Arvaa, mikä tämä palvelubisnes on:
- Putiikin leivissä pakertava porukka on omasta mielestään maailman huippua.
- Vaikka palvelutuote on maailman paras, firma jakaa sitä ilmaiseksi kaikille halukkaille. Ostavia asiakkaita konsepti ei houkuta.
- Toisaalta firman pomot itkevät julkisuudessa, että voisiko joku lähettää pätäkkää tilille ihan muuten vain.
Kyse on tietenkin suomalaisesta korkeakoulusta. Tässä ei kummoista konsulttia tarvita. Jokainen näkee, että jokin asetelmassa mättää.
Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri puhui lukukauden avajaisissa pari päivää sitten. Kauppalehden mukaan hän oli valittanut sitä, ettei valtio ole taannut yliopistolle automaattisesti kasvavaa rahoitusta. Niin ainakin koulutuspomon puhetta tulkitsin.
Samaan aikaan on käynyt ilmi, ettei maailman parhaaksi mainostettu palvelu käy kaupaksi. Ulkomaiset opiskelijat eivät ole rynnänneet ostamaan tuhansia euroja maksavia lukukausia.
Huonoon menekkiin saattaa tosin vaikuttaa se, että kaikki kynnelle kykenevät voivat kouluttautua oppilaitoksissamme myös ihan ilmaiseksi.
Tai ilmaiseksi ja ilmaiseksi: me lapsellisen hyväuskoiset suomalaiset maksamme heidän koulutuksensa syystä, joka ei mahdu päähäni.
Ensin ajattelin, että akateemiset ihmiset ovat vain onnettomia tuotteistajia. Kenties he pelkäävät myyntitöitä. Mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, keksin paremman selityksen.
Jos suomalainen korkeakoulututkinto muuttuisi maksulliseksi, se joutuisi todelliseen laatutestiin. Ja sitähän yliopistoväki ei missään tapauksessa halua.
Entä jos kukaan ei ostaisikaan huipputuotetta huippuhintaan? Miten se olisi selitettävissä?
Lisäksi henkilökuntaa alettaisiin mitata. Pian liksat määräytyisivät asiakaspalautteen ja oppimistulosten perusteella. Ei kuulosta hyvältä!
Harha omasta erinomaisuudesta voi säilyä vain niin kauan, kun edes puolivillainen monopoli säilyy. Yksi tapa häiriköiden häätämiseen on kylvää omia tuotteita ilmaiseksi.
Maksullisilla palveluilla on sellainen kiusallinen ominaisuus, että niiden pitää olla ostajien mielestä hintansa arvoisia.
