Miksi tasa-arvoinen avioliittolaki kammottaa?

Miksi tasa-arvoinen avioliittolaki kammottaa?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Perjantain Hesarista (21.3.2014) oli kuitenkin kiinnostavaa lukea perusteluja, miksi avioliitto ei kuulu samaa sukupuolta oleville pareille.

Vielä viime syksynä persujen kommentit olisivat saaneet hihani savuamaan. Mutta nyt luulen ymmärtäväni, miksi he eivät mahda itselleen mitään. Selityksen tarjosi sosiaalipsykologi ja professori Jonathan Haidt.

Luin joululomalla Haidtin kirjan The Righteous Mind: Why Good People are Divided by Politics and Religion. Se olikin yksi parhaista vastaan sattuneista opuksista pitkään aikaan.

Proffamme kuuluu siihen koulukuntaan, jonka mielestä ihmisen tietoinen mieli jää alitajunnan armoille. Monet oikeaa ja väärää (eli moraalisia valintoja) koskevat tuntemukset taas kumpuavat tiedostamattoman mielen puolelta.

Iso osa aivoista työskentelee automaattisesti ilman, että tietoinen mieli tietää siitä mitään – saati että voisimme jotenkin käskeä tiedostamattomia prosessejamme.

Pääkopan syövereihin on evoluution myötä kehittynyt joukko sääntöjä, jotka ilmoittelevat itsestään vähän väliä. Pitäisikö esimerkiksi outoa otusta lähestyä vai paeta?

Harmi vain, että alitajuiset tuntemukset putkahtelevat tietoisen mielen puolelle ilman perusteluja. Jokin asia vain tuntuu joko vältettävältä tai houkuttavalta.

Intuitio siis kertoo ihmiselle, että hänen kannattaa karttaa esimerkiksi enemmistöstä poikkeavia. Tunne näkyy julmuutena ja rasismina, jonka kohteeksi joutuvat vaikkapa ylipainoiset ja homoseksuaalit.

Vuonna 1980 sosiaalipsykologi Robert Zajonc osoitti, että ihmisen alitajunta luokittelee kaiken näkemänsä joko tutuksi tai vieraaksi. Se koskee jopa merkityksettömiä keksittyjä sanoja. Mitä useammin koehehenkilö oli nähnyt sanan, sitä myönteisempänä hän alkoi sitä pitää. Tämä on se syy, jonka vuoksi mainonnaksi kutsuttu jankutus toimii.

Mutta se vasta onkin kiinnostavaa, mitä tietoinen mieli tekee, kun tiedostamaton puoli lähettää sille tiedoksi jonkin (epämiellyttävän) tuntemuksen. Aivot alkavat nimittäin heti tehtailla tunteelle järkevältä kuulostavia selityksiä.

Haidtin kirjasta löytyy mainio katkelma siitä, miten koehenkilöt reagoivat heitä alitajuisesti inhottaviin tilanteisiin. He kuulivat seuraavan tarinan:

”Sisarukset Julie ja Mark matkustavat yhdessä Ranskaan. He ovat molemmat kesälomalla yliopistosta. Erään yön he asuvat yksin mökissä rannan lähellä. He päättävät, että olisi kiinnostavaa ja hauskaa, jos he kokeilisivat rakastella keskenään. Ainakin se olisi uusi kokemus heille molemmille. Julie syö jo ehkäisypillereitä, mutta Mark käyttää vielä varmuuden vuoksi kondomia. He molemmat nauttivat siitä, mutta päättivät olla tekemättä sitä uudelleen*. He pitävät yön salaisuutenaan, joka saa heidät tuntemaan entistä läheisimmiksi. Mitä siis ajattelet tästä? Oliko väärin, että harrastivat seksiä keskenään?”

(* Tutkijat olisivat selvästi hyötyneet kielenhuoltajasta. Virke viittaa nyt ehkäisyyn, ei seksin harjoittamiseen.)

Vain 20 prosenttia tutkituista hyväksyi ajatuksen, että sisko ja veli saisivat hypätä samaan punkkaan. Reaktio on sinänsä looginen evoluution näkökulmasta. Lähisukulaisten jälkeläiset eivät ole pärjänneet kilpailussa.

Mutta miksi he ajattelivat niin? Erään kokeeseen osallistuneen käytös kuvaa oivasti, miten hänen järkensä yrittää kehittää tuntemuksille järkeviä selityksiä.

Tutkija: ”Mitä siis ajattelet tästä, oliko väärin, että Julie ja Mark harrastivat seksiä?”

Koehenkilö: ”Joo, minusta se oli aivan väärin. Tiedätkö, olen aika uskonnollinen ja minusta insesti nyt vain on väärin joka tapauksessa. Mutta en minä tiedä.”

Tutkija: ”Mikä insestissä on väärin, mitä sanoisit?”

Koehenkilö: ”Öö, no koko ajatus, siis, olen kuullut – en edes tiedä, onko tämä totta, mutta jos tyttö tulee raskaaksi, lapsesta tulee epämuodostunut, useimmiten tuollaisissa tapauksissa.”

Tutkija: ”Mutta he käyttivät kondomia ja ehkäisypillereitä.”

Koehenkilö: ”Ahaa, OK. Joo, niinhän sinä sanoitkin.”

Tutkija: ”Joten siinä ei voinut käydä niin, että he saisivat lapsen.”

Koehenkilö: ”Niin, luulen että turvallisinta seksiä on pidättäytyminen, mutta, öö, äh, niin, en minä tiedä, minusta se vain on väärin. En minä tiedä, mitä oikeastaan kysyitkään?”

Tutkija: ”Oliko väärin, että he harrastivat seksiä?”

Koehenkilö: ”Joo, minusta se oli väärin.”

Tutkija: ”Ja yritän siis saada selville miksi, mikä siinä oli mielestäsi väärin?”

Koehenkilö: ”OK, no tuota, katsotaanpa, täytyypä miettiä tätä. Öö, miten vanhoja he olivatkaan?”

Tutkija: ”He olivat yliopisto-opiskelijoita, eli noin 20-vuotiaita tai jotain.”

Koehenkilö: ”Ahaa, ahaa [näyttää pettyneeltä]. En minä tiedä, minä vain…se ei vain ole sellaista, jollaista meidän on kasvatettu tekemään. Se ei vain – no, siis ainakaan minua ei kasvatettu. Oletan, että useimpia ihmisiä ei ole [naurua]. Minä vain ajattelen, ettei pitäisi – minä en – kai perusteluni on se, öö…se vain, öö…ettei meitä ole kasvatettu sellaiseen. Ei sellaista näe. Ei se ole, tuota – minusta se ei ole hyväksyttyä. Siinäpä kai se.”

Tutkija: ”Mutta et kai pidä vääränä kaikkea sellaista, johon sinua ei ole kasvatettu? Jos sinua ei ole esimerkiksi kasvattu näkemään naisia töissä kodin ulkopuolella, sanoisitko, että naisten työnteko on väärin?”

Koehenkilö: ”Äh, no, voi pahus. Tämä on vaikeaa. Minä todella – hmm, tarkoitan, en missään tapauksessa muuta mieltäni, mutta en vain tiedä miten – miten osoittaisin, miltä minusta tuntuu, siis miltä asia tuntuu. Tämä on hullua!”

Tiedemiesten laatimaa tarinaa on oikeastaan mahdotonta tuomita millään järkisyillä. Sisarukset olivat täysi-ikäisiä. He toimivat vapaaehtoisesti ja omasta halustaan. Kokemus oli mukava. Se vain vahvisti sisarusten suhdetta. Kukaan ulkopuolinen ei saanut tietää asiasta. Kukaan ei kärsinyt vahinkoa.

Mutta sanoipa järki mitä tahansa, alitajunta viestittää useimmille meistä aivan päinvastaista.

Nyt tasa-arvoista avioliittolakia koskeva ”keskustelu” alkaakin näyttää tutulta. Jos persun tai kristillisdemokraatin mielestä samaa sukupuolta olevien avioliitto tarkoittaa homoseksiä, hänen aivojensa syvät kerrokset hälyttävät. Sen jälkeen hänen tietoinen mielensä alkaa sepittää kaikenlaisia näennäisen rationaalisia selityksiä, joiden vuoksi kansalaisaloite pitäisi tunkea roskikseen.

Niinpä tasa-arvoinen avioliittolaki on pahasta, koska:

Pentti Oinonen (ps): ”Homosuhteista on tullut muoti-ilmiö.”

Teuvo Hakkarainen (ps): ”Missä ovat heteroiden ihmisoikeudet?”

Peter Östman (kd): ”Aloite on ristiriidassa sen biologisen tosiasian kanssa, että avioliitto on instutuutio, jonka tarkoitus on lisääntyminen.”

James Hirvisaari (ps): ”Nyt syrjityiksi ovat vaarassa joutua perinteisen avioliiton kannattajat.”

Mika Niikko (ps): ”Itse en uskaltaisi murentaa tätä luomakunnan alusta asti hyväksi todettua avioliitto- ja perhekäsitystä, joka hyvin selvästi nousee myös Raamatun sanasta.”

Persupomo Timo Soini sortui käyttämään (turkistarhauksenkin puolustajilta tuttua) ”asian nykytila kertoo, mikä on oikein” -kehäpäätelmää:

”En hyväksy sitä, että jotenkin leimataan taantumukselliseksi, vanhanaikaiseksi ääri-ihmiseksi, jos kannattaa sitä, mikä on voimassa oleva lainsäädäntö.”

Ehkä kaikkein veikeintä järkeilyä Hesari oli kirjannut oululaisen eläkeläisen Leo Vimparin haastattelusta:

”Mielestäni maatalouden ytimen muodostavat isäntä ja emäntä. Näin tilalle saadaan heidän lapsistaan jatkaja.”

Jonathan Heidt toteaa kirjassaan, että ihmisen konservatiivisyys näyttää olevan perinnöllinen ominaisuus. Se on saatu selville tutkimalla kaksosia, jotka ovat kasvaneet eri perheissä. Näin kasvuympäristö tai vanhempien mielipiteet eivät sotke tuloksia.

Lapsesta kasvaa keskimääräistä todennäköisemmin liberaali, jos hänen aivonsa a) kaipaavat tavallista enemmän vaihtelua ja b) samaan aikaan eivät ole kovin herkät tunnistamaan vaaran merkkejä.

Koska moraalin perusta on alitajuinen, ihminen muuttaa moraalikysymyksiä koskevia näkemyksiään äärimmäisen harvoin.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

32 kommenttia

  1. Itse näen uskonnon päteväksi perusteeksi tykätä tai ei tykätä asioista. Noi loput perustelut oli aika huuhaata. Toisaalta kristinuskohan raamatun mukaan neuvoo ainoastaan uskovia toimimaan raamatun ohjeiden mukaisesti. Eli olisiko oikein, että kristityt saisivat toimia sen mukaan mitä raamatussa on kirjoitettu ja loput sais tehdä niinku tuntuu, ilman kummankaan puoleista ”rasismia”?

    1. Jonathan Haidt ei ole uskovainen, mutta hän käsittelee kirjassaan myös uskontoja ja pitää uusateistien näkemyksiä turhan jyrkkinä. Hän pohtii sitä, että uskonnot ovat ehkä kulttuuri-innovaatioita, joista on ollut yhteisölleen hyötyä.

      Esimerkiksi kun maanviljelys alkoi yleistyä ja yhteisöt kasvoivat suuremmiksi (verrattuna metsästäjä-keräilijä-yhteisöihin), jumalat alkoivat selvästi tiukentaa linjaansa asioissa, jotka muuten jakoivat joukot kahtia. Niinpä uskonnot alkoivat tuomita esimerkiksi murhat, väärät todistukset ja aviorikokset.

      Haidtin mielestä sekään ei ole sosiaalipsykologille mikään uutinen, että ihminen käyttäytyy fiksummin, jos hän kuvittelee jonkun katsovan häntä. Jumalan alati valvova silmä on siis saanut ihmiset noudattamaan epäitsekkäitä sääntöjä.

      Näin vähitellen kehittyneet uskonnot ovat todennäköisesti tarjonneet harjoittajilleen (ryhmänä) kilpailuedun.

      1. Mielenkiintoinen ajatus toi kulttuuri-innovaatio. Luin vasta Genesistä. Tarina maailman luomisesta tuntuu vähintään absurdilta ja menee pahasti yli oman ymmärryksen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kristittyjen raamatussa lukee kuinka koko paketin hyväksyminen ”sokeasti” on sitä aitoa uskoa. Eli toisin sanoen tahdotaan ja toivotaan, että asia on niin vaikkei sitä tiedetä tai nähdä.

        Veikkaan, että siksi on mahdotonta perustella mitään raamatun väitteitä järkevästi tai uskottavasti, koska onhan koko ”Jumalan” olemassa olo ainoastaan ihmisten uskon varassa, ei faktojen.

        Raamattuhan ei tue ajatusta jossa uskonto olisi kehittynyt vaan kyseessä on kaksi osainen juttu jossa on vanhaliitto ja uusiliitto. Toki ihmisethän ovat tästä kehittäneet monenkinlaista, mutta käsittääkseni samat pohjatekstit ovat edelleen käytössä kuin monta tuhatta vuotta sitten?

        Olisi mielenkiintoista tietää myös, että mistä johtuvat ihmisten ”hengelliset kokemukset”. Ovatko ne verrattavissa mielenterveysongelmiin vai onko kyseessä sittenkin elävä Jumala? Varmaankaan järkeviä selityksiä ei näihinkään asioihin saada, mutta varmasti ihminen joka on itse kokenut jotain yliluonnollista ei halua kuvitella olevansa hullu vaan enemmänkin, että asialla oli oikea Jumala.

        Itse olen kokenut hengellisen valaistumisen tai hulluksi tulemisen jossa koin, että raamatun ilmoitus maailman luomisesta, Jumalan säädökset ja koko Jeesuksen maan päälle tuleminen pitävät paikkaansa. Koska olen itsessäni todella skeptinen ja nämä kaikki ”teoriat” vaikuttavat järjellä ajateltuna huuhaalta voidaan kai todeta, että joko olen saanut yliluonnollisen ymmärryksen asioihin (pyhässä hengessä) tai mielenterveyteni on epävakaa ja uskon ”tonttujen olemassa oloon”.

        Olisi mahtavaa joskus jos joku voisi tutkia minut ja testata mielenterveydellisen tasapainoni ja ehkä sitä kautta voitaisiin saada myös järjellinen selitys ”valaistumiselleni”.

        -Henri

        1. Voit ainakin lohduttautua sillä, että jos mielenterveytesi horjuu, se horjuu hyvin yleisellä tavalla.

          Mutta se onkin kiinnostava pohdinnan aihe, mikä on normaalia ja mikä ei!

          Luin toissakesänä kirjan nimeltään The Other Side of Normal: How Biology Is Providing the Clues to Unlock the Secrets of Normal and Abnormal Behavior. Siinä harvardilainen psykiatri Jordan Smoller pohtii normaaliuden rajoja.

          Kirja ei varsinaisesti käsittele uskovaisten vinksahtaneisuutta juuri lainkaan. Mutta noin muuten opus avaa hyvin sitä, miten vaikeaa on määritellä ihminen normaaliksi.

        2. Oliver Sacks sivuaa näitä hengellisiä kokemuksia kirjassaan ”Hallucinations”. Siinä hän ottaa esiin muutamia fysiologisia syitä jumalkokemukselle yhtenä hallusinaation muotona ja tuo esiin, että osa niistä vaikuttaa pysyvästi ihmisen käsitykseen kaiken tarkoituksesta, juuri niin kuin ”herätys” tai ”valaistuminen”.

          1. Kiitos Laura, tuo oli hyvä kirjavinkki. Täytyypä painaa Amazonin nappia ja tutustua!

  2. Kiitos, tosi hyvä ja ajankohtainen kannanotto! Useimmat valintamme tosiaan tulevat automaatista. En välttämättä ärsyynny ihmisten ”kummallisiksi” tai ”vieraiksi” kokemistani näkemyksistä, mutta se ärsyttää, ettei huonojakaan perusteluja tahdo löytyä. Ajamme ison osan elämäämme unessa ja autopilotilla. Haidtin kirjan ohella hyvää lukemista aiheesta tarjoaa Kahnemanin Thinking, fast and slow. Ne laittavat katsomaan peiliin ja hakemaan tuevampaa perustaa omalle ajattelulle.

    1. Oili, olen niin samaa mieltä kirjasuosituksestasi!

      Harvoin jaksan lukea opuksia kahteen kertaan, mutta Kahnemania olen kahlaamassa parhaillaan uudelleen. Se todella auttaa ymmärtämään ihmismielen valuvirheitä.

      1. Ei se ole valuvirhe, koska malli on toiminut ainakin 200 000 vuotta. 😉

        Ja vaikka sopeutuminen on yhden ihmiselämän näkökulmasta hidasta, niin olisiko kuitenkin niin, että jo muutaman sadan vuoden perspektiivissä on tapahtunut kehitystä? Eli vaikka mielen isot voimat ovat edelleen irrationaalisemmalla puolella, niin kaikenlainen taikausko ja xenofobian tyyppiset ilmiöt ovat kuitenkin jonkin verran vähentyneet ainakin parhaiten voivissa yhteiskunnissa.

        1. Kiitos Jone, olet tietysti oikeassa. Valuvirheellä tarkoitinkin mielen muinoin syntyneitä mekanismeja, jotka nykyisin jo hyvin tiedämme haitallisiksi kokonaisuuden kannalta.

          Esimerkiksi ihmisen tuhoisalle lisääntymisvietille ei näköjään mahda mitään. Suomalaisetkin käyttäytyvät edelleen niin kuin lasten hankkiminen olisi jokaisen perusoikeus. Jotenkin tuntuu unohtuvan, että mekin asumme maapallolla.

          Haidt käyttää paljon sivuja sen kuvaamiseen, miten alitajuntamme ja tietoinen mieli toimivat yhdessä. Hän käyttää kuuluisaa vertausta ratsastajasta norsun selässä. Alitajuntamme vastaa norsua, jota tietoinen mielemme – eli ratsastaja – voi parhaansa mukaan yrittää ohjailla.

          Pahimmillaan norsu menee mihin sitä huvittaa. Sille ei kuski mahda mitään*. Mutta suurimman osan ajasta kuljettaja voi kuulostella, mitä norsu aikoo. Ja tietenkin hän voi maanitella ratsuaan haluamaansa suuntaan.

          Toinen aivojen toimintaa hyvin konkretisoiva vertauskuva on poliitikon ja hänen lehdistösihteerinsä muodostama parivaljakko. Poliitikko (= alitajunta) tekee kaikenlaisia päätöksiä, joista osa on järjettömiä. Hänen lehdistösihteerinsä (= tietoinen mieli) yrittää jatkuvasti selittää ”päämiehensä” tempaukset parhain päin.

          * Eräs ystäväni sanoi osuvasti, että monet tunteidensa vallassa liehuvat ihmiset roikkuvat hädin tuskin norsunsa hännässä.

  3. Alitajunta on erittäin tehokas työkalu, jota on äärimmäisen helppo käyttää myös väärin. Vähän sama kuin tunkisi jonkun monimutkaisen asian jonkun prosessin läpi ja sulkisi silmät siltä, mikä ei prosessiin mahdu.

    Kannattaa muistaa, että alitajunta ja tietoinen mieli voivat myös käydä hedelmällistä keskustelua. Se kuitenkin edellyttää erittäin hyvää itsetietoisuutta ja asiaan vihkiytyneisyyttä: ilmiötä, jota ei ymmärrä tarpeeksi hyvin, ei pysty käsittelemään järjellä. Näissä tapauksissa alitajunta saattaa olla jotenkin kärryillä, mutta järjellä voi tuhota sen vähäisenkin ymmärryksen.

    Alitajunnan ja tietoisen mielen yhteyttä voi tietenkin harjoittaa: laajentaa tajuntaa. Ehkä parhaita esimerkkejä tästä ovat buddhalaiset munkit, jotka hämmästyttävän hyvin pystyvät poimimaan ja tarkastelemaan alitajunnasta nousevia impulsseja.

    Ja vielä itse kysymykseen: haluaisin kuulla vastauksen siihen, miten yhteiskunnan rakenteilla ylläpidättävä epätasa-arvo ja eriarvoisuus on perusteltavissa. Silleikö kansalaisten käyttäytymistä ohjaillaan? Säälittävää.

    Jos tietoisen mielen ja alitajunnan kiemurat kiinnostavat, kannattaa lukea Daniel Kahnemanin ”Thinking fast and slow” ja Malcom Gladwellin ”Blink”. Erittäin mielenkiintoisia opuksia.

  4. Kiitos Jari taas kerran analyyttisestä lähestymisestä tunteita myllertävään aiheeseen. Tuo ”laillinen elinkeino” perusteluna monin eri variaatioin on todella järjetön ja ehkä juuri siksi niin tehokas 🙂

    1. Kiitos itsellesi kannustavasta palautteesta!

      Tuo laillinen elinkeino -argumentti vetoaa luultavasti (esimerkiksi professori Robert Cialdinin kuvaamaan) johdonmukaisuuden tarpeeseemme.

      Kun kerran on päätetty tai ääneen sanottu jotain, ihmisillä on suuri tarve toimia sen mukaisesti. Tuuliviirit ja takinkääntäjät eivät nauti arvostusta.

    2. Onhan mestauskin ollut ”laillinen” elinkeino aikanaan (ja on jossain päin maailmaa edelleen). Ja maapallo oli litteä hyvinkin pitkään, koska se nyt vaan oli oikein. Samoin kuin se, että naisilla ei ollut äänioikeutta. Ja suuri katolilaisilta lainattu suosikkini (no, okei, pöllin sen Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjoista): Jumala kielsi lihan syömisen perjantaina.

      Kunnes sitten jotain tapahtui ja maailma muuttui. Oho.

  5. Loppukaneettisi on turhan pessimistinen, eikä Haidtkaan mitenkään pitävästi osoita todeksi väitettä, etteikö moraalikäsityksiä voisi muuttaa. Esim. useat vanhemmat muuttavat kyllä moraalikäsityksiään paljonkin, kun lapset alkavat kapinoida heitä vastaan: kiellot muuttuvat neuvotteluksi ja jossakin vaiheessa lapsen omaa päätäntävaltaa pitää alkaa kunnioittamaan, vaikka itse olisi eri mieltä.

    Myös moraalin historia kertoo suurista aatteellisista muutoksista esimerkiksi länsimaissa viimeisen 100 vuoden aikana. Ihmisoikeuksajattelun voimakas eteneminen on osoitus tästä.

    Surkeista asenteista ja argumentaatiosta kiinni pitämiselle löytynee selitys helpomminkin kuin Haidt’n moraalipsykologiaa tapailemalla. Konservatiivisella kiivailulla rakennetaan suosiota omassa viiteryhmässä. Jyrkät lausunnot ovat tyypillisiä populistiselle politiikalle juuri siksi, että niiden ymmärtämiseen ei tarvita minkäänlaista politiikan osaamista – eikä oikeastaan mitään muutakaan osaamista – voi vain nyökytellä ja sanoa just niin. Jos tällainen viiteryhmä ei itseä haittaa, konservatiivisella populismilla saa helppoja pisteitä.

    1. Kiitos Tommi kommentistasi! Toivon tietysti, että olet oikeassa.

      Mutta Haidtin kirjaa vasta hamuileville tiedoksi, että hän perustelee kirjansa tarpeellisuutta juuri sillä, että USA:n kansalaiset näyttävät jakautuvan yhä jyrkemmin eri leireihin. Siitä saimme näytteitä viime vuonna, kun USA:n liittovaltion hallinto pysähtyi budjettiriitoihin.

      Eikö jotain vastaavaa ole havaittavissa Suomessakin, kun tänne on putkahtanut Soinin johtamana taas varsin elinvoimaiselta vaikuttava työväen konservatiivipuolue?

      1. En tiedä onko tämä minun ”punainen auto -havainto”, mutta vastaavaa kahteen leiriin jakautumista on tosiaan havaittavissa ihan yleisestikin maailmalla. Mielenkiintoista nähdä mitä se ihan ihmiskunnan kehityksen kannalta tarkoittaa. Olisikohan meillä tässä kytemässä lajin sisäinen sisällissota?

        Mitä tuohon moraalikäsitysten muuttamiseen tulee, väittäisin sen olevan mahdollista. Tämän osoittaa se, että monet irtaantuvat uskonnoista ja jopa tiukoista lahkoistakin. Kaikki eivät tietystikään muuta irtaantumisen jälkeen maailmankuvaansa, mutta osa näin tekee. Itsekin eräästä lahkosta lähteneenä voin sanoa, että vaikka omien moraalikäsitysten haastaminen on todella vaikea prosessi, niin ei se ole mahdotonta.

        Kysymys on kuitenkin siitä, että missä vaiheessa moraalikysymysten muuttamisessa mennään ojassa allikkoon ja milloin siitä tulee terve osa sisäistä kasvua.

        1. Olen samaa mieltä, että moraalikäsityksiään voi muuttaa. Haidt vain toteaa, että se on vaikeaa ja siksi harvinaista. Mutta sama taitaa päteä moniin ihmisen tottumuksiin ja tapoihin joka tapauksessa.

          Voihan tuota ajatusta itse kukin testailla. Esimerkiksi kuinka moni patavanhoillinen konservatiivisukulainen tai tuttava on joskus kääntynyt liberaaliksi – tai päinvastoin?

          Haidtin mielestä kaikkein vahvinta käännytystä on se, kun jonkun arvostama ystävä tai esikuva perustelee poikkeavan mielipiteensä uskottavasti. Se horjuttaa jääräpäätäkin. Silloin voi tapahtua joitain liikahduksia leirien välillä.

          Itse sanoisin, että vielä vahvempi signaali on se, että tuo esikuva näyttää itse esimerkkiä.

  6. Näinhän se menee, jokainen ötökkä, kasvi ja erilainen eläin on potentiaalinen vaaratekijä ja tuota emme alitajunnan puolelta pääse karkuun.

    Se, miten se olisi pitkälti korjattavissa, on helppoa. Nykyisen pakollisen ase- tai siviilipalveluksen rinnalle tekisi vain hyvää ottaa kehitysyhteistyöpalvelus. Kovin kallis ratkaisu tämä ei ole ja jokainen sille osallistuva pääsisi noista globaalisti haitallisista ennakkoluuloistaan kerralla eroon.

    Lisäbonuksena tuosta syntyvä julkinen keskustelu hakisi hauskuudessaan vertaistaan.

    1. Kiitos Petri, kansalaisaloitteesi kuulostaa tehokkaalta!

      Eräs tuttavani palasi juuri reppureissulta Kambodzasta. Olipa masentunut, realismirokotuksen saanut mies. Luonnolla ei ole ainakaan hänen mielestään enää mitään toivoa – etenkin jos väestö kasvaa köyhissä maissa vielä ainakin parilla miljardilla.

  7. Haidtin kirja on loistava, mutta tuossa ja monissa muissa esimerkeissä ärsytti koehenkilöiden typeryys, joka pelasi Haidtin hypoteesin pussiin. Jos ei keksi hyviä argumentteja, voisi edes sanoa niin, mutta tuossa elefantin ratsastaja todella huitoi ympäriinsä etsien ihan mitä tahansa tarinan yksityiskohtaa joka voisi kelvata.

    Tosiasiassa tuollekin tarinalle voisi keksiä kohtalaisen realistisia konservatiivisia vasta-argumentteja. Sisarusten välinen seksi ei niin helposti unohdu, vaan voi jäädä vaivaamaan, haittaamaan perhesuhteita, ja se heijastuu jo muihin ihmisiin. Seksi voi myös sytyttää hankalan rakkauden. Jompi kumpi voi päätyä paljastamaan asian muille. Tilanteessa otetaan ilman muuta riskejä.

    Haidtin kirja vakuutti minut, mutta sen viesti ei mielestäni ole se että ”älyllistä moraalia” ei ollenkaan ole, vaan että se ei juuri koskaan ole käytössä. Vähän kuin ihminen välttelee viimeiseen asti Kahnemanin systeemi 2:sen käyttämistä.

    1. Ehkä kirjoitin taas kerran liian mustavalkoisesti. Toki Haidt on ihan samaa mieltä, että järki vaikuttaa paljonkin. Mutta että ensireaktio putkahtaa (Kahnemanin mukaisesti) systeemi 1:n puolelta.

      Siinä sitten itse kukin voi kinastella itsensä kanssa. Pitäisikö noudattaa ”omatunnon ääntä” (systeemi 1) vai järkeään (systeemi 2)? Moni pitää suorastaan kehumisen aiheena sitä, että hän noudattaa intuitiotaan.

      Kuten Eero tuossa aiemmin hyvin kommentoi, systeemi 1:n käsittely vaatii harjaannusta. Tuntemustensa erittelyyn tottuneiden ihmisten on ilmeisen vaikea käsittää niitä, jotka ovat täysin alitajuisten tunteidensa vietävinä – ja päinvastoin.

      En muuten usko, että vaikkapa tässä blogissa keskusteleva ihmiskunnan eliitti vastaisi kovin hyvin vaikkapa Haidtin ”typeriä” koehenkilöitä. Toisaalta hekin ovat luultavasti länsimaisia, kouluja käyneitä ja lukutaitoisia ihmisiä – eivätkä siis edusta maapallon keskivertokansalaista.

      1. Omatunnon ääni ja järki ovat eri asioita, kuin intuitio. Omatunto on se, johon meidät on ainakin osittain kasvatettu perheessä ja kulttuurissa, järki on ”tosiasioihin” (mikä nyt sitten kulloinkin on toden määritelmä…..) perustuvaa laskelmointia. Intuitio on oman sieluntason ”äänen” kuulemista, joka ei ole kumpaakaan edellisistä. Ja monta eri sanaa ja monia määritelmiä varmasti löytyy kaikille näille, mutta karkeasti näin. Ja vaatii todellakin tietoisuutta omista tunteista ja tuntemuksista, jotta sitä voisi hyväkseen käyttää. Intuitio ei myöskään ole sama asia kuin alitajunta. Tai näin ainakin olen itse päätellyt vuosia lueskeltuani kaikenlaista asiaan liittyvää sekä käytännön harjoittelun jälkeen. Alitajunnassa olevat asiat ovat usein (esiin tultuaan) muistoja, assosiaatioita yms. jollakin tapaa tosiasioihin linkittyviä. Ehkä nimittäisin ennemminkin niin, että tajunnan laajentamisen tulos (enkä puhu mistään aineista) on intuitiota… Toki joskushan sitä vain ”tietää” asioita, vaikka ei voikaan järjellä tietää eikä erityisemmin ole tajuntansa laajenemisen eteen mitään tehnyt. Osaavathan kaikki juostakin, muttei kaikista silti olympiavoittajia tule. Ts. ”väline” on olemassa, mutta harjoitus ja käyttötapa on jokaisella omansa.

        Intuitiosta ja sen käytöstä riittäisi minulla juttua pitkäänkin, mutta aavistan kohta joutuvani tästä keskutelusta ulos nauretuksi, joten lopetan tähän…. 🙂

  8. Ironia on vahva tässä kirjoituksessa.

    ”Proffamme kuuluu siihen koulukuntaan, jonka mielestä ihmisen tietoinen mieli jää alitajunnan armoille. Monet oikeaa ja väärää (eli moraalisia valintoja) koskevat tuntemukset taas kumpuavat tiedostamattoman mielen puolelta.”

    Ja kukahan niitä tuntemuksia säätelee?

    Ei ihmisillä ole omia ajatuksia eikä pääsääntöisesti edes omia mielipiteitäkään. Omien mielipiteiden muodostaminen kun on ihan liian vaivalloista ja sitäpaitsi riskinä on että itse työstetystä mielipiteestä tulisi ”väärä”. On niin paljon vaivattomamapaa lukea vaikka hesarista mikä on ”oikein”.

    Turhan moni ihminen katselee maailmaa tintin, mustanaamion tai vaikka viisikkokirjojen mallin mukaan: Hyvikset ovat aina niin hyviä ja pahikset pahoja ja tietysti jokainen haluaa olla hyvis, hyvien puolella kaikkea pahaa vastaan.

    Hesarihan on tunnetusti objektiivinen ja tasapuolinen media. Kumma juttu miten tietyistä puolueista (hyvis) löytyy vain viisaita pyyteettömiä valtiomiehiä ja -naisia ja toisista (pahis) vain aivopieruja paukuttelevia kummelihahmoja. Ja miten toimituksen agendan mukaisia asioita kannattavat ihmiset esiintyvät aina hyvin järkevinä kun taas vastustavasta leiristä etsitään lausunnonantajaksi se pöhköin kylähullu tai editoidaan saatua materiaalia niin että se näyttää hölmöltä.

    Mutta mitäs tuosta. Tärkeintähän on viestittää somessa olevansa hyvä ihminen, kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan taisteleva kirkasotsainen sankari. Asialla nyt ei niin väliä.

    1. Mielestäni Hesari on kaikkea muuta kuin objektiivinen tai tasapuolinen. Esimerkiksi putiikin sota suomalaisia ”tuloeroja” vastaan yltyy toisinaan naurettavuuksiin.

      Sen verran kuitenkin luotan aviisiin, että sen toimittajat onnistuivat litteroimaan kansanedustajien kommentit jotakuinkin oikein.

    1. Silmääni osunut ”koska näin on tehty ennenkin, näin pitää tehdä jatkossakin” -perustelu ei ole mielestäni erityisen loistava argumentti, olipa kyse mistä asiasta tahansa.

      Vihkimislupa pitäisi antaa valtiolle ja vain valtiolle. Avioliitto on kuitenkin yksilön yhteiskunnalliseen statukseen vaikuttava asia, jolla on hyvin vähän kosketuspintaa uskontoon. Eiköhän länsimaista nykyihmisiä sido enemmän lain kuin Raamatun sana näin ylipäätään.

      Kuvitteellinen avioliittoskenaario jatkuisi näin: Jos pariskunta haluaa vihkimisen jälkeen hakea valtion myöntämälle avioliitolleen siunauksen jostain uskonnollisesta temppelistä, he voivat mennä temppeliinsä. Kukin temppeli voi sitten tahollaan valita, keille ovensa avaavat ja millaisiin siunauksiin suostuvat.

      1. Kuvaamasi marssijärjestys olisi hyvin looginen. Toivon hartaasti, että kirkko ja valtio saataisiin Suomessakin erotetuksi toisistaan vielä elinaikanani. Se auttaisi muitakin ajattelemaan esittämälläsi tavalla.

  9. Hei Jari,

    Otan harvoin kantaa tällaisiin keskusteluihin. Vaikutat sen verran itseäni järkevämmältä, että ajattelin kokeilla. Korjaa, jos tulkitsin tekstiäsi eri tavalla kuin tarkoitit.

    Toit esiin sellaisia lausuntoja, joiden oli tarkoitus saada lukijat asettumaan sinun puolellesi. Sitten selitit lausunnon antaneiden ihmisten käytöstä sillä, että ihminen alitajuisesti pelkää vieraita asioita ja etsii järkiperäisen selityksen pelolle vaikuttaakseen johdonmukaiselta.

    Jos joku sellainen, joka on tutkinut homoseksuaalien vanhempien kasvatuksen vaikutusta lapsiin ja todennut sillä olevan kielteisiä vaikutuksia, niin johtuuko tämä siitä, että:
    a) tutkijalla on oma lehmä ojassa
    b) tutkimustulos on todellinen

    En tiedä onko tällaista tutkimusta olemassa. Mutta jos moraali on alitajunnasta lähtöisin, niin ovatko esim. kasvatukseen liittyvät tutkimukset pelkästään tutkijan ennakkokäsitysten vahvistamista? Saatat arvata oman kantani. Tekstistäsi tuli se vaikutelma, että lakimuutoksen vastustajat pelkäävät vailla järkeä ja kannattajat ovat järkeviä. Onko mahdollista, että vieraannuttuaan kristinuskosta ihminen pelkää siihen liittyviä arvoja järjettömästi?

    1. Mielestäni esittämäsi a- ja b-vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois. Tutkimustulos voi olla todellinen ja tutkijalla voi olla oma lehmä ojassa.

      Mutta toki voi olla niinkin, että tutkimustulos on todellinen, vaikka tutkija olisi itse tasa-arvoisen avioliittolain kannalla.

      En väitä, että lakimuutoksen vastustajat olisivat vailla järkeä. Sanon vain, että monet heistä selittävät kantaansa tavoilla, joista on logiikka kaukana. Siksi ne kuulostavat juuri samanlaisilta tunteen synnyttämiltä sepitelmiltä, joita Haidt kuvaa kirjassaan.

      Homovihaa lietsovien kannalta oli muuten harmillista, että 8-vuotiaan lapsensa pari vuotta sitten kuoliaaksi kiduttanut pariskunta sattui olemaan (ilmeisesti) heteropari.

      Kukaan ei kai ole ehdottanut tapauksen perusteella, että heteroilta pitäisi kieltää adoptio-oikeus. Auta armias, jos kyseessä olisikin ollut homoparin adoptoima lapsi.

  10. Hei Jari,

    Lueskelin blogiasi ensimmäistä kertaa ja pidin paljon sisällöstä. Pääsääntöisesti olin kiinnostunut liiketoimintaan, markkinointiin, johtamiseen, myyntipsykologiaan ym liittyvistä asioista. En jaksanut kommentoida sillä vaikken kaikesta olisikaan ollut samaa mieltä, eivät tekstit suuremmin herättäneet vahvoja tunteita, kunnes näin tämän kirjoituksen.

    Filosofiset ja eettiset pohdiskelut ovat erittäin maukkaita, etenkin politiikka niiden takana. Esittämäsi tarinan olen kuulut joskus aiemminkin. Silloin se ei tosin tuntunut niin ontuvalta kuin nykyään. Ehkä maailmankatsomukseni on avartunut ja olen oppinut suhtautumaan myös tieteelliseen tutkimukseen hyvin kriittisesti; vale, emävale ja tilasto(tutkimus). Vai miten se vanha sananlasku sanookaan.

    En ole lukenut mainitisemaasi kirjaa tai tutkimusta, enkä tiedä onko tutkijalta jäänyt asian syvällisempi käsittely välistä vai oletko kenties ottanut tutkimuksen pois kontekstistaan. Joka tapauksessa johtopäätöksesi ovat mielestäni hieman ontuvat yleistykseltään eivätkä kestä kovinkaan paljon syvällisempää tarkastelua.

    Oman maailman katsomukseni ja ymmärrykseni mukaan ihmisellä on tapana kategorisoida esimerkiki arvomaailmaan liittyvät kysymykset tiettyihin lokeroihin tai kohtiin esimerkiksi hyväksyttävää/tuomittavaa -akselilla. Kategorisoinnin syy on huomattavasti monimutkaismpaa ja liittyy vahvasti arvomaailmaamme, maailmankatsomukseemme ja aivojen rakenteeseemme.

    Oma tulkintani on se ettei ihmisen aivokapasiteetti riittä tajunnan tasolla käsittelemään kaikkia tarkastelun vaatimia muuttujia, eikä ihminen välttämättä pysty pukemaan sanoiksi sitä, mikä mielipiteeseen liittyvän tunteen taustalla on.

    On helpompi perustella; minusta tuntuu tältä.

    Alitajunnan kautta tehty päätös/perustelu on äärettömän vahva väline. Tästä puhuu myös jo aiemmin mainitut Nobel -voittaja David Kahneman kirjassaan Thinking Fast and Slow ja Gladwell loistavassa kirjassaan Blink.

    ”Tiedemiesten laatimaa tarinaa on oikeastaan mahdotonta tuomita millään järkisyillä. Sisarukset olivat täysi-ikäisiä. He toimivat vapaaehtoisesti ja omasta halustaan. Kokemus oli mukava. Se vain vahvisti sisarusten suhdetta. Kukaan ulkopuolinen ei saanut tietää asiasta. Kukaan ei kärsinyt vahinkoa.

    Mutta sanoipa järki mitä tahansa, alitajunta viestittää useimmille meistä aivan päinvastaista.”

    Laajennetaanpa hieman mainitsemasi tutkijan tutkimusta. Mitä jos sisarukset Julie ja Mark yhden illan sijasta harrastavat samoilla ehdoilla seksiä toistamiseen? Onko tämä edellisiin päätelmiin vedoten jollain tavalla poikkeava tilanne tai yhtään tuomittavampaa? Entä miten olisi kolme kertaa? Viisi kertaa? Kymmenen kertaa? Tai kenties sata kertaa?

    Millä tavalla sata kertaa seksiä siskon kanssa on tuomittavampaa tutkimuksessa mainittuihin syihin vedoten ja millä järkiperusteilla kuin yksi tai muutama kerta? Kasvaako tuomittavuus lineaarisesti kertojen funktiona vai kasvaako se kenties ekspotentiaalisesti? Ja edelleen; millä järkisyillä tuomittavuus voi kasvaa jos sitä ei alussa saisi järkisyillä olla ollenkaan?

    Muutetaanpas hieman asetelmaa. Reissuun lähtee Mark äitinsä Thelman kanssa. He päättävät kokeilla seksiä toistensa kanssa samoilla ehdoilla mitä tutkimuksessa?

    Nyt mukana on jo huomattavasti enemmän kulttuurista riippuvia tabumaisia muuttujia: seksi sukulaisen kanssa, seksi äitin kanssa ja seksiä harrastavien suuri ikäero.

    Oidipuskompleksi – tämähän on sairasta, joku huudahtaa!

    Onko seksi äitin kanssa samoilla ehdolla tuomittavampaa kuin sisaruksen kanssa ja millä järkisyillä? Onko kerta tuomittavampaa kuin kaksi kertaa ja millä perusteilla?

    Käsitellään arvioni mukaan ehkä vieläkin yleisesti paheksuttavampana pidettyä asetelmaa: Reissussa ovat isä ja poika. En jaksa luetella kysymyksiä toistamiseen. Ajatusleikin voi jokainen tehdä omien suhtautautumisiensa ja niihin johtaneiden perusteluiden kanssa itsekseen.

    Yleisesti päädyn toteamaan, että mielestäni vaikeaksi tai oudoksi pitämänsä asiat tai asetelmat on helppo käsitellä kysymyksellä; mitä jokin edustaa? Tutkimuksessa kuvattu asetelma, jossa sisarukset harrastavat seksiä keskenään kuulostaa minulle henkilökohtaisesti suhteellisen oudolta ja vieroksuttavalta ja tuomittavalta. Kymmenen kertaa seksiä sisaruksen kanssa omassa ajatusleikissäni on vielä tuomittamvaa ja mielestäni vielä oudompaa. Sata kertaa alkaa mielessäni edustamaan jo vakituisen parisuhteen piirteitäja viittaa romanttiseen rakkauteen (tieteellisestihän tämäkin on todettavissa; mitä enemmän harrastaa seksiä sitä enemmän ”rakkauden hormoneja erittyy), mikä oudostuttaa vierastuttaa yhä enemmän.

    Henkilökohtaisesti jo yksi kerta edustaa minulle jotain sellaista mitä henkilökohtaisesti pidän tuomittavana. Kuulun siis tutkimuksen koeryhmän enemmistöön, joka ei pitänyt asetelmaa hyväksyttävänä.

    Ihmisiä ja arvomaailmoja on erilaisia. Joillekin hivenenkin vieras asia voi edustaa hyvinkin tuomittavaa/syntistä/vapauttavaa/sallittavaa asiaa. Olen luonnontieteilijä ja omaan hyvinkin syy-seuraussuhde-tarkastelu -maailmankuvan. Tiede ei valitettavasti kykene antamaan läheskään absoluuttisia vastauksia eettis-filosofisiin pohdintoihin ja hyvin usein tutkimuksia ja tiedettä käytetään poliittisen lobbauksen vipuvartena. Usein myös tieteen varjolla tehty kysymyksen asettelu on täysin vinoutunut ja tietyn tarkoituksen mukainen.

    ”Sisarukset olivat täysi-ikäisiä. He toimivat vapaaehtoisesti ja omasta halustaan. Kokemus oli mukava. Se vain vahvisti sisarusten suhdetta. Kukaan ulkopuolinen ei saanut tietää asiasta. Kukaan ei kärsinyt vahinkoa.”

    Vaihdetaanpa tekstiä seuraavasti:

    ”Äiti ja hänen poikansa olivat molemmat täysi-ikäisiä. He toimivat vapaaehtoisesti ja omasta halustaan. Kokemus oli mukava. Se vain vahvisti äidin ja pojan suhdetta. Kukaan ulkopuolinen ei saanut tietää asiasta. Kukaan ei kärsinyt vahinkoa.”

    Veikkaan, että jälkimmäinen herättäisi koeryhmässä suuremman vahvistuksen kuin ensimmäinen. Mitkä järkisyyt puhuvat huomattavasti suuremman tuomittavuuden puolesta?

    Ja olen muuten tasa-arvoisen avioliittolain puolella.

    ”No matter how thin the slice is, there are always two sides”

    Hyvää loppukesää ja jatka hyvän matskun tuottamista. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Koulutuspalautetta:
Jari Parantainen

Koulutuspalautetta: ”Tutut liikaa äänessä”

Tiistaina Vantaalle kokoontui kanssani seitsemäntoista innokasta ammattilaista pähkimään napakan myyntiesityksen anatomiaa. Tilaisuuden järjesti jo tuttuun tapaan Ratekoulutus. Mitä tarkoitan napakalla? Kurssin nimi toivottavasti kertoo olennaisen:

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.