Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Viisastuva yliopisto

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Menestyvän teollisuusyhtiön johtaja kertoi aikoinaan, että aina muutaman vuoden välein on pakko käynnistää yt-neuvottelut milloin mistäkin syystä. Näin yhtiö pääsi eroon heikoimmista työntekijöistään.

Firman tuottavuus pompsahti jopa 20 prosenttia kerrallaan, vaikka duunareita jäi vahvuuteen entistä vähemmän. Toisin sanottuna irtisanottujen joukosta oli ollut firman tuotannolle vain haittaa.

Kun yliopisto käynnistää yt-neuvottelut, eiköhän kunkin laitoksen johto toimi aivan samoin. Tietenkin jokainen pomo yrittää pitää fiksut ja ahkerat työntekijänsä. Laiskimmat ja tyhmimmät saavat lopputilin, mikäli suinkin mahdollista.

Suomalaisia yliopistoja uhkaa kuulemma raju aivovuoto. Sitä en kuitenkaan ole aivan hahmottanut, miksi fiksut ja ahkerat karkaisivat evakkoon juuri nyt?

Harmittaako älykkäimpiä tiedehenkilöitä tosiaan se, että yhtenä aamuna työkavereina ei enää olekaan yhtä paljon hidasjärkisiä vetelyksiä kuin aiemmin?

Ei ole opiskelijoidenkaan logiikassa hurraamista. Tulevaisuuden toivot näyttävät olevan tosi huolissaan siitä, miten opintojen käy. Luulisi sen sijaan, että he vain hykertelisivät, kun heikoimmat opettajat siivotaan kortistoon.

Yliopistoväen meuhkaamisesta voisi päätellä, että maailmanloppu uhkaa. Itse kukin voisi kuitenkin palautella suhteellisuudentajuaan vaikkapa Talouden tulkki -blogissa ilmestyneen Talouskeskustelu muuttuu propagandaksi -postauksen voimin.

Erityisesti suosittelen, että tutkailet jutun pylväsdiagrammia, jonka otsikko on ”Yliopistojen valtionrahoituksen kehitys vuosina 2010–2015”.

Eikö yliopistoon jäävän joukon suhteellinen viisaus nimenomaan vain lisäänny irtisanomisten ansiosta?

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

39 kommenttia

  1. Olet oikeassa siinä, että YT-neuvottelut eivät missään nimessä ole maailmanloppu. Heikoiten suoriutuvat ja organisaation kannalta hyödyttömät työntekijät karsiutuvat pois. Itse näen YT-kierteen ongelmana sen, että ne eivät ole omiaan houkuttelemaan parhaimpia työntekijöitä jäämään. Parhaiten suoriutuvat tiedostavat itse, että he ovat haluttuja myös muualla. Näin YT-neuvottelut voidaan nähdä signaalina, että firmalla menee huonosti, on aika nostaa kytkintä. Tällöin voidaan päätyä tilanteeseen, että huonoimmat karsitaan ja parhaimmat lähtevät omasta tahdosta. Tällöin jäljelle jäävät ns. keskinkertaiset työntekijät. Koska itselläni ei ole kovin mittavaa uraa takana, en osaa sanoa onko tämä huono asia. Näen kuitenkin, että tämä on yksi syy siihen, miksi aivovuoto otetaan esille kun YT-kierteet tulevat puheeksi.

    1. Itse voisin taas kuvitella, että nyt jäljelle jäävien tutkijoiden elämä helpottuu. Vaikka rahoitus ehkä absoluuttisesti ottaen hupenee jonkin verran, toisaalta potti jakautuu vastaisuudessa entistä pienemmälle joukolle.

        1. Aivan vastaavasti saattoi olla hyvinkin terveellistä karsia yliopiston kirjastosta 1500 turhinta lehtitilausta. Priorisointia tässä maassa pitäisi harjoitella paljon nykyistä enemmän.

    2. Oltuani firmassa, joka nimenomaan kävi läpi monta YT-kierrosta peräkkäin, olen ihan eri mieltä niiden toimivuudesta. Firman liikevaihtoon ja tulokseen YT-neuvottelut eivät näytä vaikuttaneen kovin paljon tai eivät ainakaan yksiselitteiden positiivisesti, kuten sinun esimerkissäsi, joskaan eivät myöskään yksiselitteisen negatiivisesti. Liikevaihto nousi hieman muutama vuosi sitten, mutta putosi sitten taas. Samoin kävi tulokselle.

      Mitä YT:t sitten tekivät henkilöstön tasolla? Väitän, että paljon pahaa. En kuullut KENELTÄKÄÄN henkilöstöstä yhtään mitään hyvää YT-neuvotteluista, en ennen enkä jälkeen. Kukaan ei kiitellyt, että päästiinpä turhasta roinasta eroon. Kävi itse asiassa niin, että ”päästiin eroon” liiastakin ja asioita oli pakko palauttaa, koska karsitulla henkilöstöllä ei tultu enää toimeen. Palvelun taso romahti ja asiakkaat alkoivat valittaa. Henki oli huono, osaavia ihmisiä lähti lätkimään omin voimin, YT:ssa poispotkittuja palkattiin vähin äänin takaisin (mikä järki?!) jne.

      Toisin sanoen, tuloksena oli käärmeenpesä, jossa kenelläkään ei ollut hyvä olla ja työt tulivat hoidetuksi miten kuten. Olen suunnattoman kiitollinen päästyäni sieltä pois.

      Toki, JOS YT:t hoidettaisiin tuolla lailla ideaalimaailmassa, että tosiaan saadaan karsittua vain heikommin tuottavia yksilöitä ja epäolennaisia toimintoja ja järkeistettyä muuta osaa, niin sittenhän idea olisi hyvä. Mutta mitä olen nähnyt, todellisuus on ihan muuta. Ja työntekijät tietävät sen.

      Ai niin, toinen esimerkki toisesta työpaikasta. Kyseessä iso yritys, joka päätti säästää kuluissa. Y määrä henkilövuosia piti säästää ja toimihenkilöt olivat kohteena. Osastolta X kenkää sai henkilö, jonka palkkasi saman tien osasto Z itselleen saman firman sisällä – isommalla palkalla. Tulos: osasto X on yhä sekaisin, koska tämän henkilön töitä ei pystytty jakamaan kunnolla muiden kesken johtuen sekä muiden työn luonteesta että varmaan managerien osaamattomuudesta/miestä lie. Niin ja se toinen tulos on, että firma itse asiassa menetti rahaa, koska nyt tää tyyppi kerää isompaa palkkanauhaa. Ja niin, se vielä, että tätä tyyppiä ei suinkaan palkattu avoimena olleeseen paikkaan vaan osasto Z nimenomaan loi ja räätälöi hänelle sopivan paikan.

      Hyvin säästetty.

      1. Ei yt-neuvottelu tietenkään korjaa huonojen johtajien sekoilua. Päinvastoin, kunhan sotkee asioita entisestään. Ja muutenkin koko yt-show on aivan naurettava byrokratian kukkanen.

  2. Surkeimpien vätysnäpertelijöiden ulospotkimisella on myös hyvä vaikutus alalle pyrkivien motivaation. On erittäin tuhoisaa antaa tulevaisuuden tutkijatoivoille kuva, että yliopistomaailmassa voi pärjätä keskinkertaisella suorituksella.

    Kun toheltajat saadaan potkittua pois, jäljelle jäävät eivät voi käyttää tekosyytä tyyliin ”verrattuna Pekkaan ja Pirjoon olen varsin menestynyt tiedemies”. Kun taso nousee kautta linjan, tulee jokaisen yksilön skarpata jottei tipahda vaaravyöhykkeelle seuraavan YT-kierroksen kohdalla.

    Sitten taas toisaalta – tiedä riittääkö tuokaan. TED-puhuja Brian Rose tokaisi: ”99% of research is procrastination in disguise”.

  3. Aika hämmentävää, että joku voi pitää toistuvia yt-neuvotteluita jotenkin hyvänä asiana. Jos työvoimassa on vikaa, oisko ongelma rekrytointipuolella?

    1. Ajatteletko sitten itse, että henkilökunnan vähäinen vaihtuvuus olisi jotenkin hyvä asia?

  4. Yliopistolla viimeaikoina luuhanneena voinen vastata jotain. Fiksuimmat ja menestyneimmät lähtevät, koska ovat juuri fiksuimpia ja menestyneimpiä.

    Mutta miksi juuri nyt? Noh, viimeisen viiden vuoden sisällä on pidetty yliopistosektorilla jo useammat yt:t ja nyt kun isoimmat ja menestyneimmätkin joutuvat aloittavat yt kierrokset, lienee vain ajan kysymys milloin se rumba taas alkaa täälläkin. Rahoitus on jo supistunut ja tiloista leikataan taas tänä vuonna, niin tuskinpa seuraavaan leikkurikierrokseen on pitkä aika. Joten eikö olisi fiksuinta lähteä hyvän sään aikana kun on vielä voitolla ja pystyy ajan kanssa etsimään itselleen parhaimman diilin ulkomailta? Eikä odottaa viimeiseen minuuttiin kun pitää tehdä hätäratkaisu?

    Jo meren toisella puolella Ruotsissa on tarjolla enemmän rahoitusta ja pöhinää uusien yrityksien osalta, ja vielä enemmän jos siirtyy britteihin/amerikkaan asti. Vaikka usealla on täällä perhe ja elämä mallillaan, niin jatkuva epävarmuus ja arvostuksen puute on johtanut siihen että aika moni tutuistanikin vaikuttaa nykyään Ruotsissa. Ja varmaan kohta puoleen pitää itsekin siirtyä sinne. Mies käy jo Saksassa töittä viikot, niin ei tässä ole enää pitkä matka lähtöön itselläkään.

    Sinänsä kaunis ajatus, että huonoimmat tippuvat pois ja tehokkuus kasvaa. Olisi mukava tietää onko tämä todella se lopputulos. Mistä saisi kyseistä dataa käsiinsä?

    Valitettavasti näissä vanhemmissa instituutioissa edelleen pätee ajatus siitä, että viimeksi puljuun tullut lähtee ensin (tai se kuka lähestyy eläkeikää). Tosin voihan sitäkin kautta argumentoida, että nuoret ovat osaamattomampia ja sitä kautta tehottomampia.

  5. Suomessa on mahdotonta irtisanoa yksittäisiä vätyksiä ilman YT-teatteria. Työnantajalla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta päästä eroon laiskasta uuvatista jos samaan aikaan on rekrytointi päällä.

    Jostain syystä AY-mafia luulee että jotain kamalaa tapahtuu jos työntekijän saa irtisanoa, herranjumala, henkilökohtaisista syistä!

    1. Mua kiinnostaisi tietää, onko kyse tosiaan siitä, että se on mahdotonta, vai siitä, että työnantajat eivät osaa käyttää henk. koht. irtisanomisperusteita tai kokevat sen raskaaksi. Kyllähän lain mukaan sen pitäisi hoitua, kunhan varoittaa, kuulee, tarjoaa lisäperehdytystä, varoittaa, jne. Toki siinä on se riski, että työntekijä prosessin aikana parantaakin suoritustaan, niin ettei irtisanomisperusteita enää ole, mutta kai sellainen riski kannattaa ottaa 😉

      1. Erittäin hyvä kysymys!

        Taustalla on se tosiasia, että vähintään 95 prosenttia esimiehistä pelkää yli kaiken sitä, että he joutuisivat antamaan minkäänlaista korjaavaa palautetta koskaan.

        Jos työntekijä on vieläpä tunnettu draamatähti, asia muuttuu aina vain hankalammaksi. Tiedän esimiehiä, jotka tekevät mieluummin (jopa kymmenien vuosien ajan) lintsaavien alaistensa työt kuin menevät ikinä huomauttamaan asiasta.

        Yt-neuvottelut on mukavan formaali, persoonaton ja luonnovoiman lailla vyöryvä yhteisponnistus, jonka aikana esimiehen on paljon helpompi käyttäytyä jopa niin kuin hän olisi irtisanomisia vastaan.

      2. On mahdollista, kenties jopa todennäköistä, että usealla työpaikalla on henkilö, joka pelkällä läsnäolollaan myrkyttää koko työyhteisön. Ko. henkilö saattaa hoitaa oman jobinsa jokseenkin pykälien mukaan vähintään rimaa hipoen, mutta saa omalla vittumaisuudellaa kaikkien muiden työtehon laskemaan. Vittumaisuus ei toistaiseksi ole pätevä irtisanomisperuste.

        1. Tsotsot Olli, ei tuota saa sanoa ääneen. Siis vaikka tietenkin jokainen esimies yrittää päästä hankalista alaisistaan eroon heti ensimmäiseksi. Yt-neuvotteluissa se usein onnistuu mukavasti niin, ettei kukaan pysty puuttumaan asiaan.

  6. Jari, nyt et osu kohdalleen. Irtisanomisten seurauksena aika paljon tukihenkilökuntaa potkitaan ulos. Se tarkoittaa, että tutkija joka muutoin tekisi tieteellisiä läpimurtoja keskittyy Windowsin asentamiseen, EU-rahan hakemiseen tai tuntiraporttien rustaamiseen. Professori, joka keksisi vaikka kvanttitietokonetta, opettaa fysiikan peruskurssia kun hanttihommat tehnyt jatko-opiskelija on kortistossa eikä pitämässä luentoa.

    Tosiasiassa parhaimmilla on aina mahdollisuus valita työpaikkansa. Raha, pitkäjänteinen strategia jolle on johdon tuki sekä tutkimuksen tukipalvelut ratkaisevat monelle tutkijalle työpaikan valinnassa paljon.
    Tutkimusraha seuraa hyvää tutkijaa, mutta yliopisto vastaa infrasta ja byrokratian sujuvuudesta. Jos yliopistolta viedään kyky rahoittaa tätä perustoimintaa, kyvykkäät tutkijat menevät muualle.

    1. Olen itsekin käsittänyt, että pääosa leikkauksista koskee hallintoa. Toisaalta kuulostaa välillä siltä kuin tutkijat olisivat nykyään* tottuneet sataprosenttiseen päivähoitoon.

      Jo lakikin edellyttää vaikkapa tuntikirjanpitoa. Koska kellokortti / kulunvalvonta ei taida oikein toimia tutkijan työssä, ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee se, että kukin raportoi tekemisistään itse. Tämä on aivan normaali käytäntö missä tahansa muualla.

      Siitä olen toki samaa mieltä, että yliopistoa näyttää vaivaavan pahanlaatuinen johtamisongelma. Maailman älykkäimmät ihmiset eivät näytä osaavan organisoida tekemisiään sitten millään.

      (*Olen itsekin ollut tutkijana yliopistolla aikoinaan. Mutta siitä on jo kymmeniä vuosia.)

    2. Herääkin kysymys, saako veronmaksaja rahoilleen enemmän vastinetta tukemalla jonkun akateemikon henkilökohtaista uraa sen sijaan, että tämä jakaisi ylivertaista osaamistaan 200-päisille luentosaleille?

      Mielenkiintoista on myös se, että yliOPISTON opetustyötä kutsutaan hanttihommaksi.

      Tuntuu että tässä keskustelussa laskun maksaja on ainut jonka mielipiteellä ei ole väliä.

      1. Professorit puolustavat tutkimustyötä juuri sillä perusteella, että siten yliopistolle kertyy myös jotain opetettavaa. Toisaalta opetustyö tuntuu olevan monille kovin vastenmielinen osa toimenkuvaa.

        Joka tapauksessa suurin osa suomalaisista opettajista kierrättää toisten ajatuksia. Siksi ihmettelen, miksei sama olisi muka mahdollista suomalaisessa yliopistossa.

        Ainakin itse kuuntelisin mieluummin luennon ulkomaisen huippututkijan tuloksista hänen julkaisujensa perusteella kuin kotimaisen keskinkertaisuuden omista havainnoista.

        1. Tämä johtuu yliopistojen järjestelmästä, jossa julkaisut varsinkin kansainvälisissä referee-lehdissä tuottavat eniten meriittiä uran kannalta. Vaikka olisit yliopiston paras opettaja, et etene ylöspäin, jos et julkaise. Tästä syystä monet ihan rationaalisesti satsaavat mahdollisimman vähän opetukseen. Tietenkään tämä ei ole opiskelijoiden kannalta se optimaalisin tilanne.

  7. Jari taitaa nyt provosoida tahallaan. Nielen syötin. (Huom., en ole tutkija tai tutkijakoulutuksessa, ihan vain FM, mutta olen päässyt muiden tehtävien kautta havainnoimaan mm. vanhaa kotilaitostani.)

    Yliopistotutkija ei itse asiassa monilla aloilla erityisemmin kärsi siitä, jos kollega sattuu olemaan vatipää. Omasta tutkimuksestaan ja opetuksestaan saa vastata ja päättää itse, mutta naapurikammion keskinkertaisuudeltakin voi irrota laitoksen kahvipöytäkeskustelussa hyviä näkökulmia, avaavia (tyhmiäkin) kysymyksiä, lähdevinkkejä, apua ajatusten pallotteluun… Hyvä tutkija tunnistaa kyllä oman taitonsa, mutta myös sen, että ajatuksia syntyy parhaiten ympäristössä, jossa siihen saa monenlaisia virikkeitä. Sehän yliopistojen idea oikeastaan onkin: luoda tieteenteolle otollinen ympäristö.

    Yt:t ovat aina rasite sille ympäristölle. Kestää aikansa, ennen kuin organisaatio toipuu ja esimerkiksi innostunut keskustelukulttuuri palautuu. Nekin, jotka ovat joustavia ja suhtautuvat muutoksiin mahdollisuutena, ottavat mieluummin itse valitun muutoksen kuin ennakoimattomasti taivaalta tipahtavan. (Ja tutkijalle on muutenkin tärkeää olla kansainvälinen.) Häipyvät siis ulkomaille paremmin rahoitettuihin paikkoihin.

    Ei sillä, että opetus- ja tutkimushenkilökunnassa juuri enää suojatyöläisiä olisi. Esimerkiksi se miltei opetuskyvytön proffien ikäluokka on jäänyt eläkkeelle jo. (Hallintohenkilökunnasta pahempi sanoa, mutta kai sielläkin raakkaamiseen olisi parempiakin tapoja kuin valtavat yt:t.)

    Jos nyt jotain yliopistoilta leikkaisin itse, niin opiskelijamääriä kautta linjan. Ei ole mitään mieltä yrittää saada aikaan mahdollisimman paljon tutkintoja mahdollisimman vähällä rahalla. Tulee vain sellaista Coop Xtra -maisteritehtailua (ja pahimmillaan vastaavantasoista tohtoritehtailua), eivätkä opiskelijat itsekään arvosta opintojaan tarpeaksi, että panostaisivat siihen sitä tärkeintään, aikaansa ja vaivaansa.

    1. Kiitos Kaisa provosoitumisestasi!

      Luulen, että suuri osa suomalaisista pitää yliopiston työntekijöitä hyväosaisina. Aivan aiheellisesti moni ajattelee opiskelijoista samoin. Hehän ovat pääosin tulevia hyväosaisia.

      Yliopistoissa luuraa siis ihmiskunnan nykyistä ja tulevaa eliittiä. Ehkä juuri siksi heidän suhteeton älämölönsä alkaa jo naurattaa.

      Sikäli kuin viikko sitten A-studiosta ymmärsin, yliopistojen rahoitusta on tarkotus leikata 3,1 miljardista 3,0 miljardiin vuodessa. Sekö on muka jokin katastrofi?

      Opiskelijamääristä olen kanssasi ihan samaa mieltä. Toivottavasti lukukausimaksut saadaan käyttöön mahdollisimman pian. Ne muuttaisivat korkeakoululaitosta monin tavoin parempaan suuntaan.

      1. Mutta lukukausimaksut lisäisivät hyväosaisten osuutta ennestään? #kermapeput

        1. Päinvastoin, sillä nykyinen ns. maksuton yliopisto suosii hyväosaisia.

          Ensinnäkin akateeminen koulutus periytyy. Toisin sanottuna me kaikki rahoitamme hyväosaisten perheiden lasten korkeakoulututukintoja.

          Lisäksi opiskelijat haluavat loppututkinnon juuri siksi, että (keskimäärin) se nostaa heidän elämänmittaisia ansioitaan merkittävästi. He ovat siis tulevia hyväosaisia, joiden tulevia hyviä tuloja me muut jälleen rahoitamme.

          Sitä paitsi tuskin kukaan on ajatellut, että lukukausimaksut tulisivat käyttöön ilman stipdendijärjestelmää. Sen avulla myös vähävaraiset, mutta lahjakkaat pääsisivät opiskelemaan. Se olisi kaikkien etu.

          Kaiken tämän seurauksena olisi se, että yhtäkkiä koulutuksella olisi näkyvä arvo. Se ei voisi olla lisäämättä myös opiskelijoiden motivaatiota.

          Ajatushautomo Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen on kirjoittanut tästä asiasta usein ja ansiokkaasti. Tässä hänen tuorein koontinsa aiheesta: Seitsemän sitkeää myyttiä maksuttomasta yliopistosta

      2. Lukukausimaksuihin en kyllä usko. Edelleenkään. Opiskelijan pitäisi ajatella mieluummin olevansa opiskelupaikassaan töissä kuin asiakkaana; maksullisuus ohjaa näkökulmaa vahvasti jälkimmäiseen eikä edelliseen suuntaan. Opiskelijan tärkein panos opiskeluun on siihen käytetty aika ja vaiva.

        Vertaus yrittäjän investointeihin ontuu juuri siinä, että kaivinkoneeseen investoiva investoi pelkkää rahaa, kun taas koulutukseen investoiva investoi rahanarvoista aikaansa. Kaivinkoneella voi, kuten koulutuksellakin, tehdä tehokkaammin töitä jatkossa, mutta jos kaivinkone käy tarpeettomaksi, sen saa myytyä ja osat rahoista saa takaisin. Koulutukseen käytetyllä ajalla ei palautusoikeutta ole. Ja aika on rahaa.

        Lohdullista, että sentään Liberallakin uskotaan siihen, että köyhienkin pitää saada oikeus opiskeluun ja humanistitkin saavat olla olemassa. Toisaalta kiinnostavaa, että maksuttomuus on niin iso peikko, että sen torjumiseksi ollaan valmiita luomaan monimutkainen byrokraattinen systeemi, jossa hiki päässä lasketaan oikeudenmukaisinta tapaa tukea köyhien perheiden lapsia, köyhiä aloja, yhteiskunnallisesti tärkeitä mutta vähätuottoisia aloja, jne. Ja mikähän sitten on maksavan opiskelijan kuluttajansuojakin.

        Viime kädessä tässä ollaan toki poliittisten näkökulmaerojen äärellä, joten tuskin tällä ketään täällä käännytän. Kunhan selvennän kantaani, ettei kukaan vahingossakaan luule minun olevan Liberan kanssa samaa mieltä 🙂

        1. Mielestäni liioittelet, kun väität koulutuksen happanevan käsiin. Iso osa korkeakoulujen ohjelmista on tietenkin täysin yleissivistäviä niin, että opit ovat sovelluttavissa hyvin monella alalla.

          Nuoret hermoilevatkin nykyään aivan turhaan sitä, tuleeko valituksi juuri se oikea ala. Sitä paitsi jokainen täyspäinen aikuinen pystyy opiskelemaan itsekin, siihen ei mitään kouluja tarvita paapomaan.

          Suomessa rouskuttaa nytkin valtava tulonsiirtokoneisto. Muutaman tuhannen opiskelijan stipendisysteemi tunnu enää missään.

        2. Pitkän radiohiljaisuuden jälkeen avaan sanaisen arkkuni. Asian vierestä kuten edellisetkin viestit.

          Suomalaiset kritisoivat maksullista yliopistojärjestelmää, vaikka eivät ole sitä käyttäneet laisinkaan. Pelätään tuntematonta asiaa, eriarvoistumista ja kaikennäköistä muuta hömpänpömppää.

          Toimin itse maksullisessa yliopistossa ulkomailla. Lukuvuosi maksaa 18 000€ per vuosi. Toimin itse aluksi oppilaana ja nyt henkilökunnan puolella, mm. opettajana. Olen investoinnut koulutukseeni n. 50 000€

          Muutamia havaintoja opiskeluajastani:
          – Opiskellessa istuin joka ikisellä tunnilla ja kuuntelin tarkkaan. Opiskelu ei ollut itsestäänselvyys kuten ilmaisessa koulujärjestelmässä ja sille oli muodostunut arvo, koska se maksaa. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset käyttävät/arvostavat asioita enemmän joista he ovat maksaneet, kuin niitä joita saamme ilmaiseksi.
          – Maksullisuus aiheutti myös sen että koin opiskelun arvokkaampana, tasokkaampana ja mielekkäämpänä.
          -En hakenut kursseille joita en oikeasti tarvinnut.
          -Kulutin vähemmän rahaa kaikkeen muuhun turhaan

          Muutamia havaintoja opettajana:
          – Kaikki tulevat tunnille, ajoissa.
          – Suuri osa on motivoituneita ja aiheesta kiinnostuneita.
          – Kolmen vuoden aikana kukaan ei ole poistunut luennolta ennen aikojaan
          – Kukaan ei ole nukahtanut tunnille
          – Vain 2 oppilasta ei ole läpäissyt kurssia (Opetettuja n. 1000)
          – Kukaan ei ole kyseenalaistanut koulumaksuja.

          Hinta ja sen tuoma arvo saavat ihmiset toimimaan kummallisen tehokkaasti. Ihmiset alkavat yllättäen harkita, että kannattaako tätä opiskellessa ja onko tästä tulevaisuudessa hyötyä. Tämänhän kuuluisi olla ilmaisessakin koulutusjärjestelmässä se ajattelutapa, mutta näin ei valitettavasti ole. Taiteilijoita, kirjallisuuden tutkijoita yms valmistuu yli äyräiden. Oma ajattelu ja harkinta on ulkoistettu valtiolle ja kun realiteetit lyövät naamalle niin alkaa kamala nillitys.

          Muistan aikanaan kun opiskelin AMK:ssa Suomessa ja olin aivan innoissani! Valitettavasti puolet luokastani oli täysin lamaantunut, eikä heitä kiinnostanut mikään. Ensimmäisen vuoden päästä syy selvisi: He eivät olleet päässeet kauppikseen ja laittaneet AMK:n toiseksi vaihtoehdoksi. Siksi motivaatio oli aivan maissa. Heitä ei kiinnostanut olla siellä. Toisena vuotena he olivat poissa, pääsivät ilmeisesti kauppikseen.

          Maksullisessa systeemissä näin ei olisi (välttämättä) käynyt. Nyt he veivät paikan niiltä ihmisiltä, joilla ei ehkä ollut parhaimmat hakupaperit (joka on muuten idioottimaisin validointiväline opiskelemaan pyrkivälle) ja menivät istuskelemaan vuodeksi.

          Ja ennen kun joku alkaa puhumaan eriarvoistumisesta maksullisessa järjestelmässä niin selvitettäköön tämä ensin: Kyseisessä maassa KAIKKI pääsevät opiskelemaan mitä haluavat, oli koulun hinta mitä vain. Sen mahdollistaa valtion takaama laina, jota aletaan vasta maksaa kun seuraavat ehdot täyttyvät: 1. Olet valmistunut. 2. Vuositulosi ylittää 40 000€.

          Et siis maksa opiskeluaikana mitään ja saat silti opiskelutukea. Mutta velkataakka painaa silti selässä, ja se jos mikä saa ihmisen harkitsemaan opintopaikkaa ja opintojen suoritusnopeutta.

          1. Kiitos Ville, ladot tapasi mukaan karua faktaa tiskiin!

            Suomalaiset ovat niin tavattoman varmoja, että meillä on tänne Länsi-Siperian räntäiseen nurkkaan syntynyt maailman paras koululaitos. Siksi kaikki muut systeemit ovat tietenkin aivan paskoja.

            Kuitenkin tämä ns. ilmainen opiskelusysteemi johtaa kuvaamasi kaltaiseen tyhjäkäyntiin. Päivähoitopaikkaa tarvitsevat ”opiskelijat” kuluttavat kalliita resursseja mielin määrin. Se kun ei näennäisesti ole itseltä pois koskaan.

      3. Kiitos näkökulmista ja vireästä keskustelusta!
        Ymmärsit sikäli oikein että yliopistojen valtionrahoitusta ei juuri leikata. Sen sijaan hallitus leikkaa soveltavasta tutkimuksesta reippaasti mm. SHOK-ohjelmia lakkauttamalla ja Tekesin kautta jaettavaa rahaa leikkaamalla. Nämä leikkaukset eivät ole ihan merkityksettömiä.

        Näiden rahoituskanavien lisääntyminen menneinä vuosina on lisännyt myös yliopistojen hallinnon osuutta. Vastaavasti näiden osuuksien vähentyminen ovat johtaneet nykyisiin yt-menettelyihin erityisesti yliopistojen hallinnosta. Paljon suoremmin näiden muiden rahoituskanavien vähentymisen vaikutukset näkyvät kuitenkin itse tutkimus- ja opetustyössä, jotka ovat pääsääntöisesti määräaikaisia. Monet näistä määräaikaisista lähtevät rahoituksen loppuessa ulkomaille ja yliopistoihin jää edelleen se osa henkilöstöstä, joka on joskus onnistunut saamaan vakituiset sopparit.

        Mitä tulee hyväosaisuuteen niin tietyllä tavalla totta (ainakin henkisesti). Toisaalta olisi syytä verrata yliopiston ydintehtävää tekevien työntekijöiden mediaanipalkkaa kaikkien suomalaisten mediaanipalkkoihin (tai jos otetaan viiteryhmäksi kaikki akateemisesti koulutetut niin ero on vieläkin dramaattisempi) – tällöin tämä hyväosaisuusleima saattaa kadota hyvinkin nopeasti.

        Yliopiston tehtävä on tuottaa ensisijaisesti tuottaa tietoa. Kun leikataan niin pitää ymmärtää mitkä ovat vaikutukset nimenomaan tiedon tuottamiseen ja miettiä ketkä yliopistoilla tuota tietoa ylipäätään tuottavat.

        Ps. yksityisellä sektorilla ollessani huomasin että yt-neuvotteluissa aika monet firman ns. huiput tuntuivat enemmänkin toivovan paketteja tai lappua kouraan. Heille tuntui olevan hommia tiedossa jo muualla ja he saivat itselleen hetken lepotauon tai vastaavasti kelpo vuosipalkan. Myös näitä huippuja saatetaan kadottaa yt-kierteessä. Lapsi menee pesuveden mukana.

        1. Mielestäni tutkijat eivät nyt halua ymmärtää, että ”tuloksettoman” perustutkimuksen ajat saattavat olla Suomessa ohi lopullisesti. Poliitikot näkevät kymmenittäin perustutkimusta tehokkaampia tapoja, joilla he voivat ostaa ääniä seuraaviin vaaleihin.

          SHOK-tyyppisten tukien lakkauttaminen on vain hyvä asia. Potti valui yrityksiin, joilla on kyllä varaa investoida tuotekehitykseensä itse, jos ne uskovat siitä syntyviin hyötyihin. Ja kuten ulkopuoliset arvioijat raportoivat, tulokset olivat hyvin laihoja. Se on tietysti odotettavissakin. Helppo raha tuppaa laiskistamaan.

          Tutkijoiden palkat määräytynevät lopulta kysynnän ja tarjonnan perusteella siinä kuin kaikkien muidenkin liksat. Jos palkka tuntuu heikolta, tarjontaa on liikaa. Toisin sanottuna työ houkuttaa näilläkin palkoilla tekijöitä ihan mukavasti.

          Kirjoitin vuonna 2008 siitä, miten superministeriö TEM tarjosi työntekijöilleen 10 kuukauden liksaa siitä, että suostuisivat lähtemään. Ministeriön 620 duunarista yksikään ei tarttunut tarjoukseen.

          Samoin kävi aikanaan Nokialla. Lähtöpaketit kävivät kyllä kaupaksi esimerkiksi USA:ssa toimiville työntekijöille. Suomessa niihin ei tarttunut juuri kukaan.

          1. SHOKEissa on ollut omat ongelmansa mutta myös vahvuutensa niin yliopistojen kuin yritysten näkökulmista. Yksi vahvuus on ehdottomasti ollut yritysten verkostoituminen ja kollektiivisten trendien havaitseminen (kyllä, tämä on ihan oikeasti ollut hyödyllistä). Toki fiksuimmat yritykset ovat ne trendit haistaneet jo huomattavasti aikaisemmin.

            Mitä tulee tutkijoiden palkkatasoon niin tietyillä aloilla (talous ja tekniikka) yliopistot kyllä kärsivät rakenteellisesta palkkaongelmasta. Tämä on sikäli hyvä että monet fiksut menevät suosiolla yksityiselle sektorille. Yliopistoihin jää joko heikkolahjaisemmat tai tutkimukseen intohimolla suhtautuvat. Palkkojen pitäisi perustua tuottavuuteen kunhan yliopistoilla ensiksi ymmärrettäisiin mitä sillä tarkoitetaan, mitä mitataan ja mistä palkitaan. Tämä ymmärtäminen (tai sen puute!) on suurin johtamisongelma

  8. Eikö yliopistoväen määrä itsessään olekaan maan menestyksen mittari?

    Usein tulee vastaan graafeja, joissa mainostetaan Suomea tutkimuksen huippumaana, koska tutkijoiden suhteellinen osuus on maailman korkeimpia (esim https://www.nserc-crsng.gc.ca/NSERC-CRSNG/Reports-Rapports/DPR-RMR/2011-2012/images/Fig2.0_eng.jpg).

    Jostain syystä harvemmin näkyy kuvia, joissa yritysten, patenttien tai vientieurojen määrä näytettäisiin tutkijoiden määrän funktiona.

    Voisiko olla, että yliopistojen ja kansallisten tutkimuslaitosten turvottaminen ei olekaan tie menestykseen?

    1. Markkinoinnissa samantapaisia mittareita kutsutaan vanity meterics -osastoksi. Toisin sanottuna ne hivelevät esittäjänsä itsetuntoa. Muuta hyötyä niistä ei sitten olekaan.

  9. YT viittaa tuotannolliseen tai taloudelliseen irtisanomiseen. Eikö näistä seuraa se, että työntekijä lusii irtisanomisajan loppuun? Lisäksi työnantajalla on 9 kuukauden ajan takaisinottovelvoite. Samaan aikaan uusia ei saa palkata, eli rekrytointikieltoa on yhteensä 1,5 vuotta. Houkuttelevaa yrityksen kannalta?

    Eikö huono työntekijä nimenomaan kannattaisi irtisanoa ennemmin individuaaliperusteella kuin näennäisen YT:n kautta? Saa palkata uuden ja paremman työntekijän heti tilalle.

    En ole juristi ja edellä oleva hyvinkin todennäköisesti on tuubaa. Toisaalta jos ei kukaan kysy tyhmiä, ei kukaan virheitä keksi koskaan oikoakaan… 🙂

    Miten siis on?

    1. Tietysti huonot työntekijät kannattaisi potkia yksi kerrallaan. Eihän oikeaoppinen ja täysin laillinen poispotkimisprosessi ole edes mitenkään mutkikas.

      Mutta entä, jos pomo ei vain uskalla?

      Toki tällaisen yksittäisen konsulentin jutut ovat vain anekdootteja. Mutta olen nähnyt tässä urani aikana aivan liian monta kertaa, miten munattomat pomot seuraavat neuvottomina vierestä, kun ala-arvoiset työntekijät rellestävät oman mielensä mukaan vuodesta toiseen.

  10. Mielestäni kaikki jatko-opinnot tulisi laittaa maksullisiksi. Jos maksu on riittävän suuri, motivoi se opiskelijaa tekemään opinnot ripeästi ja hyvällä tuloksella. Maksuton opiskelu on samankaltainen yksilöjä passivoiva virhe kuin nykymuotoinen kehitysapu. Suoritin itse aikanaan maksullisen ammattitutkinnon, 19500 markkaa ja muut välilliset kustannukset siihen päälle. Koska maksoin opinnot omasta pussista, oli motivaatio todella korkealla hyödyntää opinnot parhaalla mahdollisella tavalla. Toki ylipäätänsä motivaatio oli korkea mutta se, että opinnot olivat maksulliset, motivoi entisestään.

    1. Kyllä maksuttoman opiskelun kannattajissa riittää ihmettelemistä, mikä sinuakin oikein riivaa. Menet nyt itse kustantamaan tutkintosi ihan omasta pussista!

      Suurin osa suomalaisista ei taida ymmärtää alkuunkaan, mitä investointi tarkoittaa.

      Voitin taloustiedon kilpailusta peruskoulun yhdeksännen luokan keväällä (vuonna 1977) Taloustiedon taloussanasto -kirjan. Siellä lukee näin:

      Investointi Sijoitustoiminta. Pitkävaikutteiset menot, joista odotetaan vastaisuudessa saatavan tuloja. Investointina voidaan pitää myös sijoituksia tietoon, koulutukseen ja tutkimukseen.”

      Jokainen opiskelija menee kouluunsa tekemään sijoituksen tietoihin ja taitoihin, joiden hän odottaa aikanaan poikivan selvästi alkuperäistä panosta enemmän.

      Totta kai etenkin akateemiset ihmiset puhuvat mielellään, että tärkeintä on sivistys. Horina on ikävä kyllä ominaan hämärtämään opiskelijoiden ymmärrystä. Oikeasti opiskelu on taloudellista toimintaa, joka tähtää rahassa mitattaviin hyötyihin.

    2. Tarkoitatko nyt peruskoulun jälkeisiä opintoja vai ylemmän korkeakoulututkinnon jälkäistä opiskelua, kun käytät termiä jatko-opinnot.

      Jos tarkoitat jälkimmäistä, niin silloinhan ko. tutkija eli jatko-opiskelija saa varmaan sen rajoituksen jostain taivaalta tutkimustyön tekemiseeen. Nythän jatko-opiskelijat käyttävät välillä varsin paljon aikaa projektien rahoituksen kokoonhaalimiseksi (eivätkä sen tutkimustyön tekemiseksi tai opiskeluun).

  11. Tuskin siitä tosiaan maailmanloppua tulisi jos yliopistojen rahoitusta leikataan. Siis jos. Hiljattain Jyväskylän yliopisto kustansi kolmen tiedekunnan henkilöstön Tallinnan Olde Hansa ravintolaan illallisille.

    Illallisille tuli hintaa semmoiset 20 000 euroa, noin 450 euroa per osallistuja.

    Miksi ihmeessä tuota tilaisuutta muuten ei pidetty jossain Jyväskylän ravintoloista? Esimerkiksi yliopiston omassa. Tai yleensä Suomessa, kun pitäis suosia suomalaista. Jyväskylästä Helsinkiin on varmaan kymmenittäin ellei sadoittain ravintoloita jotka olisivat voineet järjestää tuonkin syöpöttelytilaisuuden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

lehdon-kirittaja-koulutus
Jari Parantainen

Kirittäjä-palvelun tuotteistaminen johti 100-kertaiseen nopeuteen

Lehdon Kirittäjä-palvelun tuotteistaminen on vuoden tärkein projektini. Hankkeen tuloksena syntyi projektimalli, jonka ansiosta toimitilan suunnitelutyö nopeutuu jopa satakertaiseksi perinteiseen tapaan verrattuna. Rakennus ehtii tuottaa jopa

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.