Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Alistu tai kapinoi

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Tutkimukset vahvistavat jokaiselle tutun arkihavainnon: enemmistön paine on valtava. Mutta voiko lauman tahtoa myötäilevä johtaja menestyä?

Kävin puhumassa seminaarissa, jonka yleisö koostui naisyrittäjistä. Eräs heistä oli sitä mieltä, että Ikean myymälät ovat inhottavia. Tavaratalon läpi on käveltävä loputtoman pitkää, nuolin lattiaan merkittyä reittiä.

Taisin olla tosi epäkohtelias, kun tokaisin, että a) kunnon yrittäjä vähät välittää joistain nuolista ja b) ainakin itse kuljen Ikealla tasan siitä, mistä itseäni sattuu huvittamaan.

Eräässä toisessa tilaisuudessa seurasin, miten yrittäjiksi aikovat menivät loputtoman pitkään ruokajonoon seisomaan, kun kerran juontaja niin käski. Siellä he seisoivat nöyrinä kuin karja teurastamon portilla.

Harva edes yritti tutustua toisiin. Puhumattakaan, että joku olisi joutoaikana markkinoinut palvelujaan muille.

Paitsi yrittäjäehdokkaat, myös ihmiset ovat lampaita. Finnairin lennoilla sama pelleily toistuu joka kerta. Kun kone pysähtyy putken päähän, ainakin 95 prosenttia matkustajista tunkee käytävälle kuin moottorit olisivat tulessa.

Samat epelit kuitenkin joutuvat odottamaan matkalaukkujaan hihnan ääressä vielä vähintään vartin. (Oletko muuten huomannut, mikä merkillinen käytös sitten siinä joukossa saa vallan?)

Vuonna 1996 kuollut tutkija ja psykiatri Solomon E. Asch on osoittanut havainnollisesti, millaisia laumasieluja olemme.

Ryhmä koehenkilöitä sai kuulla, että pian tutkittaisiin heidän visuaalista hahmotuskykyään.

Tehtävä oli yksinkertainen. Ryhmälle näytettiin kolmea eri pituista suoraa viivaa. Jokaiselta osallistujalta kysyttiin erikseen, mikä janoista oli yhtä pitkä neljännen viivan kanssa.

Pituudet poikkesivat toisistaan niin selvästi, ettei tehtävässä todellakaan tarvittu suurennuslasia tai mittaa.

Mutta yksi koehenkilö ei tiennyt, että kaikki muut ryhmän jäsenet olivat palkattuja näyttelijöitä. Kaikkia sumutukseen osallistuvia oli neuvottu vastaamaan samalla tavalla pieleen.

Kun kaikki ryhmän muut jäsenet olivat yksi toisensa jälkeen vastanneet aivan oudosti, tutkimuksen varsinainen uhri oli hämillään. Hän alkoi epäillä itseään. ”Ymmärsinkö jotain väärin vai olenko katsonut viivoja väärästä kulmasta?”

Kerta toisensa jälkeen orvoksi mielipiteineen jäänyt päätti, että hänen on parasta myötäillä muuta ryhmää.

Lopulta 75 prosenttia tutkituista vastasi väärin ainakin yhden kerran.

Suomessa sosiaalista painetta on helppo testata vaikkapa aamuruuhkassa.

Olen usein katsellut kotini lähellä kulkevalla ruuhkaisella Suomenojantiellä, miten kymmenet ja kymmenet autoilijat matelevat jonossa pysähtymättä, vaikka suojatielle olisi pyrkimässä pieni koulutyttö tai -poika.

Autoilijoista monet ovat aivan varmasti pienten lasten äitejä ja isiä. Mutta se ei näytä vaikuttavan: ”En pysähdy, kun kukaan muukaan ei pysähdy.”

Entä mitä tapahtuu, jos uhmaat kuolemaa ja hyppäät väkipakolla suojatielle? Mihin (toivottavasti) hätäjarrusta kiskaissut autoilija kiinnittää katseensa ensimmäiseksi?

Ei hän sinua mulkoile. Hän vilkuilee hädissään taustapeiliin ja murehtii itseään: ”Mitä takanani kiroilevat nyt minusta ajattelevat? Miten minä onneton menin näin pysäyttämään lähimmäisteni sujuvan työmatkan!”*

Sama näkyy yritysjohtajien käytöksessä.

Kopiointi ja toisten peesaaminen on maailman yleisin strategia. Samalla se on yksi surkeimmista.

Parhaat yrittäjät tai johtajat pärjäävät juuri siksi, että he uskaltavat uida vastavirtaan.

Kapinointi ei vielä tietenkään takaa tuloksia. Mutta tuleeko mieleesi yksikin lampaan lailla muiden mukana laahustava määkijä, joka olisi rakentanut todellisen menestysbisneksen?

Voit itse valita, alistutko vai kapinoitko. Mutta jos aiot luoda erottuvan firman tai tuotteen, vaihtoehtoja jää vain yksi.

* Näin takana tulevat todella myös ajattelevat. Kun jälleen kerran pysäytin autoni suojatien eteen, iso karju hyppäsi takanani tulleesta kotterosta ja yritti vetää turpaan. Mutta en anna moisten reaktioiden häiritä. Pysäytän jonon edelleen aina tarvittaessa.

Lähde: SWAY – The Irresistible Pull of Irrational Behavior, Ori Brafman & Rom Brafman 2008
Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

9 kommenttia

  1. Lentokone-esimerkkisi on virheellinen. Ainakin Euroopan sisäisillä lennoilla suuri osa, usein jopa valtaosa matkustaa ilman matkatavaraa. Koneesta eläimen raivolla ulos rynnistävä matkustaja ei siis suinkaan jää odottamaan matkatavariota, vaan yrittää ehtiä passintarkastukseen ja/tai taksijonoon ennen muita matkustajia. Näin ainakin itse teen niillä noin 50 lennolla jotka lennän vuosittain. Mannertenvälisillä lennoilla sen sijaan jään rauhassa istumaan tuoliini, koska matkatavarat tosiaan tulevat vasta vartin päästä.

  2. Nozick, mielestäni Jari on oikeassa.

    Kävin pyörähtämässä ulkomailla kolmeen otteeseen kuluneen kahden kuukauden aikana. Kerrasta toiseen minua todella huvittaa eritoten suomalaisten eriskummallinen tapa ängetä kiltisti lähtöportin eteen jonoon ensimmäisen kuulutuksen tullessa – parhaimmassa tapauksessa jo ennen kuulutusta.

    Myös lentokoneesta poistuminen tuntuu olevan suurimmalle osalle urheilusuoritusta vastaava tilanne. Koomiseksi tilanne muuttuu silloin, mikäli portille pysähdys on vähänkään napakampi, kun puolet matkustajista horjahtaa puolisen metriä eteenpäin.

    Siinä vaiheessa kun hätähousut hyppivät jonoon ja lähtevät odottamaan (jo valmiiksi merkittyjä) paikkojaan, itse juon vielä yhden kahvin ja poltan tupakan (paheensa kullakin).

  3. Sama ilmiö on nähtävissä junissa. Kun naisääni kuuluttaa asemalle saapumisesta, hätäisimmät kiskovat palttoota niskaan ja pakaaseja kainaloon vain voidakseen jonottaa käytävällä viimeiset viisi minuuttia.

  4. Mutta mitenkäs se on selitettävissä, että samaan bussiin viitsii odottaa viisi – kymmenen minuuttia noin 75 km:n päässä Helsingistä, mutta pääteaseman lähestyessä asiakkaat ovat entistä kiukkuisempia kun bussi on myöhässä.

    Ihan joskus hymyilyttää, kun kiukutellaan junan tai bussin tai ratikan olevan minuttin tai kaksi myöhässä ja muut myötäilee. Ja sitten on niin kiire junaan, bussiin tms. ettei muista vanhaa sääntöä: ”Ensin ulos ja vasta sitten sisään”.

    Ehkäpä omien aivojen käyttö ja oma ajattelu on todella kielletty. Ainakin Ikeassa tuntuu siltä. Itsekun tunnemme jotenkuten kaupan, niin kierrämme sen oikoreittejä pitkin sopiville osastoille. Se lienee kiellettyä 🙂

  5. Niin – ei kai tätä pelkästään negatiivisena asiana kannata ottaa, vaan voi ja kannattaa myös miettiä miten voit hyödyntää asiaa omassa liiketoiminnassa!

    ”Kopiointi ja toisten peesaaminen on maailman yleisin strategia. Samalla se on yksi surkeimmista.”

    Itse näen strategian portaina yrityksen visioon, joten siis ilmeisesti näiden yrityksien visiot on myös kopioitu kilpailijoilta. Ja se jos joku on tuhoon tuomittu tie yritystoiminnassa! Vision tulisi kuitenkin olla tulevaisuuden tavoitetila, joka ohjaa ja motivoi yrityksen päivittäistä tekemistä ja päätöksiä…

  6. Ari,

    Kiitos näkemyksestäsi! Luulen, että useilla toisten kopioijiksi päätyneillä on saattanut olla ihan järkevältä tuntuva lähtökohta: valitsemme tuosta tuon bisneksen, mutta teemme hommamme paremmin kuin alan perinteiset kilpailijat.

    Valinta on sikäli fiksu ja ymmärrettävä, että silloin bisnesmalli on tavallaan jo toimivaksi todettu. Yrittäjän tai johtajan ei tarvitse ottaa niin suurta riskiä kuin jokin kokonaan ennennäkemätön idea olisi.

    Turvallinenkin reitti on vain sikäli riskialtis, että sen valinneet alkavat melkein väkisinkin pelata jo vakiintuneiden pelureiden säännöillä.

    Toki uusi tulokas voi olla vähän nopeampi, edullisempi tai palvelevampi. Mutta alan konkarit kurovat pienet erot kiinni aika nopeasti.

    Ainakin Matti Kasson tuoreen kirjan kommenteista voisi päätellä, että Igglo taisi mennä nurin lähinnä siksi, että firman perusjohtaminen oli yhtä kaaosta: ”Osakeyhtiölaki ei igglomaista kolmen toimitusjohtajan mallia tunne: se ei tunne mallia, jossa on virallinen, muodollinen ja todellinen toimitusjohtaja. Neljäskin oli joukkoon tarjolla.”

    Ehkä Igglon aika mukavasti erottuva strategia olisi saattanut olla ihan hyvä. Mutta eihän sekään mitään auta, jos perusasiat eivät pelitä.

  7. Jep,

    Niin ei pidä unohtaa olla kilpailukykyinen vaikka panostaakin jatkuvaan kilpailuetuun. Perusasiat ja suorituskyky pitää tietysti olla kunnossa.
    Kilpailuedun hankkiminen ei voi perustua kaaoksen pohjalle ja johtamisinnovaatiot on hankala muuttaa kilpailueduksi.
    Busineksen on myös pakko olla kustannustehokkaasti skaalautuva, muuten kannattava kasvu on mahdotonta.

    Igglon visio oli muistaakseni muuttaa markkinaa – sen se Suomessa saikin pienessä mittakaavassa aikaan. Vai saiko?
    Strategia oli mielestäni vision mukainen ja erottuva, muttei kuitenkaan koskaan kohdannut visiota (tai asikasta?). Siis joku meni pieleen…
    Pitää lukaista kirja.

    Kyllä edelleen olen sitä mieltä, että on pidemmän päälle helpompi pysytellä market makerinä, kuin order takerinä!

  8. Lentokoneilmiöt joista puhuttiin eivät ole mitenkään erityisiä meille suomalaisille, täsmälleen samat ryntäilyilmiöt vielä pahempana löytyvät maailmaltakin.

    Syy koneeseen kiirehtimisessä lienee hattuhyllyjen nopea täyttyminen. Koneesta pois on kai harvemmin kiirettä ellei vastassa ole esim. jenkki-immigraatio. Tosin poistumisessakin käyttäväpaikkalainen saattaa kokea painetta ikkunapaikkalaisten taholta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua
Jari Parantainen

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua

Osmo Soininvaara on mielestäni terävä heppu. Seuraan hänen blogiaan tiiviisti, vaikka en aivan aina hänen päättelyketjujaan täysin ymmärräkään. Paljon olen häneltä kuitenkin oppinut. Joulukuussa 2018

Image of camel in desert Wahiba Oman
Jari Parantainen

Jahtaako Porin Jazz väärää kamelia?

Porin Jazzin toimitusjohtajaksi valittu Aki Ruotsala tuntuu uskovan, että homoudesta voi ”parantua”. Niinpä festareiden hallitus reagoi ripeästi eilen. Se hyvästeli toimarinsa, siis ennen kuin tämä

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.