Säveltäjä Pasi Lyytikäinen kettuili ihan näppärästi Helsingin yliopistolle siitä, että putiikki oli lakkauttanut 376 vuotta vanhan musiikinopettajan viran.
Pohjimmiltaan Lyytikäinen ei tietenkään valittanut viran lakkauttamisesta. Hänen tekstinsä oli vain monille taiteilijoille tyypillinen ”voisitteko arvostaa minua enemmän” -kitinä.
Ainakin itse tunnen aina yhtä paljon myötähäpeää, kun joku alkaa vaatia itselleen lisää arvostusta.
Voisitteko arvostaa minua enemmän -jorina taas tarkoittaa lopulta, että ”voisiko joku maksaa alani edustajille – ja sattumalta siinä sivussa myös minulle – enemmän rahaa”.
Taiteilijat jäävät työttömiksi tietenkin siksi, etteivät he tuota kenenkään mielestä mitään kovin hyödyllistä. Jos he tuottaisivat jonkun mielestä jotain arvokasta, tuo ”joku” maksaisi siitä mielellään.
Lisäksi taiteileminen on niin houkuttavaa, että aivan liian monet tunkevat alalle. Kun tarjontaa on järkyttävän paljon, hinnat romahtavat. Kysynnän ja tarjonnan laki on armoton. Miksi taide olisi poikkeus?
Kun totesin Twitterissä nämä tosiasiat, reaktio oli entuudestaan tuttu:
”Ei kaikkea voi mitata rahassa.”
Harha on yleinen. Totta kai kaikkea voi mitata rahassa. Se on sitä paitsi harvinaisen helppoa.
Esimerkiksi taiteilijan tuotoksille löytyy kyllä aina jokin hinta, jolla joku suostuu niitä ostamaan. Hinta tosin saattaa olla nolla euroa – tai jopa negatiivinen.
Monien taiteilijoiden pitäisi maksaa ostajille siitä, että nämä suostuisivat ”nauttimaan” heidän taiteestaan.
Vaikka 99,99 % taiteesta jäisi myymättä, se todista mitään siitä, voiko kaikkea (lue: juuri minun taidettani) mitata rahassa.
Tästä visertely eteni pian siihen, että voiko esimerkiksi vapaa-ajalla olla muka jokin hinta. Kyllä, silläkin on hintansa!
Suomessa on satojatuhansia työttömiä, jotka nimenomaan mittaavat vapaa-aikansa arvoa rahassa.
Jos mahdollinen työnantaja ei maksa työstä selvästi enemmän rahaa kuin me veronmaksajat kotona lorvailusta, harva työttömistä suostuu eväänsä väräyttämään.
Taiteilijat ovat kovia hurskastelemaan siinäkin mielessä, että he itse hinnoittelevat joka päivä lukemattomia asioita.
”Kannattaisiko tästä tuopista maksaa yli kuutta euroa? Suostuisikohan joku tarjoamaan seuraavan? Menisinkö kävellen vai ajaisinko taksilla? Ottaisinko urakan, jos saisin siitä tonnin? Ehkä muuten ottaisin, mutta kun palkasta pitäisi vielä maksaa veroja hyvinvointivaltion ylläpitämiseen.”
Raha onkin uskomattoman monipuolinen hyödyn ja arvon mittari. Jos joku ei sitten tuota mitään hyödyllistä tai arvokasta, se tuskin on mittarin vika.
Kun taiteilija väittää, ettei kaikkea voi mitata rahassa, se tarkoittaa, että hän haluaisi enemmän rahaa.
Ilmoittaudu seuraavalle Näin voitat tarjouskilpailun -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 14. kesäkuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.
