Tiedotusvälineissä pyörii parhaillaan kampanja palkattomia ylitöitä vastaan. Sen takana on akavalainen Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry.
Mielestäni viesti kaipaa vastapainoa. Tässä vasemmalla alkuperäinen mainos. Oikealta löydät oman ehdotukseni.
Ammattiliittojen väki uskottelee sitkeästi, että suomalaisille maksettaisiin työtunneista. Todellisuudessa meille kaikille maksetaan tuloksista.
Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia
Monikin tuttavani on viime aikoina viitannut kirjoitukseen, jossa Andy Raskin -niminen konsultti analysoi parasta koskaan näkemäänsä myyntiesitystä. Juttua on peukuttanut jo yli kolmetoistatuhatta lukijaa, joten
Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi
Pakerratko insinöörien esimiehenä?
Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.
Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.
12 vastausta
En pidä tätä vaihtoehtoistakaan viestiä ihan onnistuneena. Mitä väliä sillä on lusmuileeko työaikana tai mahdollisesti jonain muuna aikana jos tulokset ratkaisevat?
Ehkä alkuperäinen ilmoitus ansaitsee yhtä tyhmän vastamainoksen!
Molemmille mainoksille on tarvetta. Useimmista (isoista) organisaatioista löytyy sekä siivelläeläjiä että siipeilyn mahdollistavia uhrautujia.
Toisinaan johtoa on tarve muistuttaa siitä, ettei tehostamisen varaa käytännössä ole, toisinaan työntekijöitä siitä, että yrityksen etu on (yleensä ja enimmäkseen) myös työntekijän etu.
Kunpa todellisen työpanoksen mittaaminen olisi helpompaa, niin palkan voisi suhteuttaa siihen. (Ja maailmanrauha olisi myös kiva.)
Oikeastaan naputtelin vastamainokseni siksi, että halusin testata, miltä yhtä mustavalkoinen työnantajaviesti näyttäisi.
Lienee selvää, ettei yksikään työnantajajärjestö voisi julkaista noin aggressiivista ilmoitusta. Siitä seuraisi yleislakko. Jostain syystä työntekijäpuoli katsoo kuitenkin vastaavan töräyttelyn olevan aivan soveliasta.
Kieltämättä tuo mainoskampanja nosti verenpainetta. Ei siksi, että työntekijät meillä lusmuilisivat, vaan siksi, että oletetaan että kaikki yrittäjät niistävät työntekijöiltä ilmaiseksi tunteja. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että ”häh, voiks niinkin tehdä”. 😀
Tuollaiset kampanjat ruokkivat nimenomaan mielikuvaa, että kaikki työnantajat olisivat kusipäitä. Jotenkin huokuu niin menneen maailman asenteita.
Jeah, tuollaiset kampanjat ovat tosiaankin aika ankeita. Juuri tuon asenteen takia en ole itse ikinä liittynyt mihinkään ay-järjestöön. Olen kyllä joskus pohdiskellut kapitalistista vastinetta nykyiselle änkyrävasemmistolaiselle meiningille: https://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123556-kapitalistisen-tyovaenliikkeen-perusteesit
Samuli, ikävä kyllä linkittämäsi kirjoitus on todella huono, koska…ööö…koska se nyt vain on ihan huono! Kyllä siihen jokin syy varmaan on, miksi esittämäsi ajatukset ovat täysin mahdottomia.
Ay-jengi ei vain vielä ole tullut kolostaan joka on kaivettu sotien jälkeisiin juoksuhautoihin. Olisiko jo aika unohtaa Patruunoiden duunarin sorto (joka sekään ei pidä paikkaansa) ja päivittää ajatusmalli nykypäivään. Suomessa ei kukaan ole töissä (ainakaan suomalaisen omistamassa) yrityksessä jos siellä ei ajatella työntekijän etua.
Pitääkö tässä ruveta huutamaan yrittäjän oikeuksia kun duunarit vievät leivän pöydästä…hä?
Ammattiliiton täytyy tietysti kehittää jostain vihollinen vaikka väkisin, jotta sillä olisi jokin tehtävä maailmankaikkeudessa.
Onhan tuossa hieman sitä vastakkainasettelun makua. Mikä pitäisi olla jo mennyttä maailmaa. Tosin voihan tuotakin ajatella niin, että molempien osapuolten kannattaisi pysähtyä ja miettiä mitä voisi tehdä asialle, mutta asian voisi esittää toisin.
Kampanja on mielestäni siinä suhteessa OK, että kaikki ei ole työmarkkinoilla kunnossa. Ratkaisuehdotuskin on tavallaan järkevä, eli 8 tuntia töitä päivässä pitää riittää. Toistaiseksi on puhuttu lähinnä oireiden lievittämisestä, ei syistä tai saati niiden ratkaisemisesta.
Onneksi tulevaisuus on sentään valoisa, jos osaamme uudistua. Muutamat edistykselliset kirjat ovat ottaneet asiaan kantaa*. Tällä hetkellä etenkin tietotyössä tehdään aivan liikaa turhaa ja tuottamatonta työtä, oravanpyörä pyörii yhä nopeammin. Olemme siirtyneet teolliselta aikakaudelta informaatioaikakaudelle, mutta johtamisjärjestelmät ja palkitsemisen mittarit ovat suoraan 1900-luvulta.
Tietotyötä häiritsevät viikoittaiset statuspalaverit, joissa puolet jengistä nukkuu ja loput naputtelee sähköposteja tai selaa Facebookia. Kun sitten kysyy: miksi ette voi keskittyä tähän palaveriin, vastaus on usein masentava:”Pakko vastata tähän meiliin nyt tai en ehdi vastata kaikkiin viesteihin tämän päivän kuluessa.”
Ikävä kyllä palaveri oli siis tehoton ja samat heput kyselevät tarkennuksia palaverin jälkeen sähköpostilla… Usein palavereilta puuttuu selkeä agenda, eivätkö osallistujat tiedä, miksi ovat palaverissa ja mitä heiltä odotetaan.
Usein palavereja käytetään yhdensuuntaiseen tiedonjakamiseen, vaikka asia hoituisi intrassa, sähköpostilla tai foorumilla. Mielestäni palavereissa tulisi tehdä päätöksiä tai rakentaa dialogeja ja rajapintoja, koska innovaatiot syntyvät nimenomaan rajapinnoissa dialogin aikana.
Toinen merkittävä ongelma löytyy sähköpostista ja uusista viestintäkanavista, joita käytetään väärin. Massasähköposteihin vastataan oletuksena ”reply-all” toiminolla. Sen sijaan voisi käyttää pikaviestintä tai kysäistä asiaa face-to-face seuraavalla kahvitauolla. Lyhyet statuskyselyt voisi sen sijaan hoitaa tekstiviesteinä.
Kukaan ei ole kouluttanut meitä siihen, miten meidän tulisi käyttää uusia välineitä. Raahaamme vanhoja perinteitä ja prosesseja uusiin järjestelmiin. Toisin sanoen teemme tuottamattomia tai vähäisen lisäarvon asioita ”automatisoidummin”.
Tietotyössä työsi arvo on ajatuksiesi arvo. Jos olet jatkuvassa sähköpostikaaoksessa, pikaviestimet tuuttaa ja puhelin pirisee, pystytkö aidosti keskittymään mihinkään tai tehdä merkityksellisiä asioita laadukkaasti?
Oma mottoni on, että teen 2 tai 3 todella tärkeää asiaa työpäivässä, johon minulla on 100-prosenttinen fokus. Joskus teen ehkä enemmänkin, mutta kuraa lapion harvoin. Tulokset puhuvat puolestaan ja pomo laulaa hoosiannaa, niin myös asiakkaat.
Jos en tiedä miksi minut halutaan palaveriin, minua ei siellä nähdä. Massaposteja lähetän harvoin ja yleensä vain tiedotan, että uutta informaatiota on saatavilla foorumilla X, jossa tapahtuu myös ajatusten vaihto sekä avoimien kysymysten käsittely. Sähköpostilla en kysymyksiin vastaile, sillä se ei ole skaalautuvatapa tehdä tietotyötä.
Pahoittelut pitkästä viestistä, jos luit näin pitkälle, niin onnittelut minulle, sillä ajatukseni kiinnostivat tähän saakka. Seuraavassa on pari mielestäni hyvää kirjaa aiheen tiimoilta, ole hyvä! 🙂
*- Rework, Jason Fried
– The 4-hour workweek, Timothy Ferris
– Uuskasvua ymmärtämässä, Sonera Oyj