Harkitsin ostavani kotimaista pilvipalvelua, joka maksaisi firmalleni vähintään viisi tonnia vuodessa. Mutta olen liian usein sutaissut nimeni sopimukseen niin, etten ole ajatellut seurauksia loppuun saakka.
Päätin olla tarkkana tällä kertaa. Luin myös pienellä präntätyt tekstit. Törmäsin taas kerran samaan huonoon ideaan: saattaisin jäädä myyjän panttivangiksi.
Palvelun tuotteistus ja hinnoittelu houkutti siihen, että sitoutuisin ainakin vuoden määräaikaiseen sopimukseen.
Olen tästä ennenkin mussuttanut. En käsitä, miksi aivan täysjärkiset yrittäjät ovat niin innokkaita rajoittamaan palkanmaksajiensa vaihtoehtoja.
Piipahdin pari vuotta sitten konsulttikeikalla Vincitin pomojen juttusilla. Firman keulahahmo ja Vincit Development Oy:n toimitusjohtaja Mikko Kuitunen täräytti tiskiin nerokkaan ajatuksen:
”Vincitillä ei voi olla tyytymättömiä asiakkaita.”
Kuuntelimme päät kallellaan Mikon perusteluja.
”Ei ole kenenkään etu, että asiakkaamme on jatkuvasti tyytymätön. Hänestä on tultava hyvin nopeasti tyytyväinen jälleen. Jos se ei onnistu, hänestä tulee entinen asiakkaamme.”
Toisin sanottuna Vincitillä on vain joko a) tyytyväisiä asiakkaita tai b) entisiä asiakkaita. Kroonisesti tyytymättömistä sen sijaan irtaudutaan hellästi, mutta jämerästi.
Oletko Mikon logiikasta samaa mieltä, häh?
Minä ainakin olen. Siksi vaikkapa pilvipalvelukauppiaani ei kannattaisi pyrkiä tahallaan tilanteeseen, joka tuskin on kovin harvinainen:
- Ensin asiakas valitsee mahdollisimman pitkän kiinteän sopimusjakson, koska myyjä tarjoaa siitä alennusta.
- Yhtäkkiä tulee ryppyjä rakkauteen. Myyjän lupaukset eivät pitäneetkään paikkaansa. Tai kenties ostajan tilanne muuttuu. Saattaapa hän olla myös kusipäinen ammattivalittaja.
Sitten onkin jäljellä enää kaksi vaihtoehtoa:
- Ostaja puree hammasta ja sinnittelee tyytymättömänä asiakkaana sopimusjakson loppuun. Se tuppaa olemaan ankeaa aikaa myös toimittajan kannalta.
- Ostaja päättää irtautua joka tapauksessa. Siitä riemusta hän saa maksaa myyjälle ”sakkoa” ehkä jopa vuosikausia.
Jostain syystä en keksi tästä yhtään skenaariota, joka olisi edes pelkästään myyjän etu. Puhumattakaan, että se olisi molemmille suotuisa.
Eräs entinen tilitoimistoni piti firmaani panttivankinaan useita kuukausia. Jouduin siis roikkumaan asiakkaana paikassa, johon olin tyytymätön. Mutta kun olin joskus nuorena ja hölmönä sopimuksen allekirjoittanut, saatoin syyttää vain itseäni.
Toki yrittäjä sai kiskotuksi firmaltani tonnin tai kaksi laskutusta, jonka olisin mieluummin maksanut muualle. Mutta näin hän varmisti vain sen, etten taatusti suosittele putiikkia kenellekään. Saati että palaisin koskaan asiakkaaksi, vaikka hän pyörittäisi maailman viimeistä tilitoimistoa.
Ehkä pilvipalvelun myyjä haluaa rahoittaa tuotekehitystään. Siksi hän vokottelee asiakkaitaan maksamaan mahdollisimman etupainotteisesti.
Ikävä kyllä suunnitelma toimii vain, jos asiakas on a) tyytyväinen koko sopimusjakson tai b) ymmärtää pettyä juuri sopivasti ennen sopimusjakson loppua.
Määräaikaiset sopimukset ovat jäykkiä jäänteitä menneisyydestä. Se ei ole mikään peruste, että kaikki muutkin niitä tyrkyttävät.
