudottaa puusta joku matkapuhelinalan romukauppias.

    Asia erikseen on tietenkin työn mielekkyys yrittäjälle: jos ei ole kivaa tehdä asiaa X niin eipä sitä tarvitse tehdä, asiakkaista viis. Tuskin sinäkään Jari tuotteistat paha maku suussa 🙂

    1. Kyse onkin asiakkaiden valinnasta. Esimerkiksi suurin osa valokuvaajista tähtää taidekuvien ostajiin. Yhdeksän kuvaajaa kymmenestä kuvittelee, että kuvan laatu on tärkeintä.

      Markkinoilla on kuitenkin tilaa yrittäjille, joiden kilpailuetu voisi tulla vaikkapa logistisista asioista: jättikuvat seinälle ripustettuna tiettyyn osoitteeseen seuraavaksi päiväksi.

      Sama pätee muillakin toimialoilla. Aina löytyy asiakassegmentti, jolla on eri tarve kuin se perinteinen. Esimerkiksi Ediste-rynnäkkö palvelee kärsimättömiä asiakkaita (tavanomaisen konsultoinnin sijaan).

  2. ”Hyvän laadun määrittelee nimittäin tilaaja. [–] jos rumat verhot ovat potilaan mielestä laatuvirhe, silloin ne todella ovat sitä. [–] Korvaan ammattikuvaajan lentoemännällä.”

    Voiko TEIDÄN asiakkaidenne mielestä lentoemäntä valokuvaajana olla rumien verhojen kaltainen laatuvirhe.

    1. Hyvä kysymys! Onko esimerkiksi risteilijän aulassa matkustajista kuvia napsivan henkilön oltava ns. oikea valokuvaaja? Mielestäni ei. Tuskinpa sen tarvitsee olla sellainen myöskään Noste-iltalennolla.

      Mutta totta kai asiakkaamme sen lopulta päättävät. Itse voin vain arvailla tässä vaiheessa.

  3. Valokuvaava lentoemäntä voi teidän tilanteessanne parhaimmillaan olla lisäarvo, joka tekee kuvaustilanteesta hauskemman ja ihan riittävän dokumentointiin. Oman kodin seinälle tuollaista kuvaa kun tuskin nostetaan.

    Taitavan lehtikuvaajan dokumentointi voisi toisaalta tuoda lisämahdollisuuksia jälkimarkkinointiin ja asiakkaiden omaan viestintään.

    Hyvän laadun määrittäminen on joskus monipolvista.

  4. Kai tässä on pohjimmiltaan kyse ammattiylpeydestä. Jos tehdään vain ja ainoastaan juuri niin kuin asiakas haluaa, muuttuu toiminta ”bordelliksi”.

    Tällöin myös katteen tekeminen on vaikeampaa, ollaan vain vuokratyövoimaa tuntihintaan. Tästä lienee kysymys kun ammattikuvaajat valitsivat parempikatteiset taidekuva-asiakkaat.

    Sitten on vielä tapauksia, joissa asiakas ei edes tiedä mitä haluaa, vaan toivoo jonkun ulkopuolisen keksivän puolestaan ratkaisun (joskus taiteellista ilmettä, joskus tuotteistusta).

    Täytyykin samalla kysyä Iltalennostanne, jossa enää olennainen on jäljellä. Onko se muuta kuin ”kiva ilta” johtoryhmälle? Toimiihan se teille hyvänä sisäänvetotuotteena, jolla naamanne jäävät esille ryhmäkuvaan, mutta entä asiakkaalle.

    Toki tarjoatte juuri sitä mistä maksetaan, mutta etkö itsekin aina kritisoi toisia juuri tuollaisesta. Esimerkkinä vaikka mainostoimisto, joka tekee mainoksen jonka ainoana tarkoituksena miellyttää vaikkapa asiakaspuulaakin omistajaa.

  5. Oma kuvitelmani asiasta: Sakari Orava on ortopediguru. Ei yritysjohtaja tai tuotteistaja. (Tai jos hänellä on yritys, se on vain ammatin harjoittamisen työkalu.) Häntä kiinnostaa vain ja ainoastaan tehdä oma työnsä mahdollisimman täydellisesti ”varsinaisen työn kannalta”. Olla niiden leikkausviitojen tekemisessä maailman paras – lähes täydellinen.

    Välttämättä häntä ei kiinnosta pätkääkään asiakastyytyväisyys laajassa merkityksessä. Eikä optimaalisen taloudellisen tuloksen tekeminen. Miksi pitäisi kiinnostaa? Rohkenen epäillä, että hänellä on töitä kohtuullisella korvauksella niin pitkäksi aikaa tulevaisuudessa kuin käsi ei tärise pelkästään sillä, että on kädentaidon työssään ihan huippu. Ehkä hän jopa nauttii siitä työstään? Ihan vaan sen työn tekemisestä sinänsä. Siitä täydellisestä viillosta.

    Ei viulistin tehtävä ole konsertin tuotteistamisen miettiminen ja ylilaadun välttäminen. Konserttiyrittäjän tehtävä se toki on. Viktoria Mullova on varmasti useimmiten väärä valinta kaveriporukan känni-illan loppuhuipennukseksi, vaan hän olisi ylilaatua. Turha siitä on pulttia ottaa, jos Mullova ei haluaisi ottaa sitä keikkaa vähän halvemmalla kuin tavallisesti, vaikka saisi luvan kanssa soittaa vähän huonommin kuin tavallisesti.

    Tuotteistajana Jari on tehnyt oikean ratkaisun ja hänen työnsä on ollut tehdä tuo ratkaisu. Ei ole taidevalokuvaajan vika, jos pokkarikuvien näpsiminen ei ole hänen yrityksensä segmentti. Tuotteistaja taas olisi mokannut, jos olisi hankkinut taidevalokuvausta, kun haluaa pokkarikuvia.

    1. Olen samaa mieltä siitä, ettei se ole synti, jos joku ei halua tarjota tarvitsemaani palvelua. On vain hassua, että valokuvaajat usein kitisevät ylitarjonnasta. Silti he eivät ole valmiita tekemään mitään toisin.

      Sen sijaan siitä olen täysin eri mieltä, että primadonna-asiantuntijoita pitäisi sietää – saati kehua tai rohkaista. Heistä on monenlaista haittaa.

      Tuskin yksikään sairaalaan päätynyt haluaa olla ”mielenkiintoinen tapaus”, jonka kustannuksella virtuoosin on kiva treenata vieläkin parempia viiltojaan.

      Tutkimusten mukaan etäiset, epäempaattiset lääkärit saavat eniten hoitovirhesyytteitä. Mukavat ja kuuntelevat lääkärit sen sijaan saavat mokailla paljonkin niin, että potilaat antavat kaiken anteeksi.

      Primadonnat ovat myös muun organisaation kannalta aina tuhoisia. He vaativat moraalia rapauttavia erivapauksia ja sooloilevat vaarallisesti. Heitä on ikävä johtaa, he ovat hankalia työkavereita ja kelvottomia esimiehiä.

  6. Lähes kaikessa työssä syyllistytään ylilaatuun. Eli pyritään tekemään täydellinen kun hyvä riittäisi. Eli niinkuin joku kirurgi kerran sanoi, että täydellinen on hyvän pahin vihollinen.

    Eli se mikä täyttää tarpeen on riittävä. Ja tämä on yksi niistä asioista mikä on todella vaikea sisäistää. Eli laatua pitää pohtia käyttötarkoituksen mukaan.

    Jos kerran kesässä pätkii polttopuita mökillä, niin moottorisahaksi riittää 139 euron perussaha Tarjoustalosta ostetulla teräketjulla. Mutta jos karsii puita työkseen, niin myös työkalut ovat parempia.

    Sama koskee montaa muutakin juttua. Softaa tehtäessä kerran käytettävä konversio-ohjelma voidaan räkäistä pystyyn häkkäämällä. Mutta toistuvasti käytettävä pitää tehdä ihan kunnolla.

    Jos pakoputki putoaa kannakkeesta syrjäseudulla, niin sama se on vaikka sen fiksaa jeesusteipillä tai nippusiteillä hetkeksi. Mutta korjausvaiheessa sitten homma tehdään kunnolla.

    Eli sen hetkisen käyttötilanteen pitäisi määrätä laatu eikä tarjoajan käsitys omasta laadustaan. Se saattaa usein olla liian korkea käyttötapaukseen.

    öööö…. mitäköhän nyt sanoin 🙂

  7. yksi kulma ongelmaan on se etteivät valokuvaajat (eikä moni muukaan ammattikunta) näe maailman muuttumista. Pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista hyvistä ajoista, ajoista ennen istockeja ja muita halpakuvan kauppiaita… edessä on nälkäkuolema tai raitiovaununkuljettajan kurssi.

    Tai osaamisen ja ajattelun laajentaminen, on ymmärrettävä, että asiakas monesti ostaa kertakäyttökuvaa ja riittävän hyvä laatu riittää (jos kuvaaja käsittelee kuvaa kuvauksen jälkeen 10 tuntia, niin silloin on kyllä mokattu kuvausvaiheessa kuin amatööri).

    Valokuvaajan on opeteltava uusia asioita, videon kuvaamista, äänen käsittelyä etc. Vaikka perinteinen mainosvalokuvaus on kutistunut murto-osaan niin kuvan tarve on samalla räjähtänyt, nettiin tarvitaan stilliä ja videota koko ajan enemmän.

    Sama koskee kaikkea, enää ei riitä että olet jossain asiassa paras, pitää olla monessa asiassa riittävän hyvä. Multiskilliys takaa leivän tulon ja vähän voi jopa jäädä säästönkin jos osaat kirjoittaa, piirtää, valokuvata, ideoida, myydä, koodata ja olet vielä hurmaava persoona.

    Hurmaaminen on oikeastaan ainoa kohta missä ei riittävän hyvä riitä. Se on vähän kuin nuo yllä mainitut verhot, pitää olla parasta siinä minkä asiakas ymmärtää.

  8. Jos multimiljönääri urheilija valitsee akillesjännekirurgia niin kummankohan hän valitsee:

    1. laatujärjestelmän mukaisesti tasalaatuisen hyvää laatua tekevän kirurgin. Verhojen värin saa valita vapaasti. Monitaitonen kirurgi pystyisi leikkaamaan myös sydäntä ja aivoja.

    vai

    2. vain ja ainoastaan akillesjänneleikkauksiin erikoistuneen kirurgin, jota pidetään maailman parhaana akillesjännekirurgina, ja joka on tunnettu pyrkimyksestään täydellisyyteen. Verhot ovat pinkit.

    Jos minä olisin multimiljönääri urheilija valitsisin 2. Voi olla että 1:ssä tehdään paremmin taloudellista tulosta. Näin taviksena joutuisin myös varmaan tyytymään ykköseen.

    1. Niin, nuo starakirurgit ovat juuri niitä, jotka leikkaavat väärältä puolelta jalan, käden, silmän tai jonkin elimen 2000 potilaalta vuosittain pelkästään USA:ssa.

      Suhteettoman suuren osan sukellus- ja lento-onnettomuuksista aiheuttavat kaikkein kokeneimmat kouluttajat. Ylimielisyys kostautuu.

      Jos siis itse olisin valitsemassa, ottaisin ilman muuta sen kirurgin, joka käyttää tarkistuslistoja.

      Monet huippu-urheilijat vaarantavat terveytensä monin tavoin muutenkin. Heistä ei kannata järkevän ihmisen ottaa mallia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sorcolorin hinnoittelu poikkeaa alan käytännöistä edukseen. Se jää kerralla mieleen.
Jari Parantainen

Sorcolorin hinnoittelu jää jokaiselle mieleen

Sorcolorin hinnoittelu on maalausliikkeelle poikkeuksellinen. Asuntonsa maalaamista pähkivän asiakkaan ei tarvitse pyytää myyjää edes arviokäynnille, koska urakan hinta on jo etukäteen tiedossa. Selkohinta helpottaa ostamista ja poistaa riskin tunnetta.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.