Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miksen saisi asua kanakopissa?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Hesarin Lontoon kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä on taitava kirjoittaja. Mutta joskus formulakuskikin peruuttaa mersunsa tolppaan marketin parkkipaikalla.

Sipilä kolhi kotteronsa, kun hän alkoi taivastella suomalaista masokismia. Osa meistä on kuulemma haluaa asua asunnoissa, jotka ovat hädin tuskin kanakopin kokoisia.

”Miten suomalaiset on onnistuttu aivopesemään niin, että he hyväksyvät ahtaan asumisen mukisematta?”

Tavallaan on ymmärrettävää, että juuri suomalainen toimittaja ajattelee näin. Hän on elänyt monta vuotta maassa, jossa iso osa kansasta pähkäilee esimerkiksi palkkojaan samalla tavalla.

Totta kai vasemmistopoliitikkojen tehtävä on laulaa ay-liikkeen lauluja. Mutta yllättävän moni myös ihan järkevistä ihmisistä kuvittelee, että minimipalkka takaa meille kaikille kohtalaiset liksat.

Kyse on molemmissa tapauksissa aivan samasta ajatusharhasta. Seuraukset ovat selkeät:

  1. Jos pienet (halvat) asunnot ovat kiellettyjä, sitten osalla suomalaisista ei ole varaa ostaa asuntoa lainkaan.
  2. Jos pienet palkat ovat kiellettyjä, sitten osa suomalaisista ei saa työtä lainkaan.

Lisäksi moni kuvittelee tietävänsä, mikä on jonkin asian oikea hinta – siis paremmin kuin ostaja itse.

Kuka meistä on neuvomaan, jos joku haluaa ostaa pienen kämpän? Sipilä saa asua juuri niin väljästi kuin hän haluaa. Mutta vaikkapa suomalainen opiskelija saattaa arvostaa hyvää sijaintia enemmän kuin neliöitä.

Ostaja päättää itse ja yksin, mikä on jonkin tuotteen tai palvelun oikea hinta.

10 vastausta

  1. Tämän postauksen pääpointti meni hieman ohi itseltäni. Ei se mitään.

    Se on ok että joku haluaa ostaa pienen asunnon, mutta jos ostajien preferenssejä yhtään kuuntelee niin kyllä useampi haluaisi varmaan asua hieman väljemmin kuin hieman ahtaammin (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001668030.html)

    Suurin ongelma on siinä että markkinat eivät toimi Suomessa kovinkaan hyvin. Tähän on erilaisia byrokraattisia (esim. rakentamisen säännökset) kuin ihan taloudellisiakin syitä (verot, ostovoiman heikkous). Lisäksi julkisen sektorin toiminta ja rakennusliikkeiden vinouma eivät ole omiaan lisäämään että rakennuttajat ja rakennusliikkeet tekisivät sellaisia asuntoja mitä ihmiset itselleen haluaisivat. Katsokaa huviksenne vaikkapa rakennusalan tuottavuuskehitystä (https://www.hs.fi/talous/art-2000005350624.html) niin ei ole hurraamista – ei siis ihme että markkinat eivät kehity maksajien kannalta paremmaksi.

    Mun mielestä toimittaja on osunut ytimeen. Kaiken järjen mukaan Suomessa pitäisi olla paljon isommat asunnot mutta valitettavasti ollaan liian köyhiä että ne ansaittaisiin. Nämä pienet asunnot ovat lähinnä heijastuma markkinoiden kehityksestä ja ongelmista kuin heijastuma ostajien todellisista preferensseistä. Toivottavasti olisin väärässä.

    1. Onhan Suomi täynnä halpoja isoja asuntoja. Ne vain ovat väärissä paikoissa.

      Jos joku sitten haluaa vaikkapa Helsingin kantakaupunkiin asumaan, miksei hänelle saisi rakentaa hyvin pientä asuntoa. Jokainen voi vapaasti valita, haluaako maksaa hyvästä sijainnista vai runsaista neliöistä. Vain hyvin varakkailla on varaa molempiin yhtäaikaa.

    2. Totta tietysti tämä, ja noin sen pitääkin mennä.

      Toisaalta esimerkiksi poliitikot ovat sotkeneet Helsingin asuntomarkkinoita ostajien kannalta epäedulliseen suuntaan mm. autopaikka- ja keskineliösääntöineen (75m2). Lukekaa enemmän Soininvaaralta autopaikoista ja vaikkapa Metsolalta neliösäännöstä.

      Eli nuo milleniumin aikoihin tehdyt säännökset ovat osaltaan vähentäneet tarjontaa niistä asunnoista joissa on eniten kysyntää. Parantainen on oikeassa että markkinat ovat oikeassa (ainahan ne ovat) mutta markkinoiden ei ole aina annettu toimia kovinkaan vapaasti, edes Helsingissä.

    3. Suomen pienet ja kalliit asunnot ovat poliitikkojen aikaansaannosta. Jossain Helsingin niemellä maa ehkä voi olla kortilla, mutta muuten 30km säteelle helsingista asuttaisi väljästi helposti miljoona asukasta lisää.

      Esim. Sundsbergissa asuu 2600 henkeä, eli lonkalta arvioiden 7500 as/km2. Vaikka tuollaisten ’solujen’ jättäisi viheralueita ja väyliä, niin väljällä pientalorakentamisella pääsisi Helsingin keskitiheyteen. Tälläinen kaupunkikehitys ei vain ole virallisen doktriinin mukaista.

    4. Olikohan peräti niin että Suomessa asuminen on Lontootakin ahtaampaa, Köpiksestä ja Tukholmasta puhumattakaan.

      Toki Suomessa lienee eniten yksinäistalouksiakin näistä maista eli miniasunnoille on ihan todellinen tarve olemassa.

      On silti ihan aiheellista kysyä onko byrokratian pakko olla näin julmettua tai että onko kilpailutuksessa onnistuttu kovin hyvin jos muutamat isot rakennusliikkeet valtaavat leijonanosan urakoista?

  2. Sain lopulta käsiini uuden Hinnoittelu-kirjan, jolla aion valistaa ja viihdyttää itseäni tänä viikonloppuna. Heti alkulehdillä tulee mieleen, että Jarin tulisi mitä pikimmin lahj… myydä yksi kopio opuksestaan kaimalleen ja kollegalleen Jari Sarasvuolle. Hän kun omissa webinaareissaan yrittää kaupitella valmennuksia vedoten häikäilemättömästi kustannuksiinsa – henkilöstönsä palkkoihin ja jopa heidän perheidensä menoihin! Tämä siis täysin oppikirjan vastaisesti, vrt. jo johdantokappale. Toki Sarasvuolla on mukana myös asiakashyödyn esille nostamista, mutta tässä kohtaa kaksi gurua toimivat kovin ristiriitaisesti, ja itse pidän kyllä Parantaisen mallia oikeampana.

    Ps. Niille, jotka eivät kirjaan ole vielä päässeet tutustumaan, varautukaa kanteen painettuun harhaanjohtavaan markkinointiin. Siinä sisäsivuilta luvataan löytyvän 55 hinnoitteluvinkkiä, mutta todellisuudessa niitä onkin 77!

  3. Ihan samaa mieltä, Santtu! Ylipäänsä Sarasvuo ratsastaa pitkälti egollaan ja Parantainen oikealla osaamisellaan. Noissa Parantainen-Sarasvuo-videoissa sen näki selvästi: Sarasvuo jyrää, mutta Parantaisella on painavampaa sanottavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Kolme viheliäistä kysymystä yrittäjälle
Riikka Nurmi

Yrittäjän kolme viheliäistä kysymystä

Mitä tehdä, jos asiakas pyytää jotain, mitä en osaa, ja josta en tiedä, miten se tehdään? Miten asetan hinnan oikein, ettei palveluni ole liian halpaa eikä kallistakaan? Mitä vastaan, kun asiakas kysyy miksi palvelusi on niin kallis?

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.