Rapakon tuolla puolen tapahtuu taas. The New York Times raportoi runsas viikko sitten, mihin varomaton tasa-arvoilu johtaa.

Dan Price on 31-vuotias yrittäjä Seattlesta. Hänen putiikkinsa Gravity Payments käsittelee kauppiaiden luottokorttitapahtumia 120 työntekijän voimin.

Eräs Pricen ystävä valitti, miten vaikeaa on maksaa vuokraa ja lyhentää opintolainaa, kun liksa on vain neljäkymmentätuhatta taalaa vuodessa. Yrittäjämme alkoi murehtia, että monet hänen omista työntekijöistään tienasivat vielä vähemmän.

Ensinnäkin Price päätti leikata yli miljoonan vuosipalkkaansa. Lisäksi hän ilmoitti työntekijöille, että heistä jokainen saisi vastaisuudessa vähintään 70 tonnia vuodessa.

Tempaus käynnisti melkoisen julkisuusmylläkän.

Nuorelle pomolle on tulvinut haastattelupyyntöjä, työhakemuksia ja monenlaista postia – sinkkujen lähettämistä treffipyynnöistä puhumattakaan. Ripeät Harvardin proffat ovat jo turaamassa tapauksesta case-esimerkkejä.

Kuulostaa tosi hyvältä, eikö totta? Luulisi kaikkien olevan nyt onnellisia. Mutta toisin kävi.

Muutamat asiakkaat hermostuivat. Pricen uudistus vaikutti poliittiselta näytökseltä. Kommunismia kenties, tai jotain epäilyttävää kuitenkin. Lisäksi jotkut synkistelivät, että palkankorotusten vuoksi Gravityn olisi korotettava hintojaan.

Kaksi Pricen parasta työntekijää erosi. On helppo kuvitella heidän tyrmistyksensä.

Yhtäkkiä kaikki tulokkaat ja vapaamatkustajat saisivat yhtä hyvää palkkaa kuin firman ahkerimmat valioyksilöt.

Rajun palkankorotuksen saaneet puolestaan pohtivat, miten ihmeessä he pystyisivät olemaan uuden liksansa arvoisia. Kaikki eivät moisia paineita olisi kaivanneet.

Muut yrittäjät eivät riemastuneet. Pricen höveli palkkapolitiikka saisi heidät vaikuttamaan kitupiikeiltä ja saitureilta. Kisa hyvistä työntekijöistä kävisi entistä vaikeammaksi.

Perhe on tietysti aina pahin. Dan Pricen veli Lucas Price omistaa yrityksestä 30 prosenttia, vaikkei siellä töissä olekaan. Hän päätti haastaa levottoman pikkuveljensä oikeuteen. Lakimiesten palkkiot uhkaavat tyhjentää firman kassan.

Toki julkisuus on tuottanut myös paljon hyvää. Uusia asiakkaita on kertynyt sadoittain. Harmi vain, että niiden kääntäminen kannattaviksi kestää vuodesta puoleentoista.

Kaltaiseni putkiaivo ennustaa, että mikäli Price pystyy pitämään lupauksensa, Gravityn henkilöstö näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Työntekijöiden tuottavuuserot ovat hurjia. Firman parhaat saattavat olla kymmenen kertaa tehokkaampia kuin pahnanpohjimmaiset. Siksi eliitti ei koskaan suostu siihen, että selvästi heikommat duunarit saisivat samat edut.

Jos ja kun hyvät ja huonot työntekijät eivät mahdu samaan firmaan, jompienkumpien täytyy lähteä.

Jäljelle jäävä puolisko tuskin voi koostua huonoiten tuottavasta porukasta.

Niinpä Gravitylle jää töihin vain parhaimmisto. Muut on ulkoistettava alihankkijoille, jotka maksavat palkkaa vain (heikon) tuottavuuden perusteella. Lopulta jokainen saa kuitenkin ansionsa mukaan.

Yrittäjä, kannata sinäkin epätasa-arvoa. Erilaisille työntekijöille ei missään tapauksessa pitäisi maksaa samaa palkkaa samasta työstä.