Pari päivää sitten naputtelemani juttu pyöräkorjaamon hinnastosta tuotti muutaman ärhäkän sähköpostin. Kirjoittajat olivat sitä mieltä, ettei ainakaan heidän bisneksistään saa kursseja aikaiseksi millään.
Vai niin. Se viittaa siihen, ettei yrittäjällä ole mitään erityistä osaamista. Jos sitä olisi, totta kai oppeja olisi silloin mahdollista siirtää myös muille.
Tavallaan reaktio kertoo myös siitä, miksi moni pienyrittäjä on tuomittu yksinyrittäjäksi. Oma osaaminen on muka niin ainutlaatuista, ettei sitä opi kukaan muu.
Mielestäni kyse on vain – jälleen kerran – aivan yrittäjän tai johtajan itsensä rakentamasta vankilasta.
Hesari (19.11.2012) kertoi mainion esimerkin, miten asioita voisi miettiä toisin. Kuinka ollakaan, ideanikkari tuli taas kerran Ruotsista. Tosin hän on 43-vuotias ruotsinsuomalainen Mika Liias.
Liias avasi meikkikaupan vuonna 1996 Tukholmassa. Bisnes käynnistyi vaatimattomasti.
”Yhtenä päivänä myynti oli kahdeksan euron verran. Iski paniikki. Rahaa oli vain kahden kuukauden vuokraan.”
Puolivahingossa hän laittoi Metro-lehteen ilmoituksen, jossa hän mainosti 10 euroa maksavia meikkikursseja.
Muutamaa kuukautta myöhemmin kursseille oli osallistunut jo 500 oppilasta. Suuri osa jäi pysyviksi asiakkaiksi. Menestystä ei voinut enää estää.
Nykyisin Make Up Store -ketjuun kuuluu yli 200 liikettä 22 maassa. Vaikka franchising-periaatteella toimiva yritys on laajentunut rajusti, se on silti tahkonnut voittoa.
Mikä on Mika Liiaksen menestyksen salaisuus?
Hänen mukaansa keskeinen idea piilee siinä, että myyjät eivät ole aivan tavallista porukkaa. He ovat nimittäin kaikki koulutettuja meikkitaiteilijoita, jotka puolestaan opettavat asiakkaitaan.
Moni asiantuntija vaurastuisi nopeimmin, kun hän tuotteistaisi osaamisensa koulutuksiksi.
