Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Pomo vai piika?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Usein ihmiset haluavat, että joku johtaisi heitä. Silloin pomon ei pidä käyttäytyä pahaisen piian lailla.

Menin kuntosalille polkemaan pari spinning-treeniä lauantaina aamupäivällä. Yllättäen tunteja tuli vetämään salin vastaava päällikkö.

Mauri on leppoisan ja ystävällisen oloinen, ehkä 35-vuotias mies, jota en ollut koskaan ennen nähnyt pyörän päällä. Siksi hänen ensimmäinen kommenttinsa yllätti.

”Tällä tunnilla on kaksi sääntöä:

  1. Kun minä puhun, te olette hiljaa.
  2. Kun minä kysyn, te vastaatte.

Sopiiko tämä kaikille?”

No mitä luulet, kuinka porukka reagoi tähän Maurin aivan rauhallisesti esittämään kysymykseen?

Kaikki tietenkin vastasivat kuorossa, että joo, kyllä se vain sopii. Aloin melkein nauraa ääneen, koska tilanne oli niin mainio.

Nyt kaikille oli heti selvää, että meillä oli pomo salin edessä. Keskenään räpättävät nuoret naiset napsauttivat suunsa kiinni. He myös pysyivät hiljaa koko treenien ajan.

Monet muut tuntien vetäjät käyttäytyvät kuin pahaiset piiat. He vain kyselevät alusta alkaen tyhmiä kysymyksiä.

”Pitäisikö salin sälekaihdinten olla auki vai kiinni? Onko musiikki sopivan kovalla?  Entäs valot, pitäisikö niitä himmentää vai kirkastaa?”

Onhan se tietysti huomaavaista, mutta kun porukka kaipaisi kylmää kyytiä ja tsemppausta. Kaikki vain odottavat, että vetäjä ottaisi tilanteen näppeihinsä ja alkaisi johtaa. Siitä osallistujat hänelle maksavat. Empatia- ja terapiapalveluja he hankkivat jostain muualta.

Gurumarkkinoijan kannalta tilanteeseen liittyi kaksikin opetusta:

1. Auktoriteetti ei synny itsestään. Kyse vallasta, joka täytyy itse ottaa. Mutta ei siihen tarvita väkivaltaa.

2. Johdonmukaisuuden periaate osoitti voimansa. Kun pelisäännöt oli erikseen yhdessä sovittu, niitä oli paha mennä enää rikkomaan.

Maurimme on muutenkin osoittanut mielenkiintoisia johtajan elkeitä. Eräänä päivänä viisastelin hänelle, kun mies moppasi pukuhuoneen lattiaa.

Hän totesi vain kuivasti, että on paljon helpompi edellyttää alaisilta asioita, kun näyttää itse esimerkkiä.

Oletko pomo vai piika? Edellyttäminen ei ole epäkohteliasta.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

22 kommenttia

  1. Voi että, tästä onkin mainio tarina… ensimmäisenä vuonna, kun olimme vääntämässä Desuconia, olimme niin innovatiivisia, että päätimme kokeilla jonkinlaista hienoa demokraattista päätöksentekomatriisia: kaikkia kehotettiin sanomaan mielipiteensä kaikkien muidenkin vastuualueiden juttuihin, koska omille ideoilleen tulee sokeaksi.

    Näinhän laatu paranee, eikö vain?

    Tulos tietysti oli, että puolen vuoden jälkeen kaikki olivat toistensa kurkussa kiinni. Jouduimme vääntämään keksien hinnoista tunteja – siis siitä, olisiko 2 vai 3 euroa per keksi hyvä hinta. Vaikka meillä oli henkilö, jonka tehtäviin olisi kuulunut päättää tästä. Mutta tämä ei uskaltanut, koska jollain muulla olisi voinut olla jotain sanottavaa. Enkä minäkään uskaltanut johtajana mennä mitään sanomaan, koska sehän olisi ollut hirveää natsismia.

    Seuraavana vuonna totesimme, että näin ei voi jatkua. Natsiunivormut kaivettiin kaapista. Vaihdoimme hierarkkiseen järjestelmään, jossa minä ohjaan purtta, mutta jokainen vastaa omasta loosistaan. Ja hyvin ovat vastanneetkin! Kehotettiin toki kysymään muiltakin välillä, näkevätkö nämä muiden osa-alueiden suunnitelmissa suuria puutteita. Mutta turhat riidat ja väännöt katosivat kuin tuhka tuuleen.

    Tätä nykyä riittää, että totean, että ”kyllä Reima, näkemyksesi siitä, että kuvateksti pitäisi olla kuvan alla, on otettu huomioon. Mutta valitettavasti asia ei kuulu sinun päätettäväksesi, vaan Mirjan”.

    Nykyään korostetaan niin paljon yhdessä tekemistä, että on unohdettu, että ihan reilusti voi edellyttää – ja jopa KÄSKEÄ – asioita tehtäväksi. Useimmiten se on myös mukavaa, kun ei tarvitse itse vaivata päätään sillä, mitä pitää tehdä. 😀

  2. Että ihanko todella kaikki odottivat tuollaista pomoilua ja siitäkö he varmasti maksavat, vaikka ovat jo kenties vuosia maksaneet ja käyneet niissä toisenlaisissa treeneissä?

    Tuo sopii yhdeksi treenikonseptiksi kyllä (armeijan käyneen insinöörin spinningsulkeiset?), mutta ei missään nimessä ainoaksi, koska joitakuita motivoi treeneissä nimenomaan sosiaalinen vuorovaikutus ja yhdessä treenaaminen eikä kuri ja järjestys ja samassa tilassa tapahtuva yksilösuoritus tai pohjoiskorealainen kurinalainen joukkovoimistelutuokio. Sitten on vielä se kolmas ryhmä porukkaa, joka lähtee sinne tunnille aina kilpailemaan niiden toisten kanssa, että katsokaas noita meikäläisen maksimisykkeitä ja huomaattehan varmasti, että meikä polkee raskaimmalla. Tsemppausta ja kylmää kyytiähän voi antaa kaikissa.

    Mutta joo, usein ihmiset haluavat, että joku johtaa, varsinkin epäselvissä tilanteissa. Ja on niitä sellaisia myös, jotka suorastaan tarvitsevat johtamista, koska eivät johtamatta saa itse oikein mitään aikaiseksi. Ja sitten on niitä, jotka eivät tuosta vaan niele, että joku tuosta vaan käskee ja määräilee.

    1. Vaikka yritätkin rikkoa Gurumarkkinointi-blogin keskustelusääntöjä (esim. puhelinnumerosi puuttuu), poikkeuksellisesti menköön tämän kerran.

      Odottavatko osallistujat komentoa vai vetelehtimistä? Vastaus näkyy salilla joka päivä.

      Mitä jämerämpi vetäjä, sitä enemmän hänen tunneillaan on osallistujia. Kaikkein kovimmat kurinpitäjät vetävät usein niin paljon porukkaa, ettei 40 fillaria riitä. Osa jää kerta toisensa jälkeen rannalle.

      Piikatyyppiset vetäjät keräävät salin hädin tuskin puolilleen.

      1. I see. Odotukset ja toteutus eivät sitten vaan kohtaa tässä formaatissa. Onkohan joku unohtanut kertoa ja näyttää näille piikatyypeille, mitä heiltä odotetaan? Nythän ne yrittävät selvittää niitä itse niillä tyhmillä kysymyksillä.

        Noista säännöistä, onko ilmennyt jotain tarvetta tarkistaa yhteystietoni? Katson tätä asiaa vähän samalla tavalla kuin sinä sitä reunimmaista parkkiruutua tuolla toisaalla, että miksi sääntöjä on noudatettava, jos niissä ei näytä olevan pointtia. Eli miten tässä tapauksessa puhelinumero tai työnantaja/yritys vaikuttaa keskustelun laadukkuuteen, paitsi tietysti jos haluaa kaupallisesti korrekteja kommentteja ja mielipiteitä. Saahan nämä minun kommentit toki poistaa täältä.

        1. Myönnän, että tunnistustapamme on erittäin alkeellinen. Jos löytyy jokin helpompi / varmempi tapa identifioida keskustelijat, otamme sen käyttöön ilman muuta.

          Siitä lienemme samaa mieltä, että nimettömänä esitetyt kommentit ovat kovin erilaisia kuin omissa nimissä esitetyt?

          1. Minulla on hatara mielikuva että käytätte WordPressiä gurumarkkinointi.fi:n alustana?

            WordPressille on tarjolla lisäosia, joilla saa hoidettua käyttäjien tunnistuksen. Niitä löytyy esim. hakusanalla ”openid” WordPress Plugin Directorystä, ks. https://wordpress.org/extend/plugins/tags/openid

          2. Katja, kiitos vinkistä! Käytämme tosiaan WordPressiä.

            Se vain vaikuttaa hiukan ankealta, etten pysty kommentoimaan esimerkiksi Katleena Kortesuon Ei oo totta -blogia, koska en ole koskaan päässyt läpi sen OpenID-tunnistuksesta.

            Panee siis miettimään, kannattaako meidän ottaa vastaavaa systeemiä käyttöön.

          3. WordPressin pelkkä openid-plugin ei taida toimia kovin hyvin, mutta kaupallisista plugineista saattaa löytyä sopivia vaihtoehtoja. Esim. Janrain Engage (https://wordpress.org/extend/plugins/rpx/), joka on ilmainen 2500 rekisteröityneeseen käyttäjään saakka, tai Make Your Site Social (https://wordpress.org/extend/plugins/gigya-socialize-for-wordpress/). Myös Social Connect (https://wordpress.org/extend/plugins/social-connect/installation/) vaikuttaa lupaavalta, mutta on niin varhaisessa kehitysversiossa, että ei kannata vielä käyttää.

          4. Korjaa, jos olen väärässä, mutta eikö homma mene niin, että kuka tahansa voi avata itselleen esimerkiksi Gmail-tilin ihan millä (vapaalla) nimellä häntä itseään huvittaa?

            Sen jälkeen hän ns. tunnistautuu Gmailinsa avulla ja alkaa kommentoida blogissamme vaikkapa Tarja Halosen nimissä. Ero nykytilanteeseen olisi vain se, että pystyttäisimme yhden lisäesteen keskustelijoidemme tielle.

            Ainoa todella toimiva tunnistustapa taitaisi edellyttää pankkitunnuksia. Mutta se olisi tietenkin liioittelua.

          5. Hyvä pointti, täydellistä ratkaisua ei ole olemassa :). Riippuu ihan tilanteesta mitä kannattaa käyttää. Jos on jo olemassa toimiva systeemi niin ei välttämättä kannata vaihtaa.

            Kuka tahansa voi rekisteröityä vaikka Gmailiin millä tahansa nimellä, mutta silloin pitää nähdä sen verran vaivaa että käy rekisteröitymässä ja keksimässä sinne salasanat ja tunnukset. Suurin osa luovuttaa siinä vaiheessa kun käyttäjätunnus, jonka haluaa, on jo käytössä ja keksitty salasana on liian heikko ja ei täsmää.

            Ellei sitten ole ammattitrolli, jolla on aina tunnukset valmiina…

            Käyttäjälle hyötynä webbipalvelujen kautta tunnistautumisesta on, että voi vaan klikata sitä Facebook/Twitter/Google/jne-nappulaa ja tunnistautuminen on sillä hoidettu. Eli se (teoriassa) helpottaisi käyttäjän elämää, mikäli käyttäjätunnukset johonkin tunnistautumisessa käytettävään palveluun ovat olemassa.

            Mikäli ei ole, niin suurin osa luovuttaa siinä vaiheessa kun käyttäjätunnus, jonka haluaa, on jo käytössä ja keksitty salasana on liian heikko ja ei täsmää…

            Pankkitunnistautumis-plugin WordPressiin olisi kyllä aika hieno 🙂

          6. Tämä nyt ajautuu vähän sivuraiteelle tuosta Pomo vai piika -aiheesta, mutta koska kerran kysyit, niin:

            Mahdollisesti mutta ei välttämättä. Useimmiten saman efektin aikaansaamiseksi riittää, että ihminen esiintyy yhdellä vakioidentiteetillä, joka voi olla oma nimi, avatar, nikki tai muu nimimerkki. Ihmisillä on kohtuullisen suuri taipumus olla pilaamatta vakioidentiteetin mainetta ja yrittää olla johdonmukaisia kommenteissaan, vaikka identiteetti olisi virtuaalinen.

            Omalla nimellä esiintymiseen liittyy sitten kuitenkin sosiaalisen yhdenmukaisuuden paine ja toisaalta lynkatuksi tulemisen pelko, joten todennäköisesti sosiaalista hyväksyntää hakevien jeesmiesten (ja -naisten) osuus kommenteissa korostuu. Lisäksi omalla nimellä voi esimerkiksi olla vaikea olla eri mieltä kuin työnantaja, täällä tietysti erityisesti, kun ihmiset esiintyvät työnantajansa nimissä. Lienette pohtineet myös, millaisia sääntöjä yrityksillä on esiintymisestä sosiaalisessa mediassa yksityisillä mielipiteillä yrityksen nimissä?

            Omalla nimellä esiintymiseen liittyy myös se ilmiö, että kommentin esittäjän henkilöllisyys muuttuukin helposti tärkeämmäksi kuin itse kommentti, siis kommenttia arvioidaan esittäjän eikä sisällön perusteella. Tähän tietysti pätee, että ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä, mutta siitä huolimatta kaikenlainen ennakkoluulovarustelu alkaa, kun asioita aletaan henkilöidä.

            Sen lisäksi internetin muisti on niin ilkeän pitkä, että vanhoja kaivellaan vuodelta kirves ja miekka tyyliin ”silloin kahdeksankytluvulla sanoit kyllä aivan toisin, siispä olet melkoinen ketkuli ja takinkääntäjäliero”. Nuoremmat sukupolvet löytävät kyllä omat ratkaisunsa tähän, mutta nyt tämän profiloinnin aarreaitan kanssa elämiseen vasta opetellaan. Näistä vähäisistäkin tiedoista kertyy myös käyttäjärekisteri, joka voi päätyä ihan mihin tahansa, vaikka tietoja ei julkaistakaan.

          7. Tästä juuri on kyse: emme kaipaa sellaisia kommentteja lainkaan, jotka pilaavat esittäjänsä maineen. Sehän on vain tapa sanoa, että mielipiteen esittäjä ei jostain syystä ole valmis puolustamaan näkemystään julkisesti.

            Jos joku ei uskalla puhua omissa nimissään – kuten me teemme kaiket päivät – se on sitten hänen oma ongelmansa.

  3. Hyvä avaus Jarilta, jälleen kerran. Demokratia ei ole aina paras ratkaisu.

    Jussilta taasen erinomainen kommentti. Kollektiiviset päätökset ovat usein tuhoon tuomittuja kahdesta syystä:

    1. Ilman johtajaa ei saada tehtyä kunnon päätöstä
    2. Kompromisseilla ei ole ikinä saatu mitään vallankumouksellista aikaan.

    Molempiin kohtiin törmää myös mainosalalla. Projektit venyvät ja muuttavat muotoaan, koska jokaisella käytävä- ja lounastuntigallupiin osallistuvalla on oma mutu-pohjainen näkemyksensä asiasta. Mainontaahan osaavat kaikki tehdä.

    Lopputuloksena saadaan keskinkertaista harmaata mönjää, joka ei hetkauta ketään eikä aiheuta minkäänlaista reaktiota kohderyhmässään. Nyt toki brändinatsi taputtaa käsiään – ei tullut yhtään soraääntä ja brändinsä on yhtä ihana kuin aina ennenkin.

  4. Lattian moppaamisesta muistui mieleen tarina keskisuuren yrityksen toimitusjohtajasta, joka konttorille tullessaan tapasi joukon työntekijöitä tupakkitauolla firman pääsisäänkäynnin edessä. (Tuohon aikaan tämä oli sinällään vielä ihan ok.)

    Tj:tä kuitenkin kismitti, kun pääoven edusta oli viskelty täyteen natsoja, vaikka tuhkakuppi oli vieressä.

    Sen sijaan, että olisi huomauttanut asiasta, tj kyykistyi ja noukki ne muutaman kymmentä natsaa ylös ja heitti tuhkikseen – tupakoivien alaisten seisoskellessa vieressä ja vilkuillessa, josko taivaalla tai seinillä mahdollisesti näkyisi jotain mielenkiintoista.

    Eipä näkynyt sen jälkeen natsoja enää sillä ovella.

    1. Ville, kiitos mainiosta tarinasta!

      Oma esimieheni Pertti ”Pepe” Ervi aikanaan näytti esimerkkiä monellakin tavalla. Firmamme kasvoi muutamassa vuodessa 20 hengen putiikista yli 100 työntekijään. Toimistoa piti vaihtaa vähän väliä isompaan.

      Toisin kuin useimmat esimiehet yleensä, Ervi valitsi työpisteensä joukon viimeisenä. Hän otti käyttöönsä talon huonoimman työaseman. Moinen käytös rauhoitti kummasti porukkaamme, joka muuten taisteli ikkunapaikoista ja parhaista tuoleista verissä päin.

  5. Nå jaa.. Esimerkki sopii otsikkoon Pomo vai piika, ja sen tiimoilta tehtyyn ajatuksenjäsennykseen.

    Sen sijaan nimenomaisesti ryhmäliikunnanohjaajia aika rutkasti v.78 jälkeen nähneenä tiivistäisin, nimen ja omaan ryhmäliikunnan ohjaajalle sopivaksi auktoriteetiksi sellaisen, joka ottaa homman haltuun tekemällä, ei puhumalla. Puhuminen liikunnanohjauksessa on alistettu liikkumiselle ja musiikille.

    Sanon suoraan, pidän näitä ”turpa kiinni” -ohjaajia surkeina tapauksina. Samoin kuin ohjaajia, jotka ovat sen verran matalaotsaisia, että ovat päättäneet ähkiä, karjua, voihkia ohjattaviensa puolesta, roolinsa vuoksi.

    Ryhmäliikuntatunnilla, IMO, suomalaisia johdetaan edestä. Ohjaaja tarttukoon myös tunnilla ”mopin varteen”, tulkoon osaksi ryhmää ja vetäköön joukkonsa kuivalle maalle.

    Tietenkin voisi erikseen kaupata esim. spinningsessioita tyyliin Taso 5(SM) ”Pomotan, Nolaan, Pompotan” – sinne kun menisi niin saisi mitä tilaa.

    1. Mikko, mielikuvituksesi karkasi laukalle!

      Ohjaajamme ei millään tavalla pomottanut tai öykkäröinyt. Hän vain otti tilanteen haltuun ystävällisen määrätietoisesti.

      Siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä, että kovaa menoa näyttelevät vetäjät ovat rasittavia. Se on aika huvittavaa etenkin, jos edessä meuhkaavalle ei näytä tulevan edes hiki.

      1. 🙂 -ja tietenkin on toinen juttu: melkein mitä vain voi sanoa, kun sen tekee tilanteeseen nähden oikein.

        Mietin myös jälkeenpäin, että spinning on oma lajinsa: sinne voi mennä monenlaisella asenteella, myös puistoajelulle kaverin kanssa.

  6. A) Tilanteen johtamisesta

    Olen nykyään ottanut jämäkän aikataulun käyttöön valmennuksissa. Kun pidän tauon, se päättyy minuutilleen silloin, kun on sovittu. Kun tauko loppuu ja koulutus alkaa, vedän koulutustilan oven kiinni. Olen huomannut, että liika kiltteys tässä asiassa vain venyttää taukoja entisestään. Osallistujat ajattelevat kutakuinkin näin:

    ”Ei me viimeksikään aloitettu silloin kun piti, joten mä voi äkkiä käydä katsomassa meilit.”

    Jos tälle ajattelumallille antaa vallan, iltapäivästä tauot lipsuvat jo kymmenen minuuttia. Sitten viimeinen tunti onkin yhtä kiirettä ja asioiden läpijuoksemista, kun aikataulu on pissinyt alusta asti. Eikä siitä voi syyttää osallistujia, vaan syyllinen on ryhditön kouluttaja.

    B) Blogiin kirjautumisesta

    Jari, OpenID-tunnistautuminen on tosiaan aiheuttanut ongelmia Ei oo totta -blogissa. Anteeksi hankaluudet. Osa on päässyt läpi, osa ei, emmekä ole saanut jäljitettyä, missä vika voi piillä.

    Ratkaisin nyt asian niin, että jatkossa blogiini voi tulla kommentoimaan myös perinteisellä nimi+nettiosoite-yhdistelmällä. Omassa blogissanihan anonyymitkin kommentit ovat sallittuja, joten en joudu varmistamaan kenenkään henkilöllisyyksiä.

    1. Katleena, kiitos kommenteistasi!

      Tosiaan tuo oven sulkeminen olisi todella tehokas tapa lopettaa kaikki (oman porukan) myöhästelyt myös palavereista.

      Lupaan ja vannon, että kun ovi on kerran pantu lukkoon myöhästelijöiden nenän edestä, seuraavalla kerralla he ovat taatusti ajoissa paikalla.

      Veikkaan, että syy kumpuaa jo savannien ajoilta. Jo silloin porukasta hylkääminen oli pahin rangaistus. Sitä ei ihminen kestä vieläkään.

      Se on tietysti ikävää, jos oven lukinnut pomo joutuu juttelemaan vain itsensä kanssa.

      1. Se olisikin hyvä idea, että ovi olisi myös lukossa!

        Minulla ovi on vain kiinni, mutta moni kokee oven avaamisen ja myöhässä hiipimisen niin nolona, että he ovat seuraavan kerran ajoissa.

        Lisäksi tauon jälkeen aloitan koulutuksen hauskalla jutulla. Kun tulee ajoissa, saa mehevät naurut.

        Metodi on siis klassinen keppi-porkkana-viritelmä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua
Jari Parantainen

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua

Osmo Soininvaara on mielestäni terävä heppu. Seuraan hänen blogiaan tiiviisti, vaikka en aivan aina hänen päättelyketjujaan täysin ymmärräkään. Paljon olen häneltä kuitenkin oppinut. Joulukuussa 2018

Image of camel in desert Wahiba Oman
Jari Parantainen

Jahtaako Porin Jazz väärää kamelia?

Porin Jazzin toimitusjohtajaksi valittu Aki Ruotsala tuntuu uskovan, että homoudesta voi ”parantua”. Niinpä festareiden hallitus reagoi ripeästi eilen. Se hyvästeli toimarinsa, siis ennen kuin tämä

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.