Kävin pari päivää sitten myyntikäynnillä toimitusjohtaja Kimmo Haapaniemen luona. Hän vetää Kontaktia Oy:tä, joka myy mm. Google-markkinointipalveluja pk-yrittäjille.
Liikevaihtoa Kontaktia tahkoaa noin 7 miljoonaa euroa vuodessa. Firmassa on noin 80 työntekijää. Heistä on iso osa myyjiä, jotka kiertävät asiakkaiden luona päivät pääksytysten.
Hiljattain Haapaniemi kiinnitti huomionsa siihen, miten valtavasti eri myyjien matkapuhelinlaskut vaihtelivat. Firmaan oli kertynyt jos jonkinlaista liittymää kaikilta mahdollisilta operaattoreilta.
Risukasa oli siivottava. Liittymät oli kilpailutettava. Todennäköisesti kustannukset kutistuisivat reippaasti.
Neljä operaattoria laati tarjouksensa. Mukana olivat kaikki tärkeimmät elisat ja sonerat. Pöydälle kertyi vino pino paperia.
Projektin seuraava vaihe oli yhtä tuskallinen kuin aina. Miten helkkarissa operaattoreita voisi verrata toisiinsa?
Jokainen ehdotus sisälsi aivan riittävästi liikkuvia osia, kuten puheaikaa, datahintoja, tekstiviestejä ja ties mitä. Mikä tarjouksista olisi lopulta edullisin?
Lopulta päätös oli helppo, sillä yksi ehdokas erottui selvästi muista.
DNA:n paperissa oli vain yksi hinta.
Kimmo totesi, ettei hän tiedä, olisiko DNA ehdottomasti halvin kaikissa mahdollisissa oloissa. Mutta hänenkin kaltaisensa putkiaivoinen insinööri ymmärsi, mikä se kustannus lopulta olisi.
Viime vuosikymmenen puolivälissä ruotsalainen energiayhtiö* jyräsi vastaavalla tavalla. Se alkoi myydä sähköään niin, että sillä oli vain yksi taksa.
Vaikka edullisempiakin sähkötarjouksia olisi ollut tarjolla, tuotteesta tuli hitti. Niin kyllästyneitä kaikki olivat tariffeihin, siirtoveloituksiin ja veroprosentteihin.
Asiakkaasi on valmis maksamaan siitä, että hän ymmärtää.
* En enää kuollaksenikaan muista, mikä yhtiö oli kyseessä.
