Se tuskin hetkauttaa ketään, jos satun kirjoittamaan tässä blogissa mitä sattuu potaskaa. Sillä sen sijaan on merkitystä, miten harhaanjohtavia juttuja valtakunnan suurin sanomalehti päästää etusivulleen.
Sunnuntaina 31. elokuuta Helsingin Sanomien uutispääsivun otsikko julisti, että ”Kamerat vähensivät kolareita”.
Paavo Tukkimäki käsitteli jutussaan Tiehallinnon teettämää tutkimusta valtatie 4:n onnettomuuksista 32 kilometrin pituisella välillä Leppävirta-Vehmasmäki. Siinä vertailtiin onnettomuuksien määrää ennen ja jälkeen vuoden 1997, jolloin tielle asennettiin nopeusvalvontakamerat.
Sisäsivun otsikko toistaa samaa viestiä: ”Kameravalvonta pudotti reilusti Viitostien onnettomuuslukuja”.
Perinteisesti toimittajan tavoitteena on kai kiteyttää uutisen mielenkiintoinen osuus otsikkoon. Lienee myös ideana, että tuo tiivistelmä on linjassa itse uutisen sisällön kanssa.
Jos jaksoit lukea juttua alkua pidemmälle, huomasit itse uutisesta seuraavia mielenkiintoisia näkökulmia:
- Tutkija ja diplomi-insinööri Noora Airaksinen kertoo, että on mahdotonta sanoa, kuinka paljon kamerat vähensivät turmia. Se johtuu siitä, että tieosuuden nopeusrajoitusta oli laskettu. Tiehallinto oli rakennuttanut katuvalot ja ohituskaistoja. Lisäksi tietä oli muutenkin oikaistu ja parannettu.
- Uutisessa mainitaan, että tutkimuksessa oli mukana yhteensä kahdeksan tieosuutta: ”Osa tuloksista kestää myös vaativan tilastollisen tarkastelun”. Suurin osa niistä ei siis kestä vaativaa tilastollista tarkastelua.
- Tutkimuksessa ei edes laskettu tulosten luotettavuutta yksittäisiltä tieosuuksilta pienten onnettomuusmäärien takia. Tulokset eivät siis ole luotettavia.
- Jutun mukaan sattuma olisi muuttanut tuloksia dramaattisesti. Jo yksi paha onnettomuus olisi keikauttanut Leppävirran-Vehmasmäen onnettomuusprosentit päälaelleen.
Lisäksi kirjoittaja hehkuttaa, että ”tutkimuksen taulukossa ei yksikään prosentti näytä puhuvan automaattista liikennevalvontaa vastaan”. Hänen mielestään Tiehallinnon tutkimuksen prosentit ovat vaikuttavia.
Olen ihan yhtä vaikuttunut kuin Tukkimäki. Alamme nimittäin olla perimmäisten kysymysten äärellä.
Nyt vihdoinkin tiedämme, että esimerkiksi jumalolentoja on olemassa, koska Tiehallinnon tutkimuksista ei ole löytynyt päinvastaisiakaan tuloksia.
Onko sitten ihme, jos lukijalla on tästä ”uutisesta” hiukan hämmentynyt olo?
Tulevat mieleen laboratoriotyöt opiskeluajoiltani. Riittävän laiskasti lahjakas teekkari selvitti ensin, millaiset tulokset harjoituksesta pitäisi syntyä.
Sitten tarvitsikin enää laskea takaperin, mihin asentoon mittareiden olisi pitänyt asettua.
Kun mittalaitteisiin ei tarvinnut koskea lainkaan, ne säilyivät seuraaville sukupolville uutta vastaavassa kunnossa. Sähköäkin säästyi, kun opiskelijat pääsivät labrasta rattoisampien harrastusten pariin mahdollisimman pian.
Tutki Hesaria, kun haluat tutustua esimerkkeihin alkeellisesta propagandasta. Yritä itse keksiä näkemyksellesi perusteluja, jotka eivät suoraan kumoa väitteitäsi.
