Kesäkuun alussa astui voimaan laki, jonka perusteella omakotitalonsa myyjä tai vuokraaja joutuu hankkimaan energiatodistuksen.

Erityisesti yksi pykälänikkareiden tuotos on raivostuttanut sähkölämmitteisten talojen omistajia. Se on kerroin, jonka perusteella sähköllä lämpiävä talo on 1,7 kertaa huonompi kuin vaikkapa öljylämmitteinen kämppä.

Tällaisen tavallisen sähköinsinöörin on vaikea ymmärtää, mistä tuo kerroin on repäisty. Sähkön avulla nimittäin voi siirtää hyvin monin tavoin tuotettua energiaa.

Alun perin sähkö voi olla peräisin vaikkapa vesi-, ydin-, tuuli-, vuorovesi- tai aurinkovoimalasta. Mikään niistä ei kuormita ilmastoa käytännössä lainkaan.

Miten se siis tekee yhtäkkiä omakotitalosta huonon, että joku voimalanomistaja saattaa pakkaspäivänä tunkea valtakunnan verkkoon hiilestä polttamaansa sähköä?

Eikö pitäisi rangaista sitä, joka ongelman aiheuttaa? Siis hiilidioksidia ilmakehään puskevaa energialaitosta. Nythän ongelma on sysätty täysin syyttömän osapuolen kontolle.

Sähkölämmittäjän kurittaminen on erikoista myös siksi, että sähköverkko lienee edullisin tapa siirtää energiaa paikasta toiseen.

Vai onko joku tosiaan sitä mieltä, että öljyn kärrääminen rekkojen kyydissä maanteitse on muka ilmastoystävällistä?

Energiatodistuksen logiikka muistuttaa suomalaista autoveroa, joka perustuu kotteron teoreettisiin hiilidioksidipäästöihin (Virkamiehen hullu hintaperuste).

Maksu ei siis määräydy sen perusteella, paljonko auto tupruttaa hiilidioksidia käytännössä. Sen sijaan veron määrää se, paljonko pirssi voisi periaatteessa kuormittaa ilmastoa.

Näin maallikon näkökulmasta luulisi, että todellinen haitta olisi maapallon kannalta tärkeämpi kuin teoria.

Koko energiatodistukseen liittyvä kapinointi kertoo taas kerran siitä, miten surkeita virkamiehet ovat perustelemaan keksintöjään.

Mistä tuo kerroin 1,7 on repäisty? Jos joku sen tietääkin, viesti ei nyt kanna perille.

Nykyihmiselle ei enää kelpaa tsaarinaikainen “no se nyt vain on niin” -tyylinen lumeperustelu – jos sellainen on koskaan kelvannut.

EU ei helpota ongelmaa. Jonkin säännöksen idea saattaa olla lähtöisin Brysselissä majailevan lobbarin palkanmaksajalta. Mutta kenen? Mikä oli alkuperäinen tavoite?

Reitti sylttytehtaalle on niin pitkä ja mutkikas, että ilmeisesti sitkeinkin tutkiva journalisti putoaa kärryiltä.

Poliitikkojenkin luulisi jo opiskelleen myyntitaitoja hiukan enemmän. Jos kauppias ei osaa perustella tuotteensa hyötyjä – tai tässä tapauksessa haittoja – miksi kukaan täyspäinen ostaisi.

Lietsot kapinan kaikkein nopeimmin niin, että ilmoitat ikävät päätöksesi perustelematta.