Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Guruopisto, osa 8: Mitä Johanna Tukiainen tietää ilmastomuutoksesta?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Puhujan asemalla on valtava merkitys. Yksikään täyspäinen ei piittaa pätkääkään, mitä mieltä Seiskasta tuttu Johanna Tukiainen on ilmastomuutoksesta. Mutta kun Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila sanoo, että maailma paistuu, sen on oltava totta.

Kahdeksankymmentäluvun alussa kaksi australialaista lääketieteen tutkijaa teki ällistyttävän havainnon. Barry Marshall ja Robin Warren vakuuttuivat, että vatsahaavan aiheutti bakteeri. Ajatus oli vallankumouksellinen, sillä vaivan syy ”tiedettiin” jo. Se johtui tietenkin vatsahapoista!

Alkoiko tiedeyhteisö ylistää (myöhemmin Nobelin palkinnon voittaneita) keksijöitä?

Mitä vielä: kukaan ei uskonut Marshallin ja Warrenin ideaan pätkän vertaa!

Sitä paitsi Robin Warren oli vain tavallinen patologi. Mikä pahinta, vasta 30-vuotias Barry Marshall ei ollut vielä edes valmis lääkäri. Kaiken lisäksi molemmat työskentelivät maapallon alapuolella (siis päät alaspäin) syrjässä kaikesta.

Tiedeyhteisön oli vaikea ajatella, että moinen jymyuutinen voisi tulla mistään muualta kuin jonkin tunnetun tutkijaryhmän huippuvarustellusta tutkimuslaitoksesta. Lääketieteelliset julkaisut kieltäytyivät ottamasta australialaiskaksikon tutkimustuloksia sivuilleen.

(Lue koko tarina: ”Nobelistin bakteericocktail”)

Suomalainen asiantuntija törmää vastaavaan tilanteeseen harmillisen usein. Hän tietää itse olevansa oikeassa. Mutta kukaan ei ota häntä tosissaan.

Vuosia myöhemmin joku gurun maineen hankkinut saapastelee paikalle. Hän lausuu täsmälleen samat sanat. Ja katso, yhtäkkiä ennen niin kovakorvainen yleisö ostaa hänen ”vallankumouksellisen” ajattelunsa hedelmät siltä seisomalta.

Olin itsekin hiljattain todistamassa, miten alansa ykkösnimi suolsi tunnin ikivanhoja, mitättömiä itsestäänselvyyksiä yleisön edessä. Mutta koska esiintyjä on aiheen ylivoimaisesti tunnetuin asiantuntija, kuulijat selvästi olettivat, että hänen puheeseensa täytyi sisältyä poikkeuksellista viisautta.

Guru tilataan yritykseen usein siksi, että hän kertoisi johtajalle näkemyksen, jota hänen alaisensa ovat jo kauan jankuttaneet. Ikävä kyllä firman työntekijä on harvoin profeetta omalla osastollaan. Hänen on palkattava ulkopuolinen auktoriteetti avukseen, maksoi mitä maksoi.

Miksi Helsingin kaupungin oli etsittävä asiantuntija Ruotsista kertomaan, että sen puistoissa kasvavat puut ovat lahoja? Entä miksi yrityksen on tilattava logonsa sikahintaan Englannista, vaikka Suomi olisi täynnä kokeneita graafikoita?

Jo antiikin kreikkalaiset oivalsivat, että puhujan persoona ratkaisee, miten tehokkaasti hänen sanomansa menee perille. Ennestään tuntemattoman asiantuntijan on tärkeää todistaa aluksi tavalla tai toisella, mistä hänen auktoriteettinsa kumpuaa.

Mistä ihmiset päättelevät, että jollakulla on auktoriteettia? Tässä muutamia esimerkkejä:

  1. Toimittajat metsästävät lausuntoja asiantuntijoilta. Jos joku pääsee kertomaan näkemyksensä tiedotusvälineeseen, hänen täytyy olla auktoriteetti.
  2. Kirjankustantajat seulovat pilipalikirjoittajien seasta vakavasti otettavia asiantuntijoita. Jos joku on kirjoittanut tietokirjan, hän lienee siis alansa kärkeä.
  3. Jos joku on tehnyt paljon osaamisellaan rahaa tai komean (mieluiten kansainvälisen) uran, hän ilmeisesti osaa asiansa. Varallisuus, asema ja oppiarvo luovat auktoriteettia.
  4. Erilaiset palkinnot kertovat nokkimisjärjestyksestä. Ahtisaari on saanut taas uusia kavereita, kun Nobelin rauhanpalkinto rantautui Suomeen.
  5. Asiantuntijan ikä, ulkonäkö, kirjoitus- ja puhetyyli, elekieli sekä maneerit vaikuttavat yllättävän paljon. Esimerkiksi nuoren on vaikea olla auktoriteetti keski-ikäisten tai vanhojen mielestä.
  6. Jos ystävät, tutut tai kollegat suosittelevat asiantuntijaa, hän on ilman muuta alansa auktoriteetti. Kukapa meistä haluaisi riskeerata oman maineensa suosittelemalla luuseria.
  7. Asiantuntijan sukutausta tai sosiaalinen asema saattaa joko auttaa tai jarruttaa.

Oikeastaan kaikki auktoriteetin tunnusmerkit liittyvät ulkoisiin asioihin. Jopa gurun toimitilan osoite synnyttää asiakkaan päässä myönteisiä tai kielteisiä mielikuvia.

Monet auktoriteettia rakentavat asiat perustuvat siihen, että ne läpäisevät niinsanotun Frank Sinatra -testin.

Sinatra laulaa klassikossaan ”New York, New York” siitä, miten hän aloittaisi uuden elämän New Yorkissa: ”Jos onnistun siellä, onnistun missä tahansa”.

Jos asiantuntija kertoo, että hän on valmentanut Suomen joukkueen ensimmäistä kertaa lätkän maailmanmestariksi, eiköhän hän selviä silloin mistä ongelmasta tahansa.

Gurulla voi olla myös muita ansioitumiskeinoja, kuten aikanaan naputtelemani juttu Vai sen sortin merimies kertoo.

Kaiken tämän lisäksi gurun sanoma on vielä aivan oma kokonaisuutensa.

Kaikin puolin muuten uskottava asiantuntija voi kertoa tärkeistäkin asioista niin mitättömästi, ettei kukaan korvaansa lotkauta. Toisaalta oikealla tavalla havainnollinen tai uskottava viesti uppoaa yleisöön kuin tyhjää vain.

Sanoman uskottavuutta on testattu monin tavoin. Esimerkiksi Michiganin yliopiston tutkijat Jonathan Shelder ja Melvin Manis selvittivät 1986, miten viestiin liitettyjen yksityiskohtien määrä vaikuttaa kuulijoihin.

Koehenkilöitä pyydettiin kuvittelemaan, että heidät oli nimitetty oikeudenkäyntiin valamiehistön jäseniksi. He saivat luettavakseen (kuvitellun) rouva Johnsonin seitsenvuotiaan lapsen huoltajuuskiistaa koskevan aineiston.

Materiaali oli koottu niin, että se oli varsin tasapuolista. Kahdeksan argumenttia puolsi äidin huoltajuutta, kahdeksan puhui sitä vastaan. Kaikki osallistujat kuulivat samat väitteet ja näkökulmat.

Ainoa ero oli siinä, että puoltavia argumentteja oli maustettu värikkäillä, sinänsä merkityksettömillä yksityiskohdilla (esimerkiksi Star Wars -aiheisesta hammasharjasta, jolla rouva J tapasi harjata poikansa hampaat). Vastustavat näkemykset oli puolestaan kuvattu varsin jämäkästi, turhia runoilematta.

Vastaavasti toiset valahenkilöiden ryhmät saivat luettavakseen muuten samat aineistot, mutta nyt yksityiskohtia olikin lisätty vastustaviin argumentteihin. Puoltavat näkökulmat olivat suoraviivaisia.

Lisäksi tutkijat käyttivät vertailuryhmiä, joiden lukemiin teksteihin yksityiskohtia ei oltu lisätty lainkaan.

Jos myönteisiä näkökulmia oli tuunattu värikkäämmiksi, keskimäärin 5,8 koehenkilöä kymmenestä päätti tapauksen äidin eduksi.

Jos taas yksityiskohdat oli lisätty äidin kannalta kielteisiin väitteisiin, vain 4,3 juryn jäsentä kymmenestä olisi suonut hänen voittavan oikeudenkäyntinsä.

Tutkijat pystyivät siis valitsemaan haluamansa lopputuloksen. Äiti joko voitti tai hävisi juttunsa sen perusteella, miten väitteitä oli maustettu yksityiskohdilla.

Guruehdokas ei aina haluaisi myöntää, että hänen omasta asemastaan (ja viestintätaidoistaan) riippuu, kuuntelekoo asiakas lainkaan. Olisi niin paljon mukavampaa, kun tulos olisi kiinni vedenpitävistä asiaperusteista ja aukottomasta logiikasta.

Asiantuntija on usein saanut perusteellisen, kriittistä ajattelua kehittävän koulutuksen. Hän on hyvin varma, ettei auktoriteetteilla ole häneen itseensä mitään vaikutusta. Niinpä hän kieltää koko ilmiön – ikävä kyllä omaksi tappiokseen.

Jos et ole mitään tai kukaan, sinua ei kuunnella. Mutta lausui Mark Twain minkä latteuden tahansa, siitä tulee kuolematon sitaatti.

Lähteet: Made to Stick, Chip Heath & Dan Heath 2007 ja Puhevalta, Juhana Torkki 2006
Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

17 kommenttia

  1. Näin se on. On hyvin erikoista että myllertäminen BB talon mutapainissa pätevöittää antamaan lausuntoja kaikista maailman asioista.

    Kolikon kääntöpuoli tosin on: Jos guru olisi vaikka kuinka kuunneltu ja hyväksytty – jos hän sattuu tipahtamaan guruvuorelta niin eikös ole tusinoittain ihmisiä kertomassa kuinka he tiesivät HETI kun kuulivat häntä ensimmäisen kerran, että homma on täyttä fuulaa. Harmaana asiantuntijana toimiminen on tässä suhteessa paljon turvallisempaa.

    Sitä haluaisi aina luottaa ihmisen järkeen ja älyyn, mutta kovin usein joutuu toteamaan, että ne houkuttelevat, mutta vähäpätöiset, yksityiskohdat olisi kuitenkin kannattanut ottaa peliin.

    Kiitos taas kirjoituksesta, joka heijastelee omia ajatuksiani… niin aivan, minä, minä, minä – siitähän tässä on kyse 🙂

  2. En ole varma, mutta liittyykö tämä juttu jotenkin näihin heikkoihin signaaleihin. (Olen pohtinut niitä tässä viimeviikkoina aika paljon.)
    Ajattelen jotenkin niin, että kun olet ollut firmassa X. duunissa ja haluat olla siellä myös tulevaisuudessa, olet valmis kritisoimaan toimintatapoja, et ilkeyttäsi, vaan siksi että yritys menestyisi.
    Se, mitä kirjoitat: ”Guru tilataan yritykseen usein siksi, että hän kertoisi johtajalle näkemyksen, jota hänen alaisensa ovat jo kauan jankuttaneet. Ikävä kyllä firman työntekijä on harvoin profeetta omalla osastollaan. Hänen on palkattava ulkopuolinen auktoriteetti avukseen, maksoi mitä maksoi.” on täysin totta.

    Samaan sarjaan kuuluu se, mitä Maija-Riitta Ollila kirjoittaa teoksessaan Lauman valta: ”Erimielisyyksiin uskaltaminen on yksi tärkeä rohkeuden laji. Tavallisin tapa svingin tavoitteluun on konsensushakuisuus. Hän jatkaa, todellisuudessa reitti kulkee juuri debatoinnin ja eriävien näkemysten esittämisen kautta.” Kirjoitin hieman aiheesta:
    https://tutkimu.blogspot.com/2009/08/erimielisyyksiin-uskaltaminen-on-yksi.html

    Tuossa tekstissä on tiivistelmä apinahäkki-tarinasta, joka löytyy myös Ollilan teoksesta ( ja jota hän usein myös luennoillaan siteeraa.)

    1. MN, kiitos kommentistasi!

      Olet mielestäni aivan oikeassa, kun sanot, ettei kritiikki välttämättä tarkoita, että sen esittäjä haluaisi olla ilkeä. Päinvastoin, hänellä on varmasti siihen jokin syy, sillä arvosteleminen edellyttää rohkeutta.

      Yritysten johtajat sekoittavat asioita myös silloin, kun asiakas valittaa. Kaikkein helpointahan palveluun pettyneen olisi vaihtaa toimittajaa. Miksi hän sitten näkee vaivan, vaikka kritiikin esittäminen on tyypillisesti maailman epäkiitollisinta hommaa?

      Asiakas valittaa tietenkin siksi, että hän haluaisi pysyä asiakkaana. Siksi hänelle on tärkeää, että palvelu pelaisi.

      Sama pätee yrityksen omiin työntekijöihin. Valittaja saattaa olla nimenomaan firman sitoutunein ammattilainen. Hän esittää kritiikkiä (ja ottaa riskin), koska hän aidosti haluaisi työpaikkansa menestyvän.

      Tässä yksi esimerkki, miten apinahäkkiteoria näkyy käytännössä: Renkaita foliopusseissa

  3. MN:n kommentista päästiinkin aiheeseen!

    Nämä foliopusseja kyseenalaistavat työntekijät ovat tietysti juuri niitä neropatteja, joita yritys kipeästi tarvitsisi menestyäkseen, mutta joita esimiehet yleensä vihaavat.

    Eräs tuttuni, eläkkeellä oleva metsä-alaa liippaava teollisuusjohtaja jaksaa edelleen ihmetellä alan kykyä pistää parhaat aivot pellolle. Hänen mukaansa alan kriisiin löytyy helposti juuri sieltä.

    Mitä sitten tapahtuu, kun foliopusseja ihmettelevät kaverit heitetään ulos? Yritykseen jäävät keskinkertaisuudet, jotka osaavat pitää pomon tyytyväisenä.

    Mutta mihin menee yritys? Mihin menee kansakunta? Suomalaiset eivät ole innostuneita yrittäjyydestä. Ei tietenkään. Meillä on keskinkertaisuudesta, samankaltaisuudesta ja kritiikittömästä myötäilystä tehty arvo. Sillä ei yrittäjänä menesty.

    Väitän, että täällä pääsee guruuntumaan siten, että tulee yhdeksi ”pojista” mutta muokkaa sanomaansa niin, että ”pojat” voivat vähän nauraa itselleen. Todellista muutossanomaa välittävä on pelle ja pahanilmanlintu.

    Tästä tulee nyt vähän pitkä, mutta jatkan silti synkkää yksinpuheluani.

    Minua on nimittäin alkanut häiritä yleisöjen vaatimus visualisoida viestiä (lue powerpoint), sanovat, että oppivat paremmin kun myös näkevät. Väärin: näköaisti on oppimisvaras. Ihminen oppii parhaiten kun keskittyy kuuntelemaan viestiä, ilman, että antaa näön häiritä. Parhaan gurun tunnistaa juuri siitä, että hän ei käytä häiritseviä visuaalisia materiaaleja. Ne ovat juuri noita foliopusseja!

    Gurujen guru Paavali kirjoitti roomalaiskirjeissä, että ”usko syntyy kuulemisesta”. Vaadin kuuntelemisen palauttamista!

    Olin tilaisuudessa, jossa erään kunnan edustaja esitti jotain henkilöstöön liittyviä tilastoja. Hän koristeli esitystään KAHDEN eri powerpointin avulla. Toisessa tietysti välttämättömiä numeroita, toisessa kukkaketoja, pilvitaivaita ja aurinkoisia meren laineita.

    Liittyykö tämä aiheeseen? Kyllä, luulisin niin. Me tarvitsemme kommunikaatio uudistusta. Rohkeutta, kuulemista ja tarkkaavaisuutta. Ilman sitä paraskaan guru ei pysty ihmetekoihin.

  4. Hyvä kirjoitus jälleen! Mieleeni tuli heti ”positional power” eli asemaan perustuva valta, joka Ollilan kohdalla tulisi varmasti kysymykseen. Jos Johanna Tukiainen olisikin tekniikan tohtori ja väitellyt ympäristöteknologiasta, niin hänen uskottavuutensa voisi olla astetta parempi;)

    Ehkä onkin syntymässä uusi vaikutusvallan tyyppi: ”guru power”…?

    Attribuutioteoria on kiehtova juttu. Miten vahvasti se ihmisiin oikeasti vaikuttaa, ja silti suurin osa meistä haluaa kiistää sen olemassaolon. Samoin vähättelemme ensivaikutelman merkitystä – ja kuitenkin belief perseverance -teoriat ja tutkimukset todistavat toista. Tiedätkö Jari mikä olisi oikea käsite suomen kielellä: mielipiteen tai ennakkokäsityksen pysyvyys? Tuntuu että suomeksi ei oikein löydy sopivia sanoja.

    Ulkoisilla tekijöillä ja artefakteilla, pystytään vaikuttamaan mielikuviin todella paljon. Kirjoituksen pohjalta jäin miettimään, mitä ovat nettiajan artefaktit? Kuvat, sanat, blogit, verkostot?

  5. Mutta mitä jos tämä rengasfirma tunnettiin ja tiedettiin siitä, että sen renkaat oli foliopusseissa?Laskiko myynti kun pussit poistettiin? Saiko/olisiko renkaista saanut paremman hinnan kun ne oli pusseissa?

    ”Jokainen rengas erikseen tarkistettu ja pakattu”. Tuontyyppinen kuulostaa mun korvaan ihan hyvältä, eikä niinkään turhalta

  6. ”Tom Peters kertoi osuvasti eräässä televisio-showssaan, kuinka useimmat yritysjohtajat puhuvat julkisesti arvostavansa kovasti innovaattoreita. Tosiarjessa he katselevat kuitenkin mieluummin yrityksensä hyvin koulutettuja, nuoria ja hyvin syötettyjä tottelevaisia ponejaan ravaamassa tarkoin aidatussa piltuussaan”. Lainaus Johda innovatiivisesti, Kari Lampikoski – Jack B. Emden.

    Tämä on aika samankaltainen havainto kuin guruksi pääsemisessä. Eli poikkitiellisiä ratkaisuja harvoin hyväksytään tai edes sitä, että profeetta voisi löytyä omalta takapihaltaan.

    # ”the Web’s usability czar” (WebReference.com)
    # ”the reigning guru of Web usability” (FORTUNE)
    # ”eminent Web usability guru” (CNN)

    Noiden täytyy viitata todelliseen guruun, koska siellä on muunmuassa CNN:n ja Fortunen arvioita gurun taidoista (käyttöliittymäguru Jakonb Nielsen https://www.useit.com/jakob/ ).

    Eli mitä tästä opimme? Jos haluat päästä guruksi, hanki guru pönkittämään omaa näkemystäsi. Ainakin asia menee silloin vastapuolelle läpi. Ja oma guruhan vahvisti oman näkemyksesi, joten olit oikeassa.

    Ja jotenkin olen huomannut, että värittämällä saa helposti käännettyä asian päälaelleen. Olen joskus joutunut olemaan tilaisuuksissa, joissa pönkitetään omaa tietoa joko avustavalla gurulla tai vaihtoehtoisesti esim. gurukirjallisuudella. Loppujen lopuksi tuo esimerkki huoltajuudesta korreloi reaalielämän kanssa ikävän hyvin. On eri asia sanoa, että:

    – IIS-palvelin on kuin reikäjuusto, sen eteen kannattaa laittaa rautapalomuuri ja laittaa ulosnäkyvä palvelin omalle suojatulle alueelleen, josta näytetään vain webbiliikenne ja salattu webbiliikenne ulos.

    – Tietoturva- asiantuntija X suosittaa teidän kaltaisessa tapauksessa SonicXXX e -sarjan firewallia ja palvelimen asettamista ns. DMZ-alueelle ja ainostaan porttien 80 ja 443 avaamista ulkoapäin tulevalle http/https-liikenteelle.

    Ensimmäinen näyttää kotikutoisen gurun tekstiltä ja jälkimmäinen todellisen asioihin paneutuneen gurun lauseelta. Molemmissa on kuitenkin sama sisältö: IIS-palvelimen saa häkättyä liian helposti eikä kannata käyttää softapalomuureja niiden hankaluuden takia. Ja että kannattaa hiukan panostaa tietoturvaan. (Terveisiä vain sille, joka jakeli sisäisiä kokousmuistioita julkisessa webissä).

    Eli itse uskon siihen, että sekä esittäjä ja viestin ulkoasu (esitys/sanamuodot/esittäjän ulkoasu) vaikuttavat luottamuksen syntyyn. Sisällöllä ei aina taida olla niin merkitystä.

    Cristinalle: On hyvä muistaa, että osa ihmisistä oppii visuaalisesti, osa kuuntelemalla ja osa kineettisesti. Eli mitään opetusmuotoa ei hylätä vaan se on sovitettava tilaisuteen.

  7. Välillä kommentit menevät ihan yli…

    Onko selkeän viestin esittäminen nyt noin vaikeaa?

    Hienot sanat syövät uskottavuutta, vaikka joku kuvitteleekin niiden pönkittävän omaa osaamistaan. Siinäkin guruksi aikovalle mietittävää…

    1. Sami, olemme ilmiselvästi hengenheimolaisia!

      Esimerkissäni valamiehistön jäsenille ei taatusti esitetty yhtäkään mutkikasta sanaa. Yksityiskohdat olivat siis täysin selkokielisiä ja juuri siksi saivat kuulijoiden mielikuvituksen laukkaamaan. Viesti oli vain tavanomaista juristinarinaa mielenkiintoisemmin kerrottu.

      Saattaa tietysti olla, että joskus joku vaikuttuu koukeroisesta munkkilatinasta. Mutta kyllä tosigurut ovat aina osanneet sommitella sanansa yleisönsä mukaisesti. On vaikea ajatella, että sanoma menisi tehokkaasti perille, jos kuulija ei ymmärrä.

      Olen joskus aiemmin maininnut copywritereiden salaisen veljeskunnan säännöstä numero 71. Se sanoo, että hyvä teksti koostuu vain sellaisista sanoista, jotka 12-vuotiaskin käsittää. Maailman mutkikkaimmatkin asiat ovat kuvattavissa yksinkertaisen sanaston avulla.

  8. Jari, kiitos hyvästä näkökulmasta! Siinä kiteytyi yksi aika kiinnostava juttu: guruksi tulemiseen tarvitaan myös muita ihmisiä. Kukaan ei voi julistautua guruksi, vaan ensin toimittajien, kustantajien, palkintoraatien sekä toisten asiantuntijoiden on uskottava gurukandidaattiin.

    Toki omalla työllä on valtava merkitys. Täytyy tarjota käsikirjoituksia, kirjoittaa nettiin ja lehtiin sekä osallistua oman alan keskusteluun. Lisäksi on otettava huomioon ulkoiset seikat kuten pukeutuminen ja viestintätapa.

    Kuitenkin viime silauksen guruuteen antavat toiset ihmiset, jotka joko nielevät tehdyn työn (ja ulkoasun) tai sitten eivät. Uskon silti vahvasti, että jos pohjatyö on hyvin tehty ja jos ihmisellä on aidosti jotain annettavaa omalle alalleen, gurun viitta laskeutuu kyllä hartioille.

  9. Tuo renkaita foliopussissa on maino esimerkki. Useammassa yrityksessä on näitä vastaavia ”banaaneja katossa ja renkaita foliopusseissa” aivan liian paljon. Näiden pussien ja banaanien osoittaminen, kuten tuo sohvi toteaa tuon foliopussi-kirjoituksesi kommentissa, maksavat asioihin puuttujalle yleensä sen työpaikan.
    ”Hoida poika hommas ja pidä suu kiinni äläkä puutu asioihin, jotka ei sulle kuulu.” lienee motto monen pomon toiminnassa.

    Katleenalle: lauma on merkittävä. Ihminen on jotakin aina suhteessa toisiin ihmisiin. Se pätee kaikkialla. Se, onnistutko nappaamaan sen banaanin fiksusti ratkaisee oletko guruapina vai riviapina.

  10. Jari,

    Jo joskus sairaalassa töissä ollessa tuli suututettua muutama lääkäri, kun tulin sanoneeksi, että jos et osaa selittää sairautta potilaalle niin, että hän ymmärtää sen, et ole itsekään ymmärtänyt koko taudin kuvaa.

    Opiskeluaikana se meni vielä opiskelun piikkiin, kun pyysi selittämään itselle niin, että tällainen opiskelijakin ymmärtää. Työelämässä sitä sitten pidettiin jo asiattomana…

    Ehkä se on yksi syy, miksi en tuolle alalle jäänyt.

    BTW, tuossa Karin kommentissa minä pitäisin guruna kaveria, joka aloitti lauseen:
    – IIS-palvelin on kuin reikäjuusto….

  11. MN:n eka kommentti toi heti mieleen ensimmäisen työpaikkani, jossa pieni työyhteisömme oli monessa suhteessa varsin erikoinen – hyvässä ja pahassa.

    Meillä kaikilla oli lupa puhua suunsa puhtaaksi ja kaikkia kuunneltiin. Tällaisessa ympäristössä toki myös riideltiin normaalia enemmän, mutta firmalla meni poikkeuksetta hyvin. Se johtui siitä että kinasteluilla oli oikea tavoite, eli toiminnan kehittäminen. Loppujen lopuksi myös työntekijöiden arvostus toisiaan kohtaan oli harvinaisen korkeaa tasoa. Tänä päivänäkin arvostan tyyppejä todella paljon, vaikka irtisanoinkin itseni muutamia vuosia sitten 😉

    Myöhemmin olen nähnyt toisenkin tyyppistä työkulttuuria – jopa sellaista, jossa suun avaaminen tuntuu melkein rikokselta ja asioiden kyseenalaistaminen otetaan hyökkäyksenä auktoriteettia kohtaan.

    Surkeinta on kuitenkin se, että jos kukaan ei saa sanoa mitään, ei synny myöskään dialogia ja ilman dialogia taas ei synny henkilökohtaisia suhteita ja ilman niitä taas työpaikalla ei toimi mikään (sikäli kun työntekijät ovat ihmisiä), mikä taas saa koneen yskimään firmassa kuin firmassa 😀

    Itselleni on muotoutunut sellainen mielikuva, että menestyvässä yrityksessä on lähtökohtaisesti varsin avoin keskustelukulttuuri, ainakin operatiivisella tasolla.

  12. Sami kommentoi sanojen valinnasta.

    On totta, että joskus akateemiset tiedeihmiset tai lääkärit ja konsultit käyttävät omaa ammattislangiaan, joka vilisee lainasanoja. Juristeillakin on oma tyylinsä. Teoriamaailmassa liikuttaessa on ihan normaalia käyttää lainasanoja vilisevää ammattikieltä, eikö vain? Asiakkaalle tulisi puhua tottakai niin, että he sen ymmärtävät. Itse olen usein kysynyt juristilta tai lääkäriltä, että ”mitä se tarkoittaa käytännössä” jos en jotain ole ymmärtänyt, ja sitten he ovat sen suomentaneet ihan asiallisesti.

    1. Heli, kiitos oikeaan osuvasta täydennyksestäsi!

      Asiantuntijat jutelkoot fakkikieltään keskenään niin paljon kuin haluavat. Sehän suorastaan rakentaa joukko- ja sisäpiirihenkeä.

      Esimerkiksi insinöörit kuitenkin törmäävät yhä useammin tilanteeseen, jossa asiantuntijan pitäisikin osata myydä ajatuksensa aivan toisen toimialan johtajalle. Taustalla on tarve kaupata entistä suurempia kokonaisuuksia, joista keskijohtoon tai asiantuntijaportaaseen kuuluvat eivät voi päättää yksin.

      Tuo hyppy on tuskallisen vaikea. Usein se kuitenkin kannattaisi. Isot rahat alkavat liikkua vain, jos asiakkaan johtoporras ymmärtää, miten investointi tuottaisi rahaa.

  13. Facebook ystäväni Marsha Friedman on ottanut seuraavan askeleen guruuntumisessa: ”Celebritize yourself”

    https://www.nj.com/business/index.ssf/2009/08/author_marsha_friedman_reveals.html

    Itsensä promoamistaidot nousevat arvoon arvaamattomaan. Nyt on hissipuheiden ja rohkea itsensä esilletuomisen taito. Juuri sellaista, jota monet asiantuntijat ja syvälliset osaajat kavahtavat. Ainakin itse olen pitänyt parempana ”co-promotion” ajatusta, jota olemme Twitterissä harrastaneet muutaman kollegani kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Sininen meri harhauttaa

Tapasin eilen kolme opiskelijaa Jyväskylästä. He olivat perustaneet opintoihinsa liittyvän (tilapäisen) yrityksen. Liikeidea kuulosti aika hienolta ja omaperäiseltä. Toimialakin oli ihan omanlaisensa. Toisaalta mieleeni tuli

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.