Asiantuntija ei voi patentoida ideoitaan, tietojaan tai taitojaan. Mutta hänen kannattaisi ehkä ottaa oppia patenttikuvioissa yleistyvästä, ennaltaehkäisevästä puolustautumisesta.
Jos keksijäpelle haluaa suojata autotallissa kehittämänsä uuden, nerokkaan kirveen, hän voi valita periaatteessa muutamasta eri strategiasta:
- Hän hankkii ei-tylpälle astalolleen patentin (tai ehkä mallisuojan).
- Hän pitää uutuutensa tai ainakin sen tuotantovälineet piilossa patjansa alla, eli liikesalaisuutena.
- Hän julkaisee kirveensä niin pian kuin mahdollista.
Ykköskohta on asiantuntijalle hyödytön, koska hän ei oikein voi patentoida osaamistaan. Suomessa voi patentoida vain keksinnön, jonka ”on oltava uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen”.
Myös kakkoskohta on aika vaikea rasti. Omaa osaamista on tosi vaikea saada kaupaksi, jos se on liikesalaisuus. Piilomarkkinointi toimii yleensä heikosti.
Mutta kenties kolmannesta vaihtoehdosta myös asiantuntija voisi ottaa oppia. Maailmalla on yleistynyt tapa, että keksinnön tekijä ei hae patenttia lainkaan. Sen sijaan hän julkaisee keksintönsä.
Mitä järkeä siinä on? Silloinhan kaikki kilpailijat hyökkäävät heti.
Niin voi tietenkin käydä. Mutta julkisuus toimii myös suojana.
Kun keksintö on tullut julkiseksi, kukaan ei voi enää patentoida sitä omakseen.
Idea perustuu siis keksinnön ”saastuttamiseen” niin, ettei sitä voi omia kukaan. Se johtuu siitä, ettei patentti voi mennä läpi, jos se todella ole jotain uutta. Julkistettu idea ei voi enää olla uusi.
Tietenkin luulisi, että nykyisin jokainen patenttia hakenut selvittäisi helposti netistä, onko hänen ideansa todella ensimmäinen. Näin ei kuitenkaan näytä käytännössä olevan.
PRH teki yhteistyo?ssa? VTT:n kanssa vuonna 2007 tutkimuksen markkina- ja patentti-informaation hankkimisesta, ka?yto?sta?, hyo?dynta?misesta? ja niiden vaikutuksista erityisesti PKT-yritysten toiminnassa. Raportin mukaan 33,2 % patenttihakemuksista ja?i hyva?ksyma?tta? siksi, etta? patenttihakemus oli tehty jo julkaistulle keksinno?lle eli tehty keksinto?tyo? oli pa?a?llekka?ista? aiemman kanssa. Pa?a?llekka?inen keksinto?tyo? olisi voitu va?ltta?a? hankkimalla saatavilla olevaa patentti-informaatiota.
Maailmalle onkin perustettu mielenkiintoisia palveluja, joiden tarkoitus on vain julkaista keksintöjä. Sellainen verkossa toimiva yhteisö on esimerkiksi Defensive Publications.
Ajatuksena on huolehtia siitä, että näin syntyisi huomattavasti patentointia kevyempi, nopeampi ja edullisempi tapa suojautua.
Kun keksintö on julkaistu yleisesti tiedossa olevassa verkkopalvelussa, silloin se on ollut taatusti kaikkien asiasta kiinnostuneiden saatavilla. Julkaisuhetken jälkeen idean patentointi tulee siis mahdottomaksi.
Vaikka guruehdokas ei patenttia ole voinut harkitakaan, tästä avoimesta lähestymisestä hänen kannattaa silti ottaa oppia.
Julkisuus saattaa olla lopulta ainoa toimiva ase, jolla guruehdokas voi suojautua.
Käytännössä palaamme taas siihen, että oma reviiri on merkittävä mahdollisimman näyttävästi ja julkisesti. Vaikka näin syntyvä kilpailun este olisi vain henkinen, useimmat fiksut (eli vaaralliset) kilpailijat välttävät suoraa törmäystä.
Sitä paitsi kyse ei ole vain kilpailijoiden reaktioista, vaan tietenkin samaan aikaan myös asiakasehdokkaista. Kilpailija saa puuhata mitä haluaa, jos ostajat kuitenkin vaeltavat alan tunnetuimman (eli julkisimman) asiantuntijan ovelle.
Hyökkäys on paras puolustus. Suojaudu niin, että julkaiset osaamisesi mahdollisimman varhain.
3 vastausta
Näin sen itsekin näkisin.
Olen vierestä nähnyt kuinka patentteja ”kierretään”, joskus hyvinkin helposti ja kuinka keksintöjä on sen myötä ”omittu”. Keksinnön julkaiseminen kunnolla tarpeeksi aikaisessa vaiheessa varmistaa myös sen, ettei kunnia neronleimauksesta mene kilpailijalle!
Kirjoituksestasi juolahti mieleeni Al Riesin kirja Focus. Eka on eka, eikä siinä useinkaan auta, vaikka kilpailijalla olisi kuinka upottaa pätäkkää peliin. Coca Cola ja McDonalds nyt vaan ovat maailman ykköset kolajuomissa ja pikaruoissa, sanoivat siihen Pepsi ja Burger King mitä vaan. Gurubisneksessä tämä ilmiö korostunee entisestään.
Riesin mallia voi muuten seurata kaiketi myös itse guruuntumisprosessissa: jos joku toinen on ehtinyt ekana alallesi, voi sieltä silti löytyä joku osatoimialue, jonka ekspertiksi voi vihkiytyä. Esimerkiksi FedEx kasvoi UPS:n varteenotettavaksi kilpailijaksi keskittymällä pikalähetyksiin.
Ja jos sen oman nurkan saa vallattua, niin eipä siinä sitten taida olla kilpailijalla paljoakaan asiaa.