Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

VR:n ei ole pakko paljon mitään

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

VR:n johto kehittää firmansa bisnestä lakikirja kourassa. Suosittelen samaa käytäntöä kaikille innokkaille uraohjuksille.

Hesarin (14.1.2011) mukaan kuluttajariitalautakunta linjasi, että VR:n tulisi maksaa matkustajille korvauksia lähijunien myöhästelyistä.

Lehti kertoi, että moinen päätös oli ”iso yllätys” VR:n toimitusjohtajalle. Mikael Aro totesi, että VR on noudattanut lakia.

Ei tarvitse maksaa. Eikä makseta.

Laki onkin erittäin hyödyllinen apuväline, kun yrityksen johto pohtii strategioitaan.

Kun kerta tälle linjalle on päätetty lähteä, ajattelin listata VR:n pomojen avuksi 7 (seit§emän) muuta asiaa, joihin laki ei heitä velvoita.

Lakikirjan mukaan yhdenkään VR:n johtajan ei tarvitse

  1. pitää lupauksiaan tai muuten vaikuttaa reilulta,
  2. tervehtiä, kiittää tai pyytää anteeksi,
  3. yllättää ketään myönteisesti,
  4. reagoida asiakkaidensa palautteisiin,
  5. hoitaa reklamaatioita ripeästi,
  6. myöntää olevansa väärässä tai
  7. ottaa päätä pois sieltä, missä se nyt taitaa olla.

Onhan niitä kymmeniä muitakin ei-pakollisia tehtäviä. Ei laki pakota maalaamaan junia, saati siivoamaan vessoja. Laki ei käske pehmustaa penkkejä, kallistuvista selkänojista puhumattakaan.

Ei laki määrää, että lippuautomaatin tai junan lähiverkon tarvitsisi toimia. Laki ei edellytä, että junaan pitäisi kärrätä mitään syötävää.

Ylipäätään VR:n ei tarvitse tehdä mitään, mitä jokin EU-nilviäinen ei ole määrännyt. Suosittelen vastaavaa linjausta kaikkien yritysten ykkösille. Jo alkaa bisnes kukoistaa.

Laki ei määrää sitäkään, että VR:n johtajiksi on pakko palkata empatiakyvyttömiä tampioita.

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

12 kommenttia

  1. VR:stä voisi kiukutella loputtomiin ja ikävä kyllä siihen on syynsä.

    VR naputtaa hyvää tulosta, vinkuu julkisia tukia, paikkaa myöhästelyä vähentämällä liikennettä (asiakaspalvelua), myy kannattavinta toimintaansa (tavaraliikenne) tappiolla, myy henkilölippuja lähes taksitoiminnan katteella ja syyttää kaikista virheistä kaikkia muita paitsi itseään.

    Kaikki toki lakia noudattaen. Typeryydestä ja toiminnan parantamisesta kun ei taida löytyä lakipykälää.

    1. Petri, kiitos kommentistasi!

      Eikö ole mielenkiintoista, miten erilaiselta maailma näyttää byrokraatin silmin? Ikään kuin kaikki hyvää tahtoa osoittavat eleet olisivat kiellettyjä.

      Olen yrittänyt olla edes tilapäisesti hyvä ihminen ja käyttää julkisia kulkuvälineitä. Niinpä olen ampaissut koulutusreissuilleni pääasiassa junalla – jopa Kuopioon saakka.

      Purnaan siis siksi, että toivoisin vilpittömästi VR:lle menestystä. Mutta ei voi mitään: rautatiejohtajien kyvyttömyys vetää pinnani pirun piukeaksi vähän väliä.

      Mutta kuten tavallista, toisten turaamisesta on aina hyötyäkin. VR:stä voi jokainen johtaja oppia, miten viestintähommia ei kannata hoitaa.

  2. Jo viime talvena ihmettelin, että eikö VR:n johto joudu minkäänlaisen kyseenalaistuksen kohteeksi. Ei ärähdä valtio omistajan roolissa, ei hiillosta media, ei synny vihaisia kansalaisliikkeitä vaatimaan johdon eroa.

    Johto tästä pitäisi laittaa vastuuseen. Okei, onhan sitä rahapula ja rataverkko huonossa kunnossa ja tietty ne huonot säätkin. Mutta silti. Monet ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan VR:n sisäisistä prosesseista kuten verkkoviestinnän takkuileminen, henkilökunnan täysi kyvyttömyys tiedottaa asioista asemilla, kulkutietotaulujen ihmeelliset temppuilut yms.

    Sama johto porskuttaa vuodesta toiseen. Toimitusjohtaja tietysti ensimmäisenä pitäisi olla liipaisimella. Tuskinpa pörssiyrityksessä tuollaista mokailua olisi kahta talvea katseltu.

    Lain taakse piiloutuminen korvausasiaoissa on hyvin kuvaavaa. Ei oteta minkäänlaista vastuuta siitä, että homma ei pelaa.

    1. Juuri näin!

      Kun Kallasvuon lähtölaskenta Nokialta alkoi, monet yrittivät piipittää, että iso organisaatio kääntyy hitaasti. Ja ettei yksi äijä mahda mitään, vaikka hän olisi millainen ylipääjohtaja.

      Ja paskan marjat!

      Totta kai firman ykköstapilla on kaikki valta pyöräyttää kuinka ketteriä piruetteja tahansa. Se on sitten ihan toinen asia, jos hän ei uskalla käyttää asemaansa tai ottaa riskejä. Siinä kun saattaa muljahtaa omakin jakkara alta.

  3. Rataverkkoa sekä kuulutus- ja inforjärjestelmiä ylläpitää täysin valtion rahoittama Liikennevirasto. Jos nuo eivät toimi, ei vika ole VR:n. VR lisäksi maksaa rataverkon käytöstä, mutta ei saa rahoilleen aina vastinetta, koska radat eivät ole liikennöitävässä kunnossa.

    Sama ministeri (Vehviläinen), jonka vastuulla nuo asiat ovat ainakin rahoituksen puolesta, ei kykene tekemään mitään muuta kuin pyytämään selvityksiä asioista, jotka ovat hänen vastuullaan. Katsoisi peiliin ja kysyisi itseltään, miten voisi parantaa tilannetta, jotta operaattoria ei syytettäisi muiden virheistä.

    Toki osa VR:n kalustosta on jo tullut tiensä päähän ja osa oli sitä jo uutenakin (Pendolinot). Mutta niin kauan kuin poliitikot tekevät päätöksiä operatiivisen johdon puolesta, niin kauan ongelmat jatkuvat. VR joutui romuttamaan monta käyttökelpoista vanhaa makuuvaunua jo sen takia, ettei niille ollut riittävästi käyttöä eikä säilytystilaa. Jaa, miksi näin? Koska poliitikot päättivät yhden tehtaan pelastamiseksi tilata taas lisää kaksikerrosmakuuvaunuja, jotka soveltuvat tietyille rataosille erittäin huonosti. Tätä hanketta ei myöskään kilpailutettu, jolloin VR joutui hankkimaan kalustoa ylihinnalla – kalustoa, jota se ei alunperin edes olisi tarvinnut.

    Tässä yksi syy lippujen korkeisiin hintoihin ja siihen, ettei lähiliikennekalustoa ole uusittu tarpeeksi. Toisaalta lähiliikennekalusto on muutenkin siirtymässä erillisen yhtiön hallintaan. VR on sitten ainoastaan operaattori, joka vuokraa kaluston tältä yhtiöltä.

    1. On totta, että Liikennevirasto vastaa monista asioista rataverkkoon liittyen. Yhtä totta on myös se, että Liikennevirasto tilaajavirastona tilaa yhtä sun toista rataverkon ainoalta kaupalliselta toimijalta VR:ltä, mm. käytännön operatiivisen liikenteenohjauksen ja rataverkon kunnossapitoa sekä uudisrakennusta. Eli tällä tarkoitan sitä, että vaikka Liikennevirasto vastaa, niin siitä huolimatta monia asioita käytännössä tekee kuitenkin edelleen joku VR -konsernin osa. Tarkempaa tietoa löytyy: https://www.rhk.fi/

    2. VR myös
      a) hoitaa alihankintana rataverkon ylläpitoa, rakentamista ja suunnittelua
      b) saa kymmeniä miljoonia tukia vuosittain hiljaisemmin liikennöidyille reiteille
      c) valittaa ratojen huonosta kunnosta ja syyttää siitä muita
      d) lakkauttaa hyvää vauhtia myös hiljaisempien seutujen asemaverkkoa ja syyttää siitä muita

      Jo noissa neljässä kohdassa on aika monta ristiriitaa, jokainen voi etsiä omat suosikkinsa.

      Nyt uusimpana käänteenä pääjohtaja Aro sanoi, että pk-seudun liikenteen voi korjata vain 100 miljoonaa euroa maksava laite, jonka käyttöönotto veisi kymmenen vuotta. 100 miljoonaa ja ylikin napsui voittona jo tilikausilla 2007, 2008 ja 2009, mutta silti tuo investointi on viivästynyt ja lykkääntynyt ja siitä syytetään muita.

      Myös liikenne on kasvanut VR:n mukaan yli 40 % tällä vuosituhannella, eli asiakkaiden kasvava virta on syypää. Onneksi voi aina leikata vuorojen määrää asian korjausta varten.

      Enää herää kysymys, miksi VR:llä on edes hallitus ja tj, kun päätöksiä siitä suunnasta ei tunnuta tekevän kuin markkinointikampanjoiden osalta.

      1. Lyhyesti voisi todeta, että VR osaa selittelyn taidon, mutta yhteiskunta ei taas osaa suhtautua näihin selityksiin kriittisesti. Yhteiskunnallisella päätöksentekokoneistolla olisi petraamisen paikka eikä tämän luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa, koska rautatieliikenne ei ole mitään rakettitiedettä.

        https://www.ylioppilaslehti.fi/2010/12/10/vr-osaa-yhteiskunta-ei/

        Terveisin Kalevi Kämäräinen

    3. Mikael, kiitos näkökulmastasi!

      Mielestäni VR on opettavainen insinööriorganisaation stereotyyppi. Puljun pitäisi palvella asiakkaita, mutta sen johtajat tuntuvat juttelevan nimenomaan kalustosta, raiteista ja kaikesta muusta teknisestä.

      Jos mikään muu ei auta, täytyy syyttää kohtaloa (kuten lumisadetta) tai tyhmää omistajaa (eli valtiota, jonka taas me asiakkaat omistamme).

      Luulen, että moni jaksaisi niellä tekniikasta johtuvat ongelmat paremmin, jos VR:n johto viestisi turaamisestaan nöyremmin, nopeammin ja empaattisemmin. Se ei sitä paitsi maksaisi euroakaan enempää.

      Jokainen tajuaa, että yhtiö on pettänyt asiakkaansa. Nyt jos koskaan pitäisi hyvittää ja reilusti.

      Kiviukot eivät yksinkertaisesti pysty hyppimään tv-ruudussa niin paljon, että se mitenkään paikkaisi VR:n johtajan tylyn asenteen tuottamia imagotappioita.

  4. Olin 80-luvulla töissä VR:llä. Silloin talossa oli kaikki langat käsissä ja kiitettävä tahtotila hoitaa hommat kunnialla. Mutta uusi aika on ulkoistanut radanpidon ja muun infrastruktuurin, joten parhaallakaan tahdolla hommat eivät enää onnistu. Henkilöstölle tämä tuskallista, kun näkee että kaikki levähtää käsiin – mutta ongelmien takana olevat strategiset päätökset ovat masinoitu jossain kaukana hornan tuutissa.

    Mutta hyvässä seurassa VR on. Tämä ulkoistaminen on eräänlainen yhteiskuntamme syöpä, jota vastaan yksittäisten ihmisten on mahdoton taistella. Toivottavasti potilas ei kuole, ennenkun lääke keksitään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Haluan Talouselämä-lehteni taksilla

Nyt on katumme postilaatikot ryhmitelty neljän boksin ryppäiksi, jotta jakajan olisi helpompi jättää hommansa hoitamatta. Talouselämä- ja Tekniikka & Talous -lehdet tulivat taas kerran perille

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Tarjoilen vapaaehtoista pakkoa

Kaltaiseni kokenut kosmopoliitti ja kielinero pääsee tietysti tutustumaan kansainvälisiin bisneskäytäntöihin alvariinsa. Piipahdin vaimoni kanssa hiljattain Itävallassa. Wienissä törmäsimme ilmiöön, jollaiseen ei sorru edes Manhattanilla suhaava

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action