Eetu Salo on 12-vuotias. Hän oli lähettänyt Hesarin tiedepalstalle tärkeän kysymyksen:
”Mistä tietää, ettei kummituksia ole, kun ovat näkymättömiä?”
Vastauksen oli kirjoittanut kulttuurisen terveyden ja hyvinvoinnin professori Marja-Liisa Honkasalo Turun yliopistosta.
Varmasti professori oli yrittänyt parhaansa. Mutta pieleen meni. Sama ongelma riivaa asiantuntijoita aina.
Mitä mieltä itse olet Honkasalon käyttämistä virkkeistä? Tässä pari näytettä:
”Ylipäätään modernissa, tieteelliseen ajatteluun perustuvassa maailmankatsomuksessa kummituksia tai muita yliluonnollisia olentoja ei pidetä todellisina.”
”Tällaisia kokemuksia ei epäillä, vaikka kuolleet olennot eivät olisikaan selvästi näkyvissä tai muuten luonnontieteellisesti testattavissa.”
En vähättele kuudesluokkalaisen käsityskykyä. Hänelle ei tarvitse lässyttää kuin idiootille.
Mutta silti, eikö akateemisen uran huipulle edennyt ammattilainen osaa ilmaista itseään selkeämmin?
Vaimoni kertoi, miten hän oli kuunnellut mainiota vuoropuhelua parturissa.
Viereisessä tuolissa istui pikkupoika. Parturi Jari Koivisto käytteli saksiaan näppärästi, kuten aina. Samalla hän rupatteli koltiaisen kanssa niitä näitä.
Parempi puoliskoni oli vaikuttunut, miten asiakaspalvelun ammattilainen osasi suhtautua luontevasti asiakkaaseensa. Hän keskusteli kuin aikuinen toiselle.
Toisaalta oli selvää, ettei pojan tarvinnut kuunnella professoripuhetta. Jari osasi valita sanansa niin, että niitä 12-vuotiaskin ymmärsi.
Copywritereiden salaisen veljeskunnan sääntö #4: Käytä myyntipuheessasi vain sellaisia sanoja ja lauserakenteita, jotka 12-vuotiaskin ymmärtää.
Lähde: HS 18.2.2013
