Kyselin viikko sitten, millainen olisi hyvä kirjan kansi. Laitoin myös arvioitavaksi Talentumin ehdotukset.
Väärinkäsitysten välttämiseksi onkin heti kerrottava, että Talentum ei kustanna syksyllä ilmestyviä Gurumarkkinointi-kirjojamme.
Pohdimme asiaa hartaasti. Lopulta ilmoitimme pari päivää sitten, ettemme allekirjoita meille tarjottua kustannussopimusta. Sen sijaan kustannamme kirjat itse.
Tätä ei pidä tulkita väärin, sillä olen aina ollut tosi tyytyväinen yhteistyöhöni talentumilaisten kanssa.
Opuksia on tullut puserretuksi heidän kanssaan – hiukan laskutavasta riippuen – neljästä kuuteen kappaletta. Olen myös auttanut muutamia tuttuja bisneskirjailijoita samaan talliin. Sitähän en tekisi, jos en vilpittömästi pitäisi vaihtoehtoa parhaana mahdollisena.
Mutta jos Talentum on niin loistava kumppani, miksi kuitenkin päätimme antaa pakit?
Tavallaan kyse on siitä, ettei kannaltamme sopivaa kustantajaa taida olla olemassakaan. Ongelma piilee koko kustannusalan logiikassa.
Kirjankustantaja saa rahansa tietenkin kirjojen myyntikatteesta. Meille taas opusten myyntituloilla ei ole mitään merkitystä.
Yhden painoksen tekijänpalkkiot ovat vain kymppitonneja. Toki sekin on sikapaljon rahaa. Muttei sellaisilla summilla ole firmamme liikevaihdon kannalta suurta merkitystä.
Paljon oleellisempaa on se, että pystymme jakamaan kirjojamme edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Se on vaikeaa, jos kirjailijan itsensäkin täytyy maksaa kustantajalle jokaisesta opuksesta jopa kymmeniä euroja.
No, tuokin ongelma olisi luultavasti vielä tavalla tai toisella hoidettavissa. Mutta sitten tullaan vielä vaikeampaan asiaan, eli kustannusoikeuksiin.
Kustannussopimuksen perusidea on tietenkin se, että kustantaja määrää kirjan monistamisesta. Se päättää painoksista ja esimerkiksi siitä, miten ja missä sisältöä kenties jaeltaisiin sähköisesti.
Samalla se tietenkin tarkoittaa, ettei kirjailija voi kylvää tuottamaansa sisältöä mihinkään ilman kustantajan lupaa.
(Tosin Talentum on ollut tässäkin asiassa varsin joustava. Sen osoittavat esimerkiksi Pölli tästä -kirjat, joiden sisältö löytyy lähes kokonaan Pölli tästä -blogista.)
Nyt joka tapauksessa lähestymme syytä, jonka vuoksi päätimme poiketa perinteiseltä reitiltä. Meille on aivan oleellista, että voimme jaella hengentuotteitamme mitä ihmeellisimpiä kanavia pitkin. Se on markkinointimme ydintä.
Tuotamme Kindle-version, jos siltä tuntuu. Saamme antaa kirjan pdf-muodossa pois, jos haluamme. Kenties jaamme koko sisällön uutiskirjeinä sähköpostitse.
Totta kai vakavasti otettavasta kustantajasta on myös paljon riemua.
Ison talon seulan läpäissyt kirja on useimpien mielestä oikeampi teos kuin vain jokin mitätön omakustanne. Hyvä kustannustoimittaja on painonsa arvoinen kultaa.
Lisäksi Talentumin ja WSOY:n kaltaiset yhtiöt tarjoavat kirjailijalle melkoista markkinointivoimaa. Niillä on omia myymälöitä ja puhelinmyyjiä. Reitti kirjakauppojen hyllyihin on hyvin hallussa.
Oman talon lehdet tarjoavat edullista mainostilaa. Suorapostia sinkoilee harva se viikko. Usein myös kustantajan seminaaribisnes markkinoi ja myy kirjoja mukavia määriä.
Me nyt kuitenkin päätimme luopua tästä kaikesta. Katsotaan sitten, olemmeko vuoden päästä hattu kourassa raapimassa jonkin kustantajan ovea.
