Vierailin hiljattain Scandic-hotellissa. Pyyhetelineessä roikkui lappunen, joka sai ohimosuoneni sykkimään.
Viestin aihe oli sinänsä aivan järkevä. Jos haluan puhtaat pyyhkeet, voin jättää likaiset pesualtaaseen. Se on hyvä ajatus. Miksi heitellä liinavaatteita perinteiseen tapaan pitkin lattioita?
Mutta siitä en pidä, että palvelun myyjä alkaa valittaa omia vaivojaan. Lapussa lukee, että ”samalla säästät siivoojaamme kumartelulta”.
Sovitaanko nyt niin, että tästä lähtien jokainen myyjä tai asiakaspalvelija pitää työnsä vaikeutta koskevat kommentit ihan omana tietonaan.
Hotelli ei ole ainoa, joka yrittää syyllistää asiakkaitaan. Esimerkkejä tulee vastaan vähän väliä:
- En ole kiinnostunut siitä, miten kannattamatonta bisnestä taksikuski joutuu harjoittamaan.
- En halua tietää, miten mahdottoman vaikeaa oli maalata auton lokasuoja.
- En välittäisi kuulla, miten kodinkonekauppiaan avioeroprosessi estää häntä hoitamasta töitään.
- Remonttireiska pitäköön omana tietonaan, kuinka tylsää hänen duuninsa on.
- Erityisesti sitä en halua kuulla, millainen myyjän lähisukulaisten terveystilanne on tänään.
Ylipäätään voit lähteä siitä, ettei kukaan ole kiinnostunut kuuntelemaan kitinääsi. Murheesi eivät kuulu asiakkaillesi.
Olisin muutenkin hyvin tarkkana minä-minä-jorinoiden kanssa. Toki pisara oma persoonaa kuuluu normaaliin small talk -osuuteen. Mutta tuskin kukaan kaipaa virkettä pidempiä turinoita mistään sinua koskevasta aiheesta.
Kun asiakkaasi kysyy kuulumisiasi, se ei todellakaan tarkoita, että hän olisi niistä kiinnostunut.
Vastaava lapsellisuus näkyy aina, kun ulkomainen julkkis piipahtaa kylään. Suomalaiset eivät ymmärrä kohteliaisuuksia.
Olemme aina yhtä liikuttavan onnellisia, kun vieras kertoo, miten kaunis maamme on – ystävällisestä ja fiksusta kansastamme nyt puhumattakaan.
Asiakkaallasi on yllin kyllin omiakin murheita. Älä lisää hänen taakkaansa ruikutuksellasi.
