Tänään Elina Halttunen-Riikonen kirjoitti Hesarin mielipidesivulla, että hänen lasinsa näyttäisi läikkyneen puolityhjäksi:

“Nyt olisi toimittajilla tuhannen taalan paikka esittää kysymys siitä, keitä kasvu hyödyttää, sen sijaan, että talouskasvusta puhutaan kaikkien etuna ja yhteisenä tavoitteena. Tutkimusten mukaan talouskasvun hedelmät ovat kasvuvuosina menneet jo ennestään varakkaille. Palkat tai etuudet eivät ole kohonneet samassa tahdissa.”

Lisäksi hän totesi, ettei talouskasvu automaattisesti lisää tasa-arvoa. Hän ei ymmärtänyt sitäkään, miksi hyvin menevän talouden pitäisi ilahduttaa työttömyysturvan leikkauksesta kärsivää työtöntä.

Tavallaan kyllä ymmärrän purnaajaa. Nythän työttömyysturva tuntuu putkahtavan jostain ehtymättömästä lähteestä. Silloin saattaa tulla mieleen, että miksei valtio voisi saman tien maksaa verojakin kansalaistensa puolesta.

Ilmeisesti Halttunen-Riikonen ei hoksannut, että menestyvät yritykset ja työssä käyvät suomalaiset maksavat työttömyyskorvaukset. Siksi on vain johdonmukaista, ettei hän ymmärrä sitäkään, miksi työttömyysturvaa on leikattu.

Leikkaukset johtuvat siitä, että työttömyys on räjähtänyt sitten vuoden 2007. Samalla tuloverojen maksajajien määrä on tieysti romahtanut.

Halttunen-Riikonen viittaa sen tarkemmin määrittelemättä tutkimuksiin, joiden mukaan kasvun hedelmät menevät ennestään varakkaille. Ehkä hän on perehtynyt vain tunnetun tilastotieteilijän Donald Trumpin laatimiin twiitteihin, sillä väitteen tueksi ei tahdo löytyä faktaa.

Tilastokeskuksen joulukuussa 2016 julkaiseman tilaston mukaan suomalaisten tuloerot ovat nyt pienemmät kuin vuonna 2000.

Tuloeroja kuvaava Gini-kerroin on sinänsä aika veikeä luku. Sitähän saataisiin ruuvatuksi Halttunen-Riikosen toivomaan suuntaan, jos*

  1. Suomalaisten yritysten bisnekset sujuisivat mahdollisimman huonosti. Niiden maksamat osingot eivät kasvattaisi tuloeroja.
  2. Suomalaiset myisivät yrityksensä ulkomaille. Silloin myös niiden tuottamat osingot maksettaisiin muualle kuin Suomeen. Näin kotimaiset kapitalistisiat eivät vaurastuisi. Eivätkä suomalaiset ammattiliitot tai eläkerahastot.
  3. Korkeakouluissa opiskelisi vähemmän porukkaa. Heitähän oli 1970-luvun alussa vain reilut 50 000. Nyt pääluku huitelee yli 300 000:ssa. Tulonjakotilastoissa tulevat lääkärit, tuomarit ja insinöörit lasketaan köyhimpien joukkoon.
  4. Eläkeläiset ymmärtäisivät kuolla pois. Gini-tilastoista poistuisi huomattava joukko narisevia pienituloisia kääkkiä.
  5. Loputkin rikkaat suomalaiset suksisivat Suomesta jonnekin hevonkuuseen. Jäljelle jäisi vain mukavan niukkatuloista väkeä.

Pian olisimme Gini-tilaston ehdotonta eliittiä. Nythän suomalaisten tuloerot ovat vasta Euroopan kuudenneksi pienimmät. Se on meiltä ilman muuta aivan paska suoritus – vaikka toki olimme tasa-arvoisempia kuin 26 muuta Euroopan maata.

Ai niin, vastaan vielä Halttunen-Riikosen alkuperäiseen kysymykseen: talouskasvu hyödyttää työtöntä niin, että hänen työttömyysturvaansa ei ehkä tarvitse leikata enempää.

*Lähde: Milloin tuloeroista tuli talouspolitiikan ykkösongelma, Talouselämä 4.4.2014


Huhtikuun Pölli tästä -lukupiiri starttaa perjantaina 28. huhtikuuta klo 9:15. Puimme opusta nimeltään The Undoing Project: A Friendship that Changed the World.

Teoksen on kirjoittanut Michael Lewis, joka on julkaissut urallaan jo useita bestsellereitä. Hänen uusin kirjansa kertoo kahden nerokkaan psykologin urasta. Daniel Kahneman ja Amos Tversky loivat yhdessä 40 vuotta sitten joukon merkittäviä päätöksentekoa koskevia teorioita, jotka loivat pohjan lukemattomille käyttäytymistiedettä ja taloustiedettä sittemmin yhdistäneille tutkimuksille. Ikävä kyllä Tversky kuoli syöpään jo vuonna 1996, joten Kahneman pokkasi prospektiteoriasta taloustieteen Nobelin vuonna 2002 yksin.

Kirja taustoittaa mainiosti kaksikon työtä, jonka tulokset tiivistyvät Kahnemanin kirjassa Thinking, Fast and Slow vuodelta 2011. Se taas on mielestäni yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä bisneskirjoista. Teos nököttää New York Timesin bestseller-listalla vieläkin nyt 6 vuotta julkaisunsa jälkeen – sattumoisin heti Lewisin uutuutta seuraavana, eli 6. sijalla (tilanne 2.4.2017).

Lukupiiriin kannattaa osallistua, vaikket kirjaa ehtisi lukeakaan. Ja jos ajankohta ei satu sopimaan, pääset myöhemmin katsomaan / kuuntelemaan tallenteen joka tapauksessa.

Ilmoittaudu huhtikuun Pölli tästä -lukupiiriin


Lisää lukupiirin ajankohta kalenteriisi suoraan tästä:

Google-kalenteri  Apple-kalenteri  Microsoft Outlook