Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Marttyyrin harha

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Monet asiantuntijat tekevät pitkää päivää ja uhrautuvat asiakkaidensa puolesta. Marttyyrille saattaa kuitenkin käydä aivan päinvastoin kuin odottaisi.

Sosiaalipsykologi Melvin J. Lerner teki aihetta koskevan tunnetun kokeensa vuonna 1966. Koehenkilöt saivat katsottavakseen filmin, jossa esiintyi oppimiskokeeseen osallistuvia opiskelijatyttö.

Nauhalta näytetty koejärjestely muistutti kuuluisaa Stanley Milgramin koetta. Videoitu opiskelija nimittäin sai tuskallisia sähköiskuja, jos oppi ei alkanut upota kaaliin.

Todellisuudessa nauhoituksessa esiintyi näyttelijä. Tutkijat kertoivat osalle katsojista, että sähköiskuja saava uhri saisi kärsimyksistään hyvän maksun. Osa sai kuulla, että korvaus olisi kohtuullinen – tai että palkkiota ei olisi luvassa lainkaan.

Lisäksi showsta oli vielä karumpi marttyyriversio. Rahaa ei ollut luvassa. Sen sijaan koehenkilöt saivat kuulla, että videolla esiintyvälle opiskelijalle oli luvassa vielä rajumpia sähköiskuja kokeen toisessa osassa.

Nauhalla näytettiin, kuinka uhri pelästyi kuulemaansa ja selitti, että hän haluaisi keskeyttää kokeen. Mutta tutkijan taivuttelun ansiosta hän kuitenkin suostui vastentahtoisesti jatkamaan, jotta ”nauhoitusta myöhemmin katsovat eivät jäisi ilman palkkioitaan”.

Kun stressaavat videot oli katsottu, osallistujien tuli arvioida uhrin persoonaa. Tulokset ovat tylyä luettavaa.

Mitä huonompi palkkio opiskelijalle oli luvassa, sitä vähemmän arvioijat pitivät hänestä.

Toisin sanottuna mitä epäreilumpi koeasetelma oli, sitä hanakammin muut hylkäsivät hänet.

Entä miten marttyyriversio vaikutti testattaviin? Ainakin sen luulisi herättäneen katsojien sympatiat.

Kattia kanssa. Muiden puolesta kärsinyt marttyyri oli koehenkilöiden mielestä kaikkein halveksittavin.

Mistä moinen julma asenne voisi johtua?

Taustalla saattaa olla tarpeemme tuntea, että elämä on turvallista ja oikeudenmukaista. Mekanismia kutsutaankin yleisesti nimellä reilu maailma –ilmiö.

Syytämme alitajuisesti uhreja. Onnettomuudet ovat jotenkin itse aiheutettuja ja seurausta epäonnisten aikaisemmista toimista tai luonteen heikkoudesta.

Jos sen sijaan itse joudut vastaavaan tilanteeseen, syytät helposti oloja, kohtaloa ja kaikkea muuta paitsi itseäsi.

Keväällä 2008 maanjäristys tappoi Kiinassa noin 70 000 ihmistä. Basic Instinct –elokuvan tähti Sharon Stone antoi Cannesin filmifestivaaleilla lausunnon.

Stonen mukaan katastrofi oli seurausta huonosta karmasta ja siitä, miten huonosti Kiinan hallitus kohtelee Dalai Lamaa.

Filmitähden arvio oli uhrien kannalta kylmä siinäkin mielessä, että hän oli juuri vuotta aikaisemmin itse vieraillut Kiinassa. Hänen tokaisunsa on oiva esimerkki siitä, miten helppo uhreja on syyllistää heidän omasta kohtalostaan.

Älä valita asiakkaillesi raatamistasi, kiireitäsi tai niukkaa vapaa-aikaasi. Marttyyri ei kerää sympatiapisteitä.

Lähde: The Belief in a Just World A Fundamental Delusion (Perspectives in Social Psychology), Melvin J. Lerner 1980.
Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

5 kommenttia

  1. Mainio kirjoitus. Marttyyristrategia vaikuttaa toki houkuttelevalta, sillä kaikkihan me tiedämme monia kunnioitettuja marttyyreitä – esimerkiksi nyt vaikka Jeesus. Tästä ihmiset vetävät helposti johtopäätöksen, että koska marttyyrit ovat kunnioitettuja, minäkin saan kunnioitusta jos kerron marttyyritarinoita. Ongelma on vain siinä, että useimmat marttyyritarinat ovat muiden kuin näiden marttyyrien itsensä kertomia.

    Jos alkaa itse kertoa marttyyritarinaa itsestään, se kuulostaa vain huomion kerjäämiseltä: ”Väänsin duunia kolme vuorokautta yötä päivää syömättä putkeen itku kurkussa ilman palkkaa, sano mulle nyt että olen hyvä”. Samalla kuitenkin myös tulee epäsuorasti syyllistäneeksi asiakasta (tai muuta henkilöä jolle tämä viesti kerrotaan): ”on SINUN SYYSI että MINÄ jouduin kärsimään”. Vikaan on siis menty jo kahdella tavalla.

    Marttyyrikortissa on vielä kolmaskin huono puoli. Se nimittäin on este kehittymiselle. Kun vika löytyy aina muista, ei itse tarvitse tehdä mitään. Nuori, juuri ajokortin ajanut kaverini oli lähtenyt äiskän autolla liikenteeseen, mutta bensa olikin loppunut kesken, vaikka hän oli vieläpä kysynyt äidiltään, onko autossa bensaa! Sitäpaitsi, olihan se kuitenkin äidin tehtävä tankata auto. Kysyin, eikö se kuitenkin ole ihan auton kuljettajan velvollisuus katsoa, onko tankissa bensaa – sitä varten autossa on mittarikin kojelaudassa. ”No ei se mulle kuulu kun se on äitin homma”.

    Noh, kuuluu se sitten äidille tai ei, niin kyllä ne seuraamukset – eli sammuva auto ja kävelymatka bensa-asemalle – aina siihen kuljettajaan (ja kyytiläisiin) kohdistuvat. Eli ehkä olisi parempi itse ottaa mukisematta vastuu eikä leikkiä marttyyriä. Saattaisi päästä perillekin 🙂

    Marttyyritarinat toimivat vain, jos joku MUU kertoo niitä. Muutoin kuulostaa itserakkaalta huomionkerjääjältä. Ei Jeesuskaan kertonut, miten raskasta kaikki oli – sen tekivät muut hänen puolestaan.

    1. Jussi, kiitos oivasta näkökulmasta!

      On helppo kuvitella, mitä asiakas miettii, kun hänen toimittajansa tai alihankkijansa alkaa itkeä kovaa elämäänsä. Eiköhän ostajan pääkopassa vilise epäempaattisia reaktioita tähän tapaan:
      – No voi helvetti, itsehän olet omat aikataulusi sotkenut.
      – Maksamme sinulle jo aika paljon, mutta silti täytyy näköjään kitistä.
      – Mitä jos puhuttaisiin mieluummin minusta kuin sinusta.
      – Valitusta saa kuunnella kotonakin, en nyt kaipaa sitä yhtään lisää täällä työpaikalla.
      – Jos kaipaat terapiaa, mene jonnekin muualle.

      Tuo mainitsemasi uhrin asenne on tavattoman yleinen. Se on mielestäni uskontojenkin huono puoli, uskovaisten on nimittäin aina liian helppo ulkoistaa vastuunsa kohtalolle tai vedota jumalan tahtoon.

      Yksi huvittavimmista uhripuheen muodoista koskee aamuherätyksiä. Aina parin vuoden välein joku uusavuton valopää saa yleisökirjoituksessa läpi ideansa, että koulujen alkamisaikoja pitäisi lykätä tunnilla tai parilla. Muuten lapset eivät ehdi nukkua riittävästi.

      Se ei ole ikinä mahtunut päähäni, miten moinen uudistus tuottaisi vuorokauteen lisää tunteja. Esimerkki vain kertoo, miten mukava olisi irroittaa syyt ja seuraukset toisistaan. Mielessä ei tietenkään käy, että kakarat voisi ohjata punkkaansa tuntia aikaisemmin illalla.

      Krooniset myöhästelijät vetävät samaa marttyyrinäytelmää vuodesta toiseen. Myöhästymisen syy ei ole koskaan heissä itsessään. Todellisuudessa he eivät ole joutuneet auto-onnettomuuden, yleislakon tai maanjäristyksen uhreiksi koskaan. Toisaalta kaikki tiedämme, ettei kukaan ole koskaan myöhästynyt Havajin-lennolta.

  2. Loistavaa asiaa ja niin naulan kantaan!

    Tuohon marttyyrimäisyyteen on helppo sortua etenkin, jos vääntää itse yksin-/pienyrittäjä-mindsetillä hommia olemalla kaikessa itse ”paras”, eikä kukaan voi korvata itseä. 🙂

    Sitä saattaa tehdä samaa myös työntekijöiden suuntaan (yllä olevassa asiakas korvataan työntekijällä). Karultahan se kuulostaa, kun järjellä ajattelee. Monestihan kitisijä/valittaja ei kaipaa ratkaisua, vaan huomiota (kuten yllä kerrotaan).

    Yksin-/pienyrittäjän lienee hyvä kysyä itseltään kitinän hetkillä, mitä tälle asialle voisi tehdä, jottei tarvitse valvoa 3 vuorokautta putkeen ja ”uhrautua” asiakkaidensa puolesta. Hetkittäin venymistä tarvitaan, mutta jos stressi on jatkuvaa, onkohan sitä kukaan valmis jatkamaan 5-40 vuotta?

    En tiedä, meneekö tämä osuus sivuraiteille, mutta mehän hakeudumme itsemme kaltaiseen seuraan. Löydämme samankaltaisia ihmisiä, joilta saamme hyväksyntää.

    Esim. yrittäjän on helppo paheksua tavallisessa työssä käyviä ja sulkea korvansa heidän puheiltaan. Voi kuitenkin olla, että juuri normaalia työtä tekevä näkee sen, missä yrittäjän toiminta ampuu yli. Se on pitkällä aikavälillä kestämätöntä toimintaa, jos mietitään vaikka priorisointia työn, perheen, vapaa-ajan ja harrastusten kesken.

    Siksi lienee hyvä kuunnella ulkopuolelta tulevia signaaleja neutraalisti ilman, että pärstäkerroin vaikuttaa. Jos kommentit kirpaisevat, ehkä kalikka kalahti oikeaan osoitteeseen.

    1. Kiitos Juha, hyviä mietteitä!

      Veikkaan, että monet ylikierroksilla käyvät yrittäjät (ja muutkin työnarkomaanit) tekevät töitä ihan tekemisen ilosta. Mutta raatamisesta on revittävissä tuplahyöty, kun sitä voi käyttää myös marttyyritarkoituksiin.

      Toki myös mainitsemiasi itsensä työn sankariksi ylentäneitä ja samalla muita syyllistäviä säheltäjiä riittää yli tarpeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Sininen meri harhauttaa

Tapasin eilen kolme opiskelijaa Jyväskylästä. He olivat perustaneet opintoihinsa liittyvän (tilapäisen) yrityksen. Liikeidea kuulosti aika hienolta ja omaperäiseltä. Toimialakin oli ihan omanlaisensa. Toisaalta mieleeni tuli

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.