Ammattihuolestuja haluaa pysäyttää maailman

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Verkkokauppa Amazon suunnittelee kuljettavansa paketteja pienillä automaattisilla koptereilla Yhdysvalloissa. Uutisten perusteella homma jää haaveeksi. Kauppalehti totesi torstaina synkeästi:

”Lainsäätäjät puuttuivat touhuun, sillä oli vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen kopteri kopsahtaa jonkun päähän.”

Häiritseekö moinen ajattelu ketään?

Jos jonkin kuljetusvälineen mahdollisesti tuottamat vahingot on kieltämisen peruste, silloin kai autot, moottoripyörät, mopot, mönkijät, moottorikelkat – ja oikeastaan kaikki liikkuvat rakkineet – pitäisi romuttaa jo tänään. Nehän kopsahtelevat tuhansien viattomien päälle joka päivä.

Liikenne tappaa maailmassa yli miljoona ihmistä vuodessa. Loukkaantuneiden määrä on tietysti moninkertainen.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Onkin otollinen aika taivastella, miten vaarallista sähköinen äänestäminen olisi.

Tyhmät virolaiset eivät vain suostu ymmärtämään asiaa. Lahden eteläpuolella holtiton äänestyskäytäntö on pelittänyt jo kymmenen vuotta.

Suomessa sen sijaan on taas kerran perustettu työryhmä. Sen tehtävä on näköjään keksiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot.

Esimerkiksi pankkitunnukset ovat kuulemma aivan liian turvattomia.

Komitean mielestä mikään markkinoilla oleva valmis järjestelmä ei sovi Suomeen. Eipä tietenkään. Tuskin ehdin tässä elämässä äänestää muuten kuin lyijykynällä paikalliskoulun kopissa.

Ammattihuolestujilta ei työ lopu kesken. Esimerkkejä riittää joka puolella.

Lentokenttien turvatarkastusten kustannukset lähtivät käsistä jo vuosia sitten. Miljoonien matkustajien päivittäisestä simputtamisesta on tullut itsetarkoitus.

Vihoviimeisin EU-idea oli iskeä tablettitietokoneiden omistajiin. Nyt aipädit on revittävä suojakuoristaan ennen läpivalaisua.

Kuitenkin kaikki lentokenttäoperaattorit ovat olleet jo vuosia yksimielisiä siitä, että turvatarkastukset ovat täysin ylimitoitettuja. Ei kai se ole mikään ihme, sillä kuka tahansa keskinkertainen insinööri muiluttaa vaarallisen aseen koneeseen milloin tahansa.

Turvatarkastus on tietenkin pelkkää sirkusta. Sen tarkoitus on vain demonstroida, että viranomaiset tekevät jotain.

Jos vesipullossani piilee hirmuista räjähdettä, miksi turvahenkilö heittää sen tavalliseen roskikseen. Entä miksi lentäjiltäkin on takavarikoitava kynsiviilat? Lentokoneen ohjaamossa on nimittäin kirves hätätilanteita varten.

Mikä on ylipäätään riittävän turvallista? Sitähän ei kukaan tiedä. Siksi lentokenttähömppä on ammattihuolestuneille mahtava bisnes. Maali karkaa aina joka tapauksessa.

Entä mikä merkillinen logiikka siinä piilee, ettei junamatkustajia tarvitse pakottaa turvatarkastuksiin. Siis vaikka terroristit ovat iskeneet rautateille Euroopassakin.

Ehkä uskomattomin pelkomarkkinoinnin taidonnäyte on viljelykasvien geenimuuntelua vastustava liike. Muualla maailmassa täsmäjalostettua ruokaa on syöty vuosikymmeniä ilman mitään ongelmia.

Euroopassa sen sijaan elää vahva taikausko, että jotain vaarallista gmo-sapuskassa täytyy olla. Kiellettävä se on.

Samat huolestuneet nielevät silti joka päivä vapaaehtoisesti myrkkyä, joka aiheuttaa riippuvuutta, syöpää, maksasairauksia, aivovaurioita ja ennenaikaista dementiaa. Tarkoitan tietenkin alkoholia.

Tavallisessa viinipullossa on alkoholin lisäksi aina muitakin myrkkyjä, kuten rikkioksidia ja sulfiitteja. Ne ovat säilöntäaineita, jotka aiheuttavat allergiaa, atooppista ihottumaa ja astmaa. Okratoksiini puolestaan on homemyrkky, joka aiheuttaa munuaissyöpää.

Eikä siinä vielä kaikki. Rypäleiden mukana ihmiseen päätyy myös torjunta-aineita ja raskasmetallijäämiä.

Alkoholin terveyshaitat on tieteellisesti todistettu tuhanteen kertaan. Ne maksavat pelkästään suomalaisille yli miljardin vuodessa. Maailmanlaajuista murheen määrää voi vain arvailla.

Sen sijaan geenimuunnellun ruoan vuoksi yksikään ihminen ei ole päätynyt sairaalaan. Siis jos hän ei ole tunkenut maissintähkää väärään rööriinsä.

Huolestujan elämä on antoisaa. Kaikista suunnitelmista löytyy aina jotain huolestuttavaa. Ja mikä parasta, muiden on otettava huoli vakavasti. Vai haluaako joku kantaa vastuun vahingoista, joihin holtiton asenne johtaisi.

Tuotteistusprojekteissani on käytössä helppo sääntö. Jos joku alkaa huolestua, hän saa maksaa heti kymmenen euron sakon käteisellä.

Vaikka summa on mitätön, se tehoaa. Sitkeinkin tapahuolestuja tukkii turpansa viimeistään kolmannen rikemaksunsa paikkeilla.

Näin pääsemme miettimään, miksi jokin onnistuisi – siis sen loputtoman pähkimisen sijaan, miksi mikään uusi ei koskaan ole mahdollista.

Ammattihuolestuja ei ymmärrä, että sataprosenttisen riskitön maailma olisi sataprosenttisen pysähtynyt.

Lähteet:

  • Nokia-spinoff tekee uberit tavarakuljetuksille, Kauppalehti 5.3.2015
  • Tablettien tarkastus kiristyy lentoasemilla, HS 25.2.2015
  • Turvatarkastusten hinta räjähti, HS 22.3.2013
  • Lentokenttäpomo haukkuu kenttien turvatarkastukset, HS 28.10.2010
  • Nettiäänestäminen voi tulla Suomeenkin, Talouselämä 27.2.2015
  • Sähköistä äänestystä joudutaan odottamaan vuosia, Tekniikka & Talous 6.3.2015
  • Salatut ainekset, HS 27.11.2011
Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

37 kommenttia

  1. Nörtti selittää, miksi sähköinen äänestäminen on huono idis. Haluaisin kyllä että se toimisi, samoin kuin geenimuunneltu ruoka ois tosi kiva homma, paitsi kun siemenet patentoi joku iso yhtiö, jolta ne täytyy joka vuosi ostaa – en tosin väitä että gmo-vastustajat vastustaa sitä tästä syystä, lähinnä tuntuu se ainainen ’luonnonmukaisuus’ olevan se peruste. Lentokentän turvatarkastuket on tosiaan ihan ylimitoitettuja. En lennä paljoa, mutta kerran ahdisti Heathrowlla kun oli vartija konepistoolin kanssa silmäilemässä pahasti asiakkaita.

    1. Niin, se huono sähköisen äänestämisen idis on nyt kuitenkin toiminut Virossa jo kymmenen vuotta. Maa on näköjään pysynyt pystyssä siitä huolimatta.

      Toisaalta tässä koko keskustelussa on vahva saivarteleva pohjavire. Taas kerran tavoitteena tuntuu olevan täydellisen aukoton ja virheetön järjestelmä. Ikään kuin sellainen olisi realistinen yhtään missään asiassa.

      Kaiken kukkuraksi on selvää, ettei nykyinen paperilappusirkus tietenkään ole täydellinen systeemi. Mutta jostain syystä korvaavan tai täydentävän järjestelmän pitäisi sitä olla.

  2. Ajan pysäyttäminen on mahtava bisnes. Huolestutaan jostain aiheesta. Myydään sama huoli muille ihmisille. Maalataan kuva historiasta, mutta hyödynnetään ihmisten huonoa muistia ja tarjotaan ihannekuva, jota ei todellisuudessa ollut. Aletaan pyrkimään kohti tuota ihannetta.

    Tällaiseen huolestumiseen perustuvat mainittujen esimerkkien lisäksi ainakin tietoturvabisnes, ABC-asemien vastustaminen ja pienyrittäjän uhanalaisuuden korostaminen.

    1. Hyvin kuvasit tuon prosessin!

      Huolestumisen aiheita riittää. Suomella ei ole riittävää vakoilukoneistoa ja lainsäädäntöä. Joudumme maksamaan kreikkalaisten laiskottelun. Myös koko Nato-keskustelu on silkkaa huolestumista.

      Homojen oikeudet pilaavat avioliiton. Jos SOTE ei onnistu, niin hukka perii. Vapaakauppa se vasta uhka onkin. Ilmakehä kuumenee. Harrastajat vievät työt ammattikalastajilta ja taksikuskeilta.

  3. Oletko tutustunut Nassim Talebin argumenttiin Geenimuunneltua ruokaa koskien?

    Talebin mukaan gmo-riskiä ei voida arvioida havainnoimalla menneisyydessä toteutuneita haittoja, sillä riski on systeeminen ja konveksi.

    ”Because the “cost” of ruin is effectively infinite, cost- benefit analysis (in which the potential harm and po- tential gain are multiplied by their probabilities and weighed against each other) is no longer a useful paradigm.

    https://www.fooledbyrandomness.com/pp2.pdf

    1. Tästä päästäänkin kiinnostavaan kysymykseen: miksi juuri eurooppalaiset ovat niin huolestuneita? Sen sijaan vaikkapa rapakon takana gmo-ruoka on kelvannut jo 10–20 vuotta.

      1. En osaa sanoa, mutta se ei tietenkään estä spekuloimasta.

        Kyse voi olla pelkästään siitä, että GM-lainsäädönnön avulla toteutetaan protektionistista maatalouspolitiikkaa. Koska EU väittää uskovansa vapaaseen kauppaan, protektionismi täytyy verhota huoleksi kansalaisten turvallisuudesta.

        Tämä näyttäisi olevan ainakin pro-GM tahojen kanta (https://www.nytimes.com/2004/11/27/opinion/27iht-edkogan_ed3_.html?_r=0 ja https://www.biofortified.org/2013/10/eu-opposition-to-gm-crops/)

        Toinen mahdollisuus on, että EU:ssa oikeasti ymmärretään riski eri tavoin. Tätä tukee ainakin uudistunut kemikaaleja koskeva lainsäädäntö, jonka mukaan vastuu tuotteen turvallisuudesta on valmistajalla, ei viranomaisella.

        FDA:n sivujen mukaan Yhdysvalloissa tuote hyväksytään, jos se ei ole osoíttautunut testeissä turvattomaksi. EU:ssa joissakin tapauksissa tuote taas pitää osoittaa turvalliseksi. Tuotteen osoittaminen turvalliseksi on erittäin aikaavievää ja kallista, jos vaikutuksia arvioidaan riittävän pitkällä aikavälillä. GM-tuotteiden tapauksessa tämä voi olla jopa mahdotonta.

  4. Pelolla hallitseminen on ollut jo pitkään hallitsijoiden tapa pitää kansa kurissa. Länsimaissa ei vaan Pohjois-Korea tyyppinen pelko ei mene läpi niin keksitään peikkoja (terrorismi, gmo jne) ja asioita joita halutaan suojella (would somebody think about the children).. Lopputulos on sama, saadaan helpommin käsiteltäviä kansalaisia

    1. Vanha viisaus sanoo, että jos sisäpolitiikassa mättää, maan johtajan kannattaa käynnistää sota. Näytteitä tästä tempusta on tuoreessa muistissa sekä lännestä (USA -> Irak, Afganistan) että idästä (Venäjä -> Tšetšenia, Ukraina).

      Sota siis lienee järeimmän luokan tapa kehittää huolia niin, ettei kansa ehdi pohtia maallisempia juttuja.

  5. Huolestuminen on näköalattoman ihmisen tapa hakea merkitystä elämäänsä. Mitä huolestuneempi sen merkityksellisemmältä tuntuu. Mitä enemmän huolestuneita, sitä tyhjempää ja päämäärättömämpää on elämä.

    Huolestumisella on helppo kerätä ääniä. Huolestunut edustaa syvällistä merkitystä ja huolenpitoa kansasta – vaikka tosiasiassa kyse on kyvyttomyydestä ratkaista ongelmia.

    Hän, joka pyrkii kohti suurta päämäärää, ei ennätä huolestua. Hän tunnistaa ongelmia ja etsii niihin ratkaisut – ja pistää toimeksi.

    1. Kiitos Cristina, osut kyllä naulan kantaan!

      Huolestunut taitaa onnistua aika usein peittämään sen, että hän on aivan neuvoton. Huolestunutta on myös tosi vaikea vastustaa ilman, että itse vaikuttaisi julmalta tai holtittomalta.

      Yleinen huolestuneisuus johtaa hyssyttelyn ja hissuttelun kulttuuriin. Lieneekö niitä peruja myös sitkeä taipumuksemme suomettumiseen (milloin mihinkin suuntaan)?

      Tuli muuten erikoisalastasi mieleen tekoälystä ja roboteista huolestuneet. Arska- ja 2001:Avaruusseikkailu-elokuvista tuttu tulevaisuudenkuva on saanut yllättävän paljon julkisuutta viime aikoina.

      1. Robotisaatio ja kaikki siihen liittyvä on huolestujien (ja säädösten laatijoiden) onnela. Helpointa on huolestua ja ilmaista itsensä esim: avuttomat vanhukset heitetään kylmien robottien armoille. Ei minkäänlaista rakentavaa ongelmankuvausta, omaa pohdintaa tilanteen ratkaisemiseksi (paitsi kielletään robotit), ei näkemystä arvopohjasta, jolla kehitystä pitäisi viedä eteenpäin.

        Merkityksen luominen huolestumisen kautta on inhimillistä, mutta inhimillisempää, kuin jakaa huolenaiheita randomisti, on esittää pohdintoja asian edistämisen tiimoilta. Sen voi tehdä, vaikka ei olisi nk. asiantuntija.

        1. ”Tämä on huono. En kyllä osaa yhtään sanoa miksi. Mutta huono se on!”

          Tämä parkaisu pääsi viime viikolla johtajalta, jolle maksetaan kohtalaisen paljon ongelmien ratkomisesta – ja siis rakentavista ehdotuksista.

          Asia on toisaalta aika helppo korjata. Ainakin fiksuimmat vaihtavat sävellajia jo yhden yksinkertaisen muistutuksen ansiosta: ”Kritiikki on toki sallittua. Mutta vain, jos sitä seuraa jokin korjausehdotus.”

  6. Suomessa kokeiltiin sähköistä äänestystä muutama vuosi sitten huonolla menestyksellä. Käyttöliittymäsuunnittelu epäonnistui ja vaalit jouduttiin uusimaan useassa äänestyspiirissä. Tunnen jutun hyvin, sillä olin kirjoittamassa valitusta, jolla vaalit kaatuivat. Vaalipiirin päällikkö on vieläkin katkera vaaleista.

    Sattuuhan näitä.
    Olen varma, että samaa virhettä ei tehtäisi seuraavalla kerralla. Sen sijaan löysimme 10 muuta ongelmaa. Kaikki nämä oli korjattavissa ja ammattilainen olisi ne löytänyt jo ennen kuin äänestys vietiin tuotantoon. Jos 2 miljoonaa suomalaista äänestäisi, olen varma, että ongelmia löytyisi monta lisää. Osa niistä olisi huomaamattomia ja vaikutuksettomia tulokselle. Osa niistä voisi olla sen verran merkittäviä, että vaalit menisivät uusiksi.

    Vaihtoehtona on tehdä perinteinen äänestys ja saada tasalaatuinen tulos ulos tai kokeilla sähköistä äänestystä kerta toisensa jälkeen – epäonnistua- ja parantaa tuotetta jokaisella iteraatiolla. Riskinä kokeiluissa on kustannukset ja epäonnistumisen häpeä. Etuna kokeilussa on… nopeampi ääntenlaskenta (nyt 45 min – jatkossa 10min), äänestys kotoa käsin (nyt yksityinen tilanne – verkossa mahdollisuus painostukseen ja äänien myyntiin), helpompi käyttöliittymä (Nyt paperi ja lyijykynä – jatkossa kosketusnäyttö), tarkistettavuus (nyt ääni paperilapulla – jatkossa ääni tietokannassa).

    Tosiasiassa paperiäänestys on vuosia mittaan toimivaksi todettu pomminvarma tuote. Sen korvaaminen uudella tuotteella, jonka edut ovat kyseenalaiset ja haitat todistetut ei ole huolestuttavaa vaan järjenvastaista. Kyllä moni meistä haluaisi äänestää kännykällä, jos se olisi helpompaa ja vähintään yhtä varmaa kuin paperiäänestys. Sähköisen äänestyksen tuote vain on valitettavan susi kun sitä verrataan kömpelöön ehdokasnumeroiden paperille raapusteluun.

    1. Kiitos Herkko, hauska kuulla asiasta aito asiantuntijan näkemys!

      Toivottavasti en nyt sorru jo jankuttamiseen, kun kyselen silti, miksi virolaiset voivat hoitaa asian noin huonolla systeemillä. Enkä siis tarkoita, että nyt pitäisi laatia tekninen vertailu.

      Pohdin vain, että olemmeko me suomalaiset luonteeltamme sellaisia superhuolestuneita pilkunviilaajia, että jäämme muissakin asioissa suurpiirteisempien kansojen jalkoihin.

      1. Ehkä Virossa on yleisesti hyväksytty digiäänestyksen varjopuolet: Äänestäminen ei ole yksityistä (äänten ostaminen/painostaminen/yms mahdollista), ja ääntenlaskenta ei ole läpinäkyvää (ohjelmallisen manipuloinnin tai virheen mahdollisuus).

        Fatalistina voisin pohtia että onko sillä lopulta merkitystä jos vaikka 10% kansanedustajista olisi ylittänyt valintakynnyksen digi-avusteisella vilpillä?

        Yksittäisten poliitikkojen, puolueiden tai jopa kansakuntien vaikutusvalta on nykyään merkittävästi pienempi kuin vaikka 50 vuotta sitten.

        1. Sehän tässä on hassua, että tuskin nykyinenkään (suomalainen) vaalijärjestelmä on virheetön.

          Ääntenlaskijat esimerkiksi joutuvat tulkitsemaan jos jonkinlaisia harakanvarpaita. Senhän on pakko vaihdella henkilöittäin, milloin kukin hylkää äänen. Vastaavaa ongelmaa ei sähköisessä äänestyksessä ole lainkaan.

          Nykyisinkin on mahdollista painostaa äänestäjiä. Väkivaltainen nainen vain toteaa miehelleen, että turpaan tulee, jos heppu ei valokuvaa äänestyslippuaan kännykkäkameralla.

          1. Tässä on kyse samasta asiasta kuin haluammeko vaihtaa yksityisyytemme sosiaalisen median helppokäyttöisyyteen. Jotkut arvostavat toista enemmän kuin toista. Aikaisemmin yritykselle yksityisyyden myyminen ei olisi tullut kysymykseen. Nuoriso ei voisi kuvitellakaan olevansa ilman sosiaalisen median kaikkialle näkeviä palveluita.

            Paperiäänestyksestä luopumisessa ei yksinomaan saada hienoja ominaisuuksia vaan samalla menetetään jotain mitä moni pitää yhteiskunnan ytimenä – luotettava edustuksellinen demokratia.

            Demokratia, yksityisyys, sanavapaus, oikeusvaltio ja mitä näitä nyt onkaan. Itse kukin meistä tekee niistä kauppaa lähes päivittäin. Ne ovat niin keskeisiä ihmisoikeuksia, että niistä ei tulisi huoletta luopua. Ei ainakaan, jos luopuja itse ei ole ainoa jolta ne viedään.

          2. Olet aivan oikeassa. Se on varmaa, että ihminen muuttuu vuosi vuodelta laiskemmaksi. Mummot haluavat vielä jonottaa pankin tiskille, mutta muut eivät taatusti.

            Jos nuoret eivät jaksa raahautua lähikoululle, meillä on kenties kohta riesanamme täydellinen vanha järjestelmä, jota uudet äänestäjät eivät jaksa käyttää.

          3. Joo tuo sähköisen äänestyksen ongelma on varmaan sisäänrakennettu jo Suomen perustuslakiin, kun äänestämisessä tarvitsee lain mukaan säilyttää vaalisalaisuus. Eli kukaan ei saa tietää ketä ehdokasta äänestäjä äänesti.

            Tuntuu että sellaisen pömpelin rakentaminen on hankalahkoa, joka tunnistaa äänestäjän luotettavasti mutta ei anna mahdollisuutta muille jälkikäteen selvittää, ketä ehdokasta äänestäjä on äänestänyt. Lisäksi vekottimen pitäisi kuitenkin tietää, että ehdokasta A on äänestetty, ja että äänestäjä ei näissä vaaleissa voi äänestää enää toista kertaa. Ilmeisesti vaikeampaa kuin rakettitiede…

          4. Jospa perimmältään kyse on vertailusta vanhaan?

            Suomessa on syvä luottamus paperiäänestykseen, se on todettu sisällissodan, sotien ja kriisien aikana riittävän hyväksi systeemiksi.

            Virolaisilla on neuvostoajalta toisenlainen kokemus paperiäänestyksen anonymiteetistä ja luotettavuudesta. Heidän näkökulmasta digiäänestys vaikuttaa puutteineenkin turvalliselta ja fiksulta vanhaan verrattuna.

            Jos edustuksellinen demokratia keksittäisiin nyt niin kukaan ei vakavissaan suunnittelisi paperilappusiin ja käsityöhön perustuvaa äänestystä. Mutta kun sellainen on ollut sukupolvia käytössä ja se on kestänyt yhteyskunnan kivikot ja karikot niin vaihtaminen ”huonompaan” tuntuu todella pelottavalta.

          5. Puhut viisaita. Luultavasti logiikka kulkee juuri kuvaamallasi tavalla.

    2. Aika monella meistä on omaisuus ja koko taloudellinen aktiviteetti ”netin takana”: Rahat/velat, arvopaperit, tavaroiden ja palveluiden osto ja myynti myynnit. Monissa näissä tehdään paljon merkityksellisempiä valtuutuksia kuin yhden vaivaisen äänen antaminen.
      Pitäisiköhän hakea Viron kansalaisuutta? Moni muukin asia loksahtaisi toivomaani suuntaan.

      1. Juuri tuo ihmetyttää, että miksi juuri äänestys on muka jotenkin niin tavattoman tärkeä asia. Tavalliselle suomalaiselle taitaa olla oleellisempaa, että omat pankkitunnukset toimivat. Puhumattakaan Facebook-tilistä.

        1. Pankkijärjestelmässä maksujen takaisinperintä on yleensä mahdollista ja homma on suunniteltu läpinäkyväksi. Äänestys on tyystin erilainen ongelma luonteeltaan luotettavan laskennan ja vaalisalaisuuden myötä.

          J. Alex Haldermanin esitelmä vuoden vaihteessa pidetyssä Chaos Computing Congressissa kertoo miten Viron nettiäänestys junailtaisiin konkreettisesti. Sikäläisessä systeemissä on useita vikoja, joiden avulla yksittäinen motivoitunut ja resurssit omaava hyökkääjä pystyisi väärentämään vaalituloksen. Esimerkiksi Tarvy Martins, Tomaas Hendrik Ilves tai Vladimir Putin.

          Tietokone- ja verkkouhkien luonteeseen kuuluu, että yksi toimiva hyökkäys on monistettavissa tuhansiksi ilman kustannuksia ja niiden havaitseminen onnistuu vain harvoilta.

          Suljettu lippuäänestys on myös mahdollista väärentää, mutta meidän äänenlaskenta on nyt kohtalaisen resilientti ja läpinäkyvä pahantahtoisia vallanpitäjiä vastaan. Lisäksi suurin osa väestä ymmärtää miten se toimii ja pystyy itse arvioimaan sen toimintaa ja mahdollisia vikatilanteita. Nämä ominaisuudet menetetään jos tämän yhteyteen isketään nettiäänestys.

          Itse en tietämäni valossa pitäisi Viron nettiäänestystuloksia pätevinä.

    3. Näitä samoja perusteita voi käyttää minkä tahansa uuden asian tyrmäämiseen:

      Tosiasiassa hevoskärry on vuosia mittaan toimivaksi todettu pomminvarma tuote. Sen korvaaminen uudella tuotteella, jonka edut ovat kyseenalaiset ja haitat todistetut ei ole huolestuttavaa vaan järjenvastaista. Kyllä moni meistä haluaisi kulkea hevosettomalla vaunulla, jos se olisi helpompaa ja vähintään yhtä varmaa kuin hevoskärryllä.

      1. Kaltaisiasi ihmisiä tarvittaisiin tuotteistusprojekteissa usein. Keskustelu karkaa vähän väliä vastaaviin jorinoihin ”järjenvastaisista” uudistuksista.

  7. Vieden keskustelua hieman kevyempään suuntaan, niin Suomessa vallitsee omituinen huolestuminen – veroista. Lieneekö nyt vaalien alla eritoten näkyvää. Miltei jokainen yhteiskunnallinen keskustelu menee aina siihen, ettei voida tehdä sitä ja tätä, kun verotulot pienenisivät. Aivan kuin sillä olisi mitään valtakunnan merkitystä. (Okei, kärjistän hieman, toki ymmärrän valtion tarpeen kerätä veroja varsinkin nykypäivän taloustilanteessa.) Mutta pointtini on siis se, ettei kuluttaja nyt kauheasti välitä tuosta vimmasta kerätä veroja, vaan ajattelee asiaa konkreettisemmasta näkökulmasta. Tai ainakin pitäisi.

    Autoverotus on mielestäni erinomainen esimerkki tästä. Veron poistaminen torpataan vedoten verotulon putoamisella, vaikka verotulon korvaaminen käyttömaksuilla yms. on yhtä yksinkertainen laskea autoveroa vastaavaksi, kuin toteuttaakin. Mutta meni suuntaan tai toiseen, niin autokeskustelu pyörii verojen ympärillä. Minua ei kiinnosta auton verotus pätkääkään – se on sivutuote, jota poliitikot voivat sitten viilata. Enemmänkin kiinnostaa lasten, oman, muiden, ja ympäristön turvallisuus, joustavampi, vapaampi tapa ostaa ja käyttää autoa, edistää teknologiaa, innovaatioita, taloutta. Voin näistä sitten valita lempihuolestumisaiheeni…

    1. Ylipäätään suomalaisilta tahtoo unohtua, että Suomi on kyllä valtio, mutta valtio ei ole (koko) Suomi.

      Tarkoitan, että etenkin tiedotusvälineet vatvovat suhteettoman paljon Suomi Oy Ab:n taloushallinto- ja terveydenhuolto- ja turvallisuusosaston murheita.

      Hallinto-osastolle syntyy helposti mielikuva, että siellä pakertava porukka on maailman keskipiste. Jos jossain firmassa kaikki aika kuluisi vastaavalla tavalla kamreerien johtamisongelmien ratkomiseen, konkurssihan siitä tulisi.

      Firmalla on aina paljon muutakin tekemistä, kuten kehittää hittituotteita ja myydä niitä niin perkeleesti. Niin Suomenkin pitäisi tehdä. Pian kenelläkään ei olisi tarvetta pohtia hallinnon rakenteita.

      Aina joku väittää, ettei Suomea voi verrata yritykseen. Ei sitten. Mutta olisiko hyödyllistä, jos kuitenkin ajattelisimme juuri niin?

      1. Jos vientiä ajatellaan, niin olet oikeassa. Sisäisissä ”tuotteissa” yritysajattelu on ongelmallista. Esimerkkinä peruskoulu: ei tunnu tuottavan (tarkasteluperspektiivillä), joten karsitaan niin paljon kuin voidaan. Kunnat tuntuvat olevan kuin usein mainitsemasi siivousliikkeet – kilpaillaan siitä kuka halvimmalla laiminlyö tehtävänsä. Aina välillä joku sitten menee matkimaan yrityspuolta ja tilaa esim. logon uudistuksen.

        1. Totta, sama ajattelu näkyy yrityksissä. Esimerkiksi markkinointibudjettia on aina mahdollista leikata, koska mitään välitöntä kriisiä ei synny. Ongelmat näkyvät vasta kuukausien tai vuosien päästä – siis jos markkinointi on ollut tehokasta. Jos se taas on tyypillistä ”lapioimme tässä omistajien rahaa ikkunasta” -markkinointia, pulmia ei synny ehkä koskaan.

          Logouudistuksesta tuli mieleen, että kävin elokuvissa viikonloppuna. Alun reklaameista kolme oli eri oppilaitosten värväysfilmejä. Satanen vetoa, että nyt porukka taas peesaa aivottomasti: ”Kun kerta naapurikoulu tekee telkkarimainoksia, meidänkin täytyy!”

  8. Samaan kategoriaan laittaisin nämä ”ammattinillittäjät”- Tämän päivän Hesari kirjoitti espoolaisista vanhemmista jotka nillittävät päiväkotien ruuasta. Haluavat margariinin tilalle voita, enemmän kasviksia, luomua, GMO vapaata jne. ruokaa pikku pilteilleen.

    Suoraan sanottuna hävettää näiden ihmisten puolesta… !

    Jos ei pk:n ruoka miellytä on kaikilla toki vapaus valita hoitopaikka tai kotihoito, jossa sitä luomu, GMO vapaata jne ruokaa lapselle tarjotaan.

    1. Ruokauskonto on muutenkin paisunut aivan mahdottomaksi. Ei olisi kukaan uskonut joskus 10 vuotta sitten, jos olisin kertonut, mitä tv:stä tulee.

      Tässä poimintoja (tiistain 10.3.2015) ohjelmista:

      1. Mitä syömme ja miten?
      2. Elävä arkisto: Syö oikein!
      3. Tietoisku: Vanamo ja Kolmonen
      4. Jäätelöä joka päivä
      5. Ravintomme
      6. Rakas, sinusta on tullut pullukka
      7. Jutta ja puolen vuoden superdieetit
      8. MasterChef VIP
      9. MasterChef Australia
      10. Top Chef
      11. Suomen paras leipomo
      12. Hurja painonpudotus
      13. Kuuluisat kuppilat
      14. Britanian paras leipomo
      15. Dieetit vaihtoon
      16. Kotikokkien taistelu
      17. Korealaisen keittiön aakkoset
      18. Mitä tänään syötäisiin?
      19. Makuja ja elämää
      20. Suurin pudottaja
      21. Ruokaritarit Jamie ja Jimmy
      22. Tomin keittiö
      23. Afrikan makuja

      Eikö ihmisillä ole enää muuta mietittävää? Ikään kuin ruoka olisi tästä maasta jotenkin loppumassa tai jotain.

  9. Olen joskus aiemmin kommentoinut noita väitteitä geenimuunneltujen kasvien syömiseen liittyvästä ”taikauskosta”.

    Ongelma ei ole geenimuuntelu sinänsä vaan se, että tutkimuksissa käytetään kyseenalaisia menetelmiä haluttujen tulosten aikaansaamiseksi. Esimerkiksi eräässä Monsanton rBGH-tutkimuksessa (Juskevichin ja Geyerin) ei ollut ilmoitettu oleellisia tietoja kuten hiirien alkupainoa.

    Toinen ongelma on siinä, että geenimuunnellut kasvit kasvatetaan niin, että ne pääsevät vapaasti sekoittumaan tavallisiin kasveihin. Puhutut turvavälit ovat lähinnä silmälumetta.

    Kolmas ongelma seuraa osin toisesta: Kuluttajilla ei ole esimerkiksi lihan osalta mahdollisuutta saada tietoa siitä, onko liha kasvatettu syöttämällä eläimille geenimuunneltuja kasviksia. Siten todellista valinnanvapautta ei aina ole.

    Neljäs ongelma on suuryhtiöiden patenttikäytännöt. Käytännössä nämä yhtiöt voivat patentoida geenejä mistä tahansa paikallisesta kasvista ja ympätä niitä tuotteisiinsa. Ja laskuttaa sitten paikallisia näiden (luonnossa valmiina olleiden) geenien käytöstä. Jotkut kutsuvat menettelyä patenttipiratismiksi.

    Ongelma siis ei ole geenimuuntelu sinänsä. Ongelma on siinä, että ihminen jonka hyväksi noita muunteluita tehdään on näemmä unohtunut matkalla.

  10. ”Ruokauskonto on muutenkin paisunut aivan mahdottomaksi. Ei olisi kukaan uskonut joskus 10 vuotta sitten, jos olisin kertonut, mitä tv:stä tulee.”

    Olet varmaan aivan oikeassa. Ja sitten kun mennään siitä kymmenestä vuodesta vielä taaksepäin aikaan, jolloin teollisuus ei vielä ollut luonut esivanhemmillesi kummallisia ruoka- ym. tottumuksia, niin niille kun olisi joku näkijä selittänyt, mitä muutaman vuoden päästä alkaa tapahtua, kun patruuna laittaa laitoksen tuohon naapuriin ja äidit alkaa laittaa etäruokaa perheilleen – niin olisi tuollaiset näkijät naurettu mäkeen.

    Silloin elettiin yksinkertaisesti, eikä tainnut olla lukuisia ongelmia kenelläkään – ei ainakaan sellaisia montaa, joita tuntemattomat ihmiset aiheuttivat tavalliselle ihmiselle. Niinkuin aktiivimalli ja muutama muu nykyisin. Saattoi sitä korpikyyneleitä ja viranomaisia liikkua metsässä, mutta se oli vaan jännitystä elämään. Silloin sai kirjoittaakin paperille niin pitkästi ja tunteikkaasti järkeen vedoten, kuin vaan halusi ja lukijalla oli silti aikaa pohtia viestin merkitystä. Nykyisin – vaikka kuinka karsit ja karsit ja senkin jälkeen karsit teksiäsi vaikka yhden sanan mittaiseksi yhdeksi virkkeeksi, niin ei vaan mene jakeluun. Ja jos et karsi lainkaan, niin kukaan ei jaksa lukea ajatuksella. Ja Parantainen hoitaa tämänkin 🙂 ”Yksi tabletti kolmesti päivässä tyhjään vatsaan” – on oiva esimerkki lääkkeen kierrätyksestä :). Tai entäs tämä: ”Peruuttamattomasta poisjäännistä peritään 32,20 euron sakko.” … ”Haloo. Onko terveyskeskuksessa? Joo. Niin peruuttaisin vain poisjääntini. Ok. Hieno homma. Moooi!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Syntyvyys saattaa romahtaa sitä nopeammin, mitä ahkerammin toimittajat jaksavat taivastella asiaa.
Jari Parantainen

Jos syntyvyys sakkaa lisää, se saattaa olla toimittajan vika

Syntyvyys Suomessa on syöksykierteessä. Se on saanut toimittajat keulimaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uhrasi taas aiheelle kolme aukeamaa. Mutta jokainen psykologiaan perehtynyt tajuaa, miten älämölö kannustaa entistä useampia lapsettomiksi.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Muistatko ennustaneesi Trumpin voiton?

Ensi viikolla ainakin yksi tuttavasi alkaa väittää, että hän aavisti Donald Trumpin voiton etukäteen. Kuitenkin muistat aivan hyvin, miten hän nimenomaan löi vetoa Hillary Clintonin

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action