Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Asiantuntijan video ei yritä viihdyttää tai opettaa

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Marraskuun puolivälissä kirjoitin tiimivalmentaja Jonnen ongelmasta. Hän saikin tämän blogin lukijoilta melkoisen määrän näkemyksiä ja neuvoja.

Video-osastoa koskeva keskustelu eteni tuttuun tapaan.

Ensinnäkin Jonnen sivuillaan julkaisema raina tuntui olevan aivan hanurista. Samoin pitkän linjan tuottaja Jussi Koivusaaren työnäyte, eli Tuomo Loukomiehen sivullaan julkaisema video, oli kuulemma liian tylsä ja vaikka mitä.

Jostain syystä juuri elävää kuvaa käsittelevä kommentointi houkuttaa hiukan vastaavaan puoliuskonnolliseen tyyliin, joka on tuttua esimerkiksi käyttöjärjestelmien kannattajien välisestä loputtomasta vääntämisestä.

Toki puheenparsi on monta pykälää rauhallisempaa kuin vaikkapa maahanmuuton, tuloerojen tai geenimuuntelun kaltaisista räjähdysherkistä aiheista kehittyvä silmitön rähinä. Mutta kuitenkin.

Antakaapas nyt sedän siis kertoa, mikä vaikkapa Loukomiehen videon tavoite saattaisi olla.

En nimittäin usko hetkeäkään, että sitä tarvitsisi suunnitella tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivää katsojaa varten erityisen viihdyttäväksi. Eikä sen tarvitse edes opettaa mitään.

Mikä sen tarkoitus sitten olisi? Kuuluisa tutkimus valaisee asiaa.

Psykologi Nalini Ambady havaitsi aikanaan, että opiskelijat ovat yllättävän hyviä arvaamaan opettajansa pätevyyden ensivaikutelman perusteella.

Ambady kuvasi videolle kolmentoista opettajan opetusta. Hän otti kunkin opettajan videoinnista kolme 10 sekunnin satunnaista pätkää ja yhdisti ne 30 sekunnin näytteeksi. Hän näytti puoliminuuttiset (ilman ääntä) opiskelijoille, jotka eivät tunteneet opettajia entuudestaan.

Opiskelijoiden tuli arvioida opettajien kolmeatoista eri ominaisuutta, kuten heidän aktiivisuuttaan, pätevyyttään tai itseluottamustaan. Ambady vertasi etukäteisarvioita todellisiin, opiskelijoiden lukukauden lopuksi antamiin arvioihin opettajistaan.

”Olimme järkyttyneitä, miten voimakas korrelaatio oli”, Ambady totesi.

Se oli nimittäin 0,76. Sosiaalipsykologiassa mitä tahansa 0,6:n ylittävää lukemaa pidetään erittäin vahvana.

Ambady halusi tietää, kuinka lyhyiksi hän voisi leikata näytteitään ilman, että se vaikuttaisi opiskelijoiden arvioihin. Ensin hän lyhensi videot 15 sekuntiin ja lopulta kuuteen sekuntiin.

Opiskelijat pystyivät edelleen arvioimaan tarkasti, ketkä opettajista menestyisivät parhaiten. ”Puoliminuuttisten tai kuuden sekunnin näytteiden välisissä tuloksissa ei ollut merkittävää eroa”, Ambady sanoo.

Väitänkin siis, että jo muutaman sekunnin pätkä Tuomo Loukomiehen videosta ”saastuttaa” katsojansa aivot välittömästi. Nyt hänen persoonastaan on syntynyt mielikuva, jota olisi erittäin vaikea saavuttaa vaikkapa pelkän tekstin tai valokuvien avulla.

Kuten tavallista, ani harva näyttää huomaavan lainkaan, miten ympäristöstä virtaavat ärsykkeet vaikuttavat hänen asenteisiinsa. Videot tuntuvan muodostavan aivan erityisen sokean pisteen.

Asiantuntijan video ei yritä viihdyttää – eikä se ole edes opetusnäyte. Tärkeintä on se, että katsoja tutustuu entuudestaan outoon henkilöön.

Lähde: Journal of Personality and Social Psychology 1993,  Vol. 64, No. 3 Monitor on Psychology, maaliskuu 2005.

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

12 kommenttia

  1. Loppukaneettisi on mukava tämmöiselle perfektionistille, joka on suunnitellut videonsa käsistä jo pitkään.

    Toisaalta en kuitenkaan usko että pelkkä pärstä riittää, vaan kyllä videossa täytyy olla jotain asiasisältöäkin. Eikö sillä videolla ole sama tarkoitus kuin blogillakin – osoittaa asiantuntijuus?

    1. Varmasti kilometrin päähän paistava asiantuntemus olisi kiva bonus. Mutta ensin asiakasehdokkaasi on ajateltava, että Jesse vaikuttaa ihan mukavalta / kiinnostavan ärsyttävältä tyypiltä.

      Muut yksityiskohdat pääsevät läpi vasta vaiheessa kaksi.

      Seminaareissa monet osallistujat tulevat turisemaan kuin vanhalle tutulle. Usein olemmekin jutelleet todella paljon. Tai ainakin olen itse jorissut keskustelukumppanilleni jopa tuntikausia esimerkiksi jonkin kirjani sivuilla.

  2. Loukomiehen video ei hyödynnä eikä rakasta kuvaa. Sen sijaan Puhuttu teksti ja ulosanti on vangitsevaa ja rytmi vakuuttaa asiantuntijuudesta. Vaikka ilman kapasiteetin potentiaaliakin, mihin alku meinaa kompastua. You can make yhe first impression only once.
    Kuva voisi tukea neljän pilarin ja kolmen V:n hahmottamista graafilla, tekstityksellä tai kuvakulmien vaihtelulla. Mutta sitä ei tässä hyödynnetty, eikä se olisi muuttanut esitystä viihteeksi.

  3. Mielenkiintoinen teksti. Kuten testissä näkyy, mielikuva muotoutuu salamannopeasti. Näin kävi monen tämänkin blogin lukijalla, jotka päätyivät katsomaan Loukomiehen videon.

    On totta, että Loukomiehen tavoitteena on varmasti muuttaa mielikuvaa. Kun katsoo miehen youtubekanavaa, niin hyvää siellä on se, että:
    – Videoita on enemmän kuin 1
    – Ne noudattavat suht samaa linjaa
    – Nimet kuvaavat sisältöä ihan ok

    Nämä kaikki tuovat positiivista mielikuvaa.

    Videoiden katselumäärä tosin kertoo karua kieltä, 25-130+ katselukertaa. Niitä ei kukaan katso, eikä jaa. Miksi katsoisi? Miksi jakaisi? Näitä pitäisi miettiä kun tekee videon.
    Kun katsojana yhdistää tämän jo aikaisemmin mainittuun ontuvaan kerrontaan, niin tulos on mitä on. Kuten sanoit, mieli on saastunut jo muutamassa sekunnissa. Nyt se saa vielä datan puolelleen katsojamääristä: ”Eihän tosta tykkää kukaan muukaan”

    Päädyin katsomaan Tuomon esitystä Franticin tilaisuudessa: https://www.youtube.com/watch?v=umVhNPawGD4&t
    Tuomon esitys on jo helvatun paljon parempi kuin omilla videolla. Mielikuva on aivan eri tasolla.

    Mitä menestyvät vloggarit sitten tekevät? Kyllä ne valitettavasti opettavat ja viihdyttävät. Oli kyseessä sitten Casey Nestat, Tim Ferriss tai Simon Sinek, niin useimmat heidän videoistaan opettavat ja viihdyttävät. Heidän videonsa ovat ikään kuin kulutustavaraa, tuotteita. Niitä on kiva kuluttaa!

    Persoona ja mielikuva tulee siinä mukana. Se muuttuu näiden ”tuotteiden” myötä.

    1. Miksi ajattelet, että Loukomiehen tavoitteena olisi muuttaa mielikuvaa? Emmekö nyt kuitenkin puhu tilanteesta, jossa hän on entuudestaan tuntematon?

      Ei ole siis mitään muutettavaa, on vain saavutettavaa.

      Sekään ei mielestäni ole kovin oleellista, onko mielikuva juuri jokin tietty. Toiset pitävät äideistä ja toiset tyttäristä.

      Tärkeintä on se, että Loukomies tuntuu nyt pykälän tutummalta. Kahnemaninsa lukeneet tietävät, että mitä tutumpi jokin asia on, sen paremmalta se alkaa tuntua joka tapauksessa.

      Sitäkin sopii pohtia, miksi vaikkapa uusi auto kannattaa muotoilla tahallaan niin, että aluksi se häiritsee silmää. Aika tekee kuitenkin pian ehtävänsä niin, että hetken päästä uutuus näyttää jo tosi hyvältä.

    2. Ymmärrän miksi nappasit sanaan kiinni, se antaa kuvan että olisi jotain huonoa minkä pitäisi muuttua paremmaksi.

      Mutta eikös kaiken markkinoinnin tarkoituksena ole muuttaa mielikuvaa? Mielikuvan vahvistaminenkin kun on muutosta. Esimerkiksi ”Haluan että minusta puhutaan Suomen parhaimpana oppimisvalmentajana”

      Sanaleikit sikseen.

      Vaikka tilanne olisi 0, on katsojalla silti olemassa oma oletukset (expectations). Niitä muokkaa lukemattomat eri asiat, mm. kaikki muut videot mitä tuolla netissä näkee. Kun nämä eivät kohtaa deliveryssä, niin markkinointi menee rikki. Tuomon sivut ovat hemmetin hienot ja antavat todella hyvän kuvan. Ehkä tämä on vain oma yksinäinen mielipiteeni, mutta mielestäni tuo video rikkoo tuon harmonian. Video on teknisesti toteutettu yhtä hyvin kuin sivut, mutta näyttelytaidot ovat videon ongelma.

      Oletko Jari todellakin sitä mieltä että mielikuvilla ei ole väliä? Miksi kansainväliset, ja suomalaisetkin pörssiyhtiöt kuluttavat miljoonia euroja ja dollareita brändin rakentamiseen ja ylläpitämiseen? Ovatko he täysin tyhmiä kun niin tekevät? Luuletko että he eivät mittaisi mielikuvan vaikutusta kasvaneeseen myyntiin?
      Vaikka kyseessä on henkilöbrändi, on absurdia ajatella etteikö mielikuvalla olisi väliä. Vai miksi luulet, että tätäkin blogia luetaan rautaisen paljon, sitä jaetaan somessa ja koulutuksissasi käy vuosittain jatkuvasti porukkaa. Tuskin nämä koulutuksissa kävijät pitävät sinua tylsänä – näkyyhän se niistä omista mittauksista mitä täällä usein viljelet.

      Sitten tähän tutustumisasiaan. Kahneman on oikeassa. Varmasti tutustuminen johtaa myöhemmin suurempaan mahdollisuuteen kaupankäynnissä. Joudun silti olemaan aivan eri mieltä. Mielestäni kyseessä ei ole se, että tässä riittää pelkkä tutustuminen.
      Jos tutustumisen hinta on se, että suurin osa katsojista kaikkoaa kesken videon, niin onko nyt hyvä?

      Aiemmin mainitsit, että ehkä en kuulu kohderyhmään. Samaan viittaa Jukka. Ehkä en, mutta mitä ne katsojaluvut sitten kertovat? Että 30-130 videon katsojaa ovat ilmeisesti ne suomalaiset ihmiset, jotka ovat Loukomiehen kohderyhmää? Jos ne ovat kaikki pörssiyritysten hallitusväkeä niin sittenhän on hyvä! Epäilen…
      Itse Loukomiehen koulu-kanavaa seuraa 4 ihmistä. Kanavan ensimmäinen video on julkistettu 9 kuukautta sitten.

      Tämän lisäksi veikkaisin, että Loukomiehen tilaisuuksissa on käynyt hieman enemmän kuin 130 hengen verran porukkaa, ja nyt näyttää siltä, että nähtävästi edes he eivät ole kiinnostuneita videoista.

      Tämän eipäsjuupaskeskustelun voisi päättää tekemällä pollin.
      ”Kuinka pitkälle katsoit videota?”
      ”Aiotko linkata videon työkavereillesi” (Share nappi viereen)
      ”Aiotko ostaa Loukomiehen palvelua” (Osta nappi viereen)
      ”Suosittelisitko Loukomiehen palveluita videon perusteella”
      ”Aiotko seurata (subscribe) Loukomiehen youtubekanavaa” (Subscribe nappi viereen)

      Jos pollin tulokset näyttävät eri kieltä, lupaan olla jatkossa purnaamatta. =)

      1. Näkökulmaani vaikuttaa ehkä se, että työni on pakottaa asiakkaitani tekemään epätäydellisiä asioita. Heidän bisneksensä ovat jumissa usein vuosikausia vain siksi, että toimistot ovat täynnä perfektionisteja, jotka kaikki tavoittelevat liian hienoja juttuja liian nopeasti.

        Varmasti Loukomiehen video voisi olla hienompi. Mutta mielestäni on hyvä aloittaa reippaasti jostain. Paskakin raina on monessa mielessä iso hyppäys ja paljon parempi kuin ei elävää kuvaa ollenkaan. Nyt on sentään jokin vertailukohta, jota arvioida ja parantaa seuraavaksi kerraksi. Lisäksi kuvauksissa on taatusti kertynyt oppia ja kokemuksia.

        Kaiken lisäksi olen saanut Tuomosta aivan myönteisen kuvan hänen sähköisen esiintymisensä perusteella, vaikken tallennetta loppuun saakka katsonutkaan.

    3. Ottamatta kantaa Loukomiehen tapaukseen: en oikein ymmärrä miksi jonkun asian hyödyllisyyttä pitäisi mitata katselukertojen, tykkäysten, jakokertojen tms. perusteella. Ainakaan tietämättä mitä tekijä on julkaisemisella tavoitellut ja mitä hän on itse asiassa saavuttanut.

      Toimin itse aika erikoistuneella alalla ja olen pitänyt aiheesta blogia reilut puoli vuotta. Lukijoita teksteilläni on tyypillisesti korkeintaan muutamia kymmeniä, useilla vähemmänkin. Vain kahta tekstiä on jakanut somessa kukaan muu kuin minä itse. (Useimmat blogiini päätyneet ovat päätyneet sinne google-hakujen kautta.) Kommentteja on jätetty kaikkiaan kolme, ja näistäkin kommentoijista kaksi on vanhoja kavereitani. Blogia voisi siis pitää näillä mittareilla varsin epäonnistuneena.

      Kuitenkin olen saavuttanut teksteillä juuri sen mitä olen hakenutkin: privaattiyhteydenottoja henkilöiltä, joista en olisi muuten tiennyt mitään ja jotka eivät olisi tienneet minusta mitään ilman blogia. Toistaiseksi yksi näistä yhteydenotoista on johtanut pidempiaikaiseen yhteistyöhön, joka on jo yksin ollut blogiin tähän mennessä uhratun vaivan väärti. Muiden kanssa olen käynyt muuten vain hyödyllisiä keskusteluja.

      Olisinko saavuttanut vielä enemmän, jos tekstini olisivat levinneet laajemmalle? Tuskin. Tyylini on nimittäin sellainen, jolla ei synny raflaavia otsikoita tai mitään muutakaan sellaista, jota somessa jaettaisiin innokkaasti. Tämä on myös tyyli, jolla teen työni, ja haluan tietysti löytää asiakkaita, joille tyylini sopii.

      Jos some-suosioon kannustava tyyli sopii julkaisijan aitoon bisnespersoonaan, niin mikäs sen parempi! Tämä Parantaisen blogi on minusta hyvä esimerkki sellaisesta, ja muitakin löytyy.

      Mutta jos alkaa väkisin vääntää itsestään some-jakoihin innostavaa julkaisijaa, niin minusta menee kyllä metsään. Falskius paistaa usein läpi (näitäkin esimerkkejä löytyy..), tai jos ei jostain syystä paistakaan niin viimeistään siinä vaiheessa tulee pettymys, kun jännittävältä / hauskalta / tms. vaikuttanut konsultti tai esiintyjä roudataan paikalle ja todellisuus onkin sitten jotain muuta…

      ”Näkyvää” suosiota ei siis kannata pitää ainoana tai edes kaikille sopivana suosion mittarina.

    4. Kaikkein paras mittari näiden videoiden menestykselle olisi liikevaihdon tai voiton kasvu, mutta niihin ei nyt pääse käsiksi. Loukomies ei itse keskusteluun osallistu (ihmettelen tällä aikakaudella, ettei hän ole vieläkään napannut keskusteluun jota käydään jo toista kertaa yhdessä Suomen tunneituimmista blogeista), eikä pysty kertomaan videoiden konvertoimaa tuottoa, niin nuo ovat ne ainoat luvut joilla niiden menestystä voi mitata.

      Kertomasi tarina blogistasi on varmasti monelle bloggarille tuttua puuhaa. Yleensä niitä jakavat sukulaiset ja kaverit. Kuten nähdään niistä voi silti syntyä hyvääkin!
      Mutta olisitko saavuttanut enemmän jos tekstisi olisivat levinneet laajemmalle? Kyllä!
      Voin kertoa omasta kokemuksesta, miten paljon yhteydenottoja kirjoittaa postauksen joka poikii somessa 100 000 lukukertaa, tai miten yksi lehtijuttu Pirkassa ponkaisi ensimmäisen vaatebisnekseni aikoinaan nousuun, 5-kertaisti myynnin, 10-kertaisti kävijämäärät sivuillani, ja varmisti minulle ensimmäisen näyttelypaikan New Yorkissa.

      Sitten videon erosta bloggaukseen.

      Kirjoittaminen on helvatun paljon helpompaa kuin videolla esiintyminen. On syitä, miksi mainoksissa palkataan näyttelijöitä esittämään tavallisia ihmisiä, koska tavalliset ihmiset eivät sitä osaa näytellä. Näytteleminen on vaativa laji!
      Blogin kirjoittamista voisi verrata saunassa käymiseen uimahousut jalassa. Videossa olet “alasti saunassa” ja ihmiset näkevät kaiken. Yhtäkkiä sanomasi asia ei olekaan lukijan mielikuvituksen varassa, vaan myös monen muun aistin varassa. Tämän kokonaisuuden hallinta on vaikeaa.

      En halua olla lannistava, mutta kommenttisi kertoo suomalaisten kummallisesta tavasta piilotella omia taitojaan, vähätellä ja pyydellä anteeksi omaa myytävää palveluaan. Kirjoitat kommenttisi anonyymina ja kerrot miten toimit salaperäisellä erikoistuneella alalla, jota ei voi mainita.

      MIksi? Miten tässä maassa on niin vaikeaa uskaltaa myydä omia palveluita? Mistä tiedät ettei tässäkin blogissa ole lukijoina potentiaalisia asiakkaita?

      Lisäksi näyttää siltä, että vain suomalainen voi sanoa, että etsii asiakkaita joille oma tyyli sopii. Tämä on kuin koko markkinoinnin teoria pistettäisiin ylösalaisin! Minä ensin ja sitten vasta asiakas!

      Rohkeutta myymiseen hyvä mies/nainen =)

  4. Ensimmäisten viiden sekunnin aikana katsojalle täytyy tulla selväksi, koskeeko video häntä vai ei. Otsikolla on iso merkitys siihen, meneekö yleisö edes aloitusruutuun. Jos nämä kaksi asiaa jäävät vähälle huomiolle, videolla puhuva henkilö voi saada aiheetonta kuraa niskaansa, koska videoa/videon katsonut henkilö kokee hukanneensa aikaa johonkin hyödyttömään.

    1. Totta! Tilanne lienee sama viestivälineestä riippumatta: otsikon ja sisällön soisi olevan linjassa keskenään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action