Monet asiantuntijat tekevät pitkää päivää ja uhrautuvat asiakkaidensa puolesta. Marttyyrille saattaa kuitenkin käydä aivan päinvastoin kuin odottaisi.
Sosiaalipsykologi Melvin J. Lerner teki aihetta koskevan tunnetun kokeensa vuonna 1966. Koehenkilöt saivat katsottavakseen filmin, jossa esiintyi oppimiskokeeseen osallistuvia opiskelijatyttö.
Nauhalta näytetty koejärjestely muistutti kuuluisaa Stanley Milgramin koetta. Videoitu opiskelija nimittäin sai tuskallisia sähköiskuja, jos oppi ei alkanut upota kaaliin.
Todellisuudessa nauhoituksessa esiintyi näyttelijä. Tutkijat kertoivat osalle katsojista, että sähköiskuja saava uhri saisi kärsimyksistään hyvän maksun. Osa sai kuulla, että korvaus olisi kohtuullinen – tai että palkkiota ei olisi luvassa lainkaan.
Lisäksi showsta oli vielä karumpi marttyyriversio. Rahaa ei ollut luvassa. Sen sijaan koehenkilöt saivat kuulla, että videolla esiintyvälle opiskelijalle oli luvassa vielä rajumpia sähköiskuja kokeen toisessa osassa.
Nauhalla näytettiin, kuinka uhri pelästyi kuulemaansa ja selitti, että hän haluaisi keskeyttää kokeen. Mutta tutkijan taivuttelun ansiosta hän kuitenkin suostui vastentahtoisesti jatkamaan, jotta ”nauhoitusta myöhemmin katsovat eivät jäisi ilman palkkioitaan”.
Kun stressaavat videot oli katsottu, osallistujien tuli arvioida uhrin persoonaa. Tulokset ovat tylyä luettavaa.
Mitä huonompi palkkio opiskelijalle oli luvassa, sitä vähemmän arvioijat pitivät hänestä.
Toisin sanottuna mitä epäreilumpi koeasetelma oli, sitä hanakammin muut hylkäsivät hänet.
Entä miten marttyyriversio vaikutti testattaviin? Ainakin sen luulisi herättäneen katsojien sympatiat.
Kattia kanssa. Muiden puolesta kärsinyt marttyyri oli koehenkilöiden mielestä kaikkein halveksittavin.
Mistä moinen julma asenne voisi johtua?
Taustalla saattaa olla tarpeemme tuntea, että elämä on turvallista ja oikeudenmukaista. Mekanismia kutsutaankin yleisesti nimellä reilu maailma –ilmiö.
Syytämme alitajuisesti uhreja. Onnettomuudet ovat jotenkin itse aiheutettuja ja seurausta epäonnisten aikaisemmista toimista tai luonteen heikkoudesta.
Jos sen sijaan itse joudut vastaavaan tilanteeseen, syytät helposti oloja, kohtaloa ja kaikkea muuta paitsi itseäsi.
Keväällä 2008 maanjäristys tappoi Kiinassa noin 70 000 ihmistä. Basic Instinct –elokuvan tähti Sharon Stone antoi Cannesin filmifestivaaleilla lausunnon.
Stonen mukaan katastrofi oli seurausta huonosta karmasta ja siitä, miten huonosti Kiinan hallitus kohtelee Dalai Lamaa.
Filmitähden arvio oli uhrien kannalta kylmä siinäkin mielessä, että hän oli juuri vuotta aikaisemmin itse vieraillut Kiinassa. Hänen tokaisunsa on oiva esimerkki siitä, miten helppo uhreja on syyllistää heidän omasta kohtalostaan.
Älä valita asiakkaillesi raatamistasi, kiireitäsi tai niukkaa vapaa-aikaasi. Marttyyri ei kerää sympatiapisteitä.
