Kampaamon omistaja valitti. Liian monet naiset haluavat saman staran käsittelyyn. Syntyy ruuhka. Asiakkaat ärisevät, kun aikoja ei löydy.
Samaan aikaan taviskollegat lakaisevat aikansa kuluksi kutreja linoleumilta. Laskutettavaa työtä ei kerry tarpeeksi.
Muutamaa päivää myöhemmin eräs konkarikonsultti pohti työpajassamme, pitäisikö nimenomaan rakentaa tähtikulttia? Siis vaikka monet johtajat tekevät kaikkensa, ettei tuo syöpä pääsisi leviämään.
Konsulttimme oli saanut herätyksensä Huom!-kiinteistönvälittäjien mainoksista. Uusvanha ketju markkinoi ammattilaisiaan tähtiluokituksen avulla. Näyttävä kampanja on aivan mainio. Se vaatii johtajilta rohkeutta.
Liiketoimintajohtaja Jukka Rantanen kertoi Kauppalehdessä (26.8.2013) näin:
”Tuomme jatkossa välittäjiä markkinoinnissamme entistä enemmän esiin henkilöinä ja tuomme sitä kautta asiakaspalautteet julkisuuteen.”
Tässä meillä on nyt kaunis esimerkki siitä, mitä strategia tarkoittaa käytännössä. Kyse ei ole vain kampanjasta, vaan valinnasta, joka saa yrityksen erottumaan.
Aviisi raportoi myös Huom!-ketjun kilpailijoiden reaktioista. Kiinteistömaailman toimitusjohtaja Seppo Hämäläinen ei innostunut kollegojensa ideasta:
”Koulutamme henkilökuntamme ja toimimme kaikki samalla tavalla. Kun asiakas antaa meille kotinsa myytäväksi, sitä ei hoida vain yksi välittäjä vaan koko verkosto. Se on suuri etu.”
Uskokoon ken haluaa. Haluaisin nähdä työyhteisön, jonka parhaimmisto ei tahkoaisi jopa kymmenkertaista tulosta huonoimpiin verrattuna.
Kaikki me takerrumme hyviin tyyppeihin hanakasti kuin punkki pakaraan. Luotettavia ja ahkeria myyjiä, käsityöläisiä ja asiantuntijoita on niin niukasti, että jotkut jopa panttaavat heidän yhteystietojaan.
Silti loistavat työntekijät tuntuvat olevan monille johtajille enemmän riesa kuin riemuvoitto. Mistä merkillinen reaktio johtuu?
Ensimmäinen peruste on suorastaan surkuhupaisa. Pomot murehtivat jo etukäteen, mitä sitten tapahtuu, jos stara päättää jäädä junan alle. Tai mikä vielä pahempaa, hän karkaa kilpailijan leipiin.
Olisi siis parempi, että kaikki työntekijät olisivat niin surkeita, ettei heidän menettämisensä taatusti harmita.
Lisäksi johtaja pelkää kampaamoyrittäjän tilannetta. Mikä neuvoksi, kun asiakkaat eivät suostu asioimaan kuin tähtien kanssa?
Rapakon takana jokainen lakitoimisto osaa ohjata palkanmaksajiaan hintojensa avulla. Firman kokeneimmat osakkaat ovat sikakalliita. Juniorit ovat vain kallita.
Jotenkin tuntuu siltä, että tutkainta vastaan on aivan turha taistella. Tähtikulttuuri ei katoa keskuudestamme koskaan, oli johtaja siitä mitä mieltä hyvänsä. Kannattaisiko ilmiö siis kääntää mieluummin eduksi, kuten Huom! on hoksannut tehdä?
Olemme kaikki eniten kiinnostuneita itsestämme. Sen jälkeen tulevat muut ihmiset. Mutta kukaan meistä ei välitä isoista organisaatioista pätkän vertaa*.
Firma on vain niin kiinnostava kuin sen omistajat tai työntekijät ovat.
Eräs fiksu asiakkaani ilmaisi asian aikanaan aika karusti: ”Organisaatio ei käy aamupaskalla.”
Jos työntekijän kysyntä ylittää tarjonnan, korota hänen hintaansa.
* Oma tai puolison työnantaja tai osakesalkkuun kuuluva yhtiö saattaa olla poikkeus.
