Viljeletkö saastuneita sanoja huomaamattasi? Olet tottunut niihin arkityössäsi niin, ettet edes huomaa kiroilevasi viattomille asiakkaillesi.
Tasavero on suoraan saatanasta. Se on mainio esimerkki sanasta, joka on saastunut pahan kerran.
Kuitenkin kaikki maksavat tasaveroa joka päivä. Jokaisen maitopurkin hintaan sisältyvä arvonlisävero on sellainen. Oikeastaan vain valtion tulovero on progressiivinen vero.
Niin tai näin, tasaverosta ei ole mahdollista keskustella rauhallisesti. Keskustelukumppanilla nousevat niskakarvat heti pystyyn. On aivan yhdentekevää, paljonko hyötyjä sopiva tasaveromalli tuottaisi.
Toinen vastaava sana on ”geenimuuntelu”. Täyspäisiä ihmisiä suorastaan naurattaa, miten järjettömiä mielikuvia käsite tuo enemmistön mieleen. Mutta saastunut se on yhtä kaikki, sille ei voi enää mitään.
Entä sitten bisnes? Siellä saastuneita sanoja vasta riittääkin!
Prosessi-sana on paha tapaus. Yökkäysreaktio kumpuaa kokemuksesta. Fiksut ihmiset ovat turhautuneet. He ovat joutuneet pohtimaan kuukausitolkulla prosessikuvauksiksi kutsuttuja sääntöjä, joita kukaan ei kuitenkaan noudata.
Sitten on aivan viattomalta näyttäviä sanoja.
Olen välillä huomannut sokeutuneeni. Kun julistan päivät pitkät tuotteistamisen autuutta, osa kuulijoista asettuu yllättäen puolustuskannalle.
Kun sanon ”tuotteistaminen”, moni asiantuntija kuulee ”mäkkäri” tai ”liukuhihna”.
Reaktio on sukua täystyrmäykselle, jonka HUS-organisaatiouudistus sai aikaan lääkäreissä. Asiantuntija ajattelee, että hänen osaamisensa on niin ainutlaatuista, ettei sitä voi tai saa tuotteistaa.
”Konsultti” on tuttu esimerkki saastuneesta sanasta. Sen synnyttämät ajatukset eivät ole kovin kaukana niistä, joita ”liikemies” tuo mieleen. Molempiin on tarttunut monipuolinen kirjo mielikuvia huijarista rikolliseen.
Asiantuntija ei tule ehkä ajatelleeksi, että myös ”alkukartoitus” on jo saastunut.
Monet palvelujen ostajat ovat nimittäin huomanneet, mitä alkukartoitus tarkoittaa käytännössä. Sehän on sitä, että mitään mistään tietämätön tolvana tulee opettelemaan asiakkaan bisnestä – ja vielä laskuttaa siitä!
Juu, on ihan selvää, että useimmiten on aivan välttämätöntä kartoitella sitä sun tätä.
Mutta kun käsite on jo päässyt happanemaan, se on kirosana joka tapauksessa. Käytä siis jotain muuta ilmausta. Ja ehkä se asiakkaan rahoilla opiskelukin olisi syytä paketoida hiukan toisin.
Sanat ovat kuin pesusieniä. Ne imevät itseensä todella helposti myrkyllisiä merkityksiä. Mieti, millaisia tunteita käyttämäsi käsitteet herättävät asiakkaissasi.
9 vastausta
Erittäin hyvä ohje! On toki myös huomioitava että toisissa piireissä vaikkapa juuri sana: ”tuotteistaminen” voi olla hyvinkin viettelevä. Kaikki riippuu myös vastaanottajasta.
Pitää pitkälti paikkansa, mutta Tekstiurakoitsijan kanssa samaa mieltä: konteksti ratkaisee. Kun minä lupaan tehdä alkukartoituksen, se tarkoittaa: ”haluan selvittää mitä työntekijäsi jo osaavat, jotta en haaskaisi aikaanne itsestäänselvyyksiin!.
🙂 Ja Outin tapauksessa; Outi on varmaan alustanut asiaansa sen verran, että kirosanan mölähtäessä ilmoille, asiakas tietää mitä Outi oikeasti tarkoittaa 😉
Mutta miksi luottaa kontekstin voimaan, jos voi yksinkertaisesti sanoa asian toisella tavalla? Silloinhan tekee samalla pesäeroa saastuneita sanoja käyttäviin kilpailijoihin.
Toisaalta kiertoilmaukset vaikuttavat helposti epärehellisiltä, peittely-yrityksiltä. Mainostoimisto taisi olla jossakin vaiheessa melkoinen kirosana monissa yrityksissä, mutta nythän se on ilmeisesti palaamassa taas voimiinsa. Nykyään voi taas olla ”rehellisesti” mainostoimisto.
Olisiko siis paikallaan välttää termejä kokonaan ja puhua asiat heti auki.
Urheilukeskustelussa muuten ilmaukset ”Petteri Sihvonen” ja ”pelikirja” alkavat lähestyä radioaktiivisuuden tilaa.
Itse suosin alkukartoituksen sijasta nykytilan kartoitusta. Yleensä kartoituksen tuloksena syntyvä kuvaus on kuitenkin ihan jotain muuta, kuin asiakkaan itsensä – tai markkinointimateriaalin – kertoma kuvaus bisneksestään. Ulkopuolinen näkökulma, höystettynä sisäisten haastattelujen esiin tuomilla näkökulmilla, nostaa esiin asioita, joissa ei ole kysymys asiakkaan bisneksen opettelusta, vaan tavoitellun muutoksen tavoitetilaan pääsemisen kannalta elintärkeä tieto missä nyt ollaan.
Täytyy kyllä tunnustaa, että näiden ”kirosanojen” viljelyyn sortyy pelottavan usein…
Ja prosessi on hankala tapaus – tähän kellään hyvä ohjeita?
Tuo tunteiden tarttuminen asiayhteyksien välillä lienee ihan tarpeellinen kognitiviinen toiminto, mutta myös todella vääristävä.
Lisätietoa löytyy mm. Marjaana Lindemanin tekemistä maagista ajattelua koskevista tutkimuksista.
Mutta perusajatus menee vaikka näin:
Jos koehenkilön nähden otetaan muovikääreistä muovinen leikkuulauta ja muovinen vessanpöntönkansi ja molemmat desinfioidaan ja pestään, ja kummallekin laitetaan sitten ruokaa, niin koehenkilö tuppaa välttämään sitä vessanpöntön kantta, koska likaisen käsite on tarttunut esineeseen.
Vastaavalla tavalla käsitteet saastuvat oikeastaan joka tilanteessa ja asiayhteydessä. Esim. yrityksen nimi kuulostaa ihan erilaiselta ulkopuolisen, asiakkaan ja työntekijän korvissa.
Sanamestari (tekisi mieli sanoa ’arvoisa’):
”Olisiko siis paikallaan välttää termejä kokonaan ja puhua asiat heti auki”
-Kyllä pitäisi. Tai oikeastaan termit pitäisi puhua auki. Sitä oikeastaan tarkoitin kommentoidessani tuota Outin tapausta. Asiakkaan kanssa asioidessa tulee termejä käytettyä välillä vahingossakin. Silloin on hyvä että hän tietää mitä sinä sillä sanalla tarkoitat.
Kontekstin voimaan ei tosiaan voi oikein varmuudella luottaa, ellei itse ole luomassa kontekstia (?)
Kun sana on saastunut, siihen on tarttunut ennakkoluuloja. Vain harvat ihmiset suostuvat luopumaan ennakkoluuloistaan vapaaehtoisesti.
Sitä paitsi markkinointi- ja myyntipuheet joutuvat seikkailemaan yksinään varsin vaikeassa maastossa. Niiden mukaan on vaikea paketoida erillistä suomentajaa.
Siksi on aivan samantekevää, miten järkeviä asioita viestin lähettäjä on käsitteellään alun perin tarkoittanut. Yhdeksän kertaa kymmenestä peli on jo menetetty, kun saastunut sana tavoittaa kohteensa.
Olen siis arvoisan Sanamestarin kanssa täsmälleen samaa mieltä: asiat tulee sanoa toisin – ja selkosuomeksi sittenkin.
Minun työni on yhtä prosessia – argh. Olisiko mekanismi mimmoinen korvaamaan sitä ? Ranskassakin taistellaan anglisismeja vastaan, huonolla menestyksellä, ja pahimmassa tapauksessa sana käännetään väkisin eikä kohde enää ymmärrä mistä on kyse…
Suomenkieliset blogit ovat minulle kallisarvoista kielihuoltoa, ulkosuomalaisen kärryilläpysyttämistä.
=)