Tiistaina se tapahtui jälleen kerran. Koulutukseen osallistuvat alkoivat mekkaloida. Ikea herätti tunteita, kuten sillä on tapana.
Olin vain maininnut ohimennen Ikea-ilmiöstä. Sitä kutsutaan myös munateoriaksi.
Käyttäytymistieteilijät ovat todenneet, että itse kootut kalusteet tuntuvat arvokkaammilta kuin valmiina ostetut.
Palaan itse Ikea-ilmiöön lähiaikona, koska se kuuluu ilman muuta tuotteistajan työkalupakkiin. Sen sijaan ruodin lyhyesti kroonista vaivaa, joka riivaa useimpia asiantuntijoita.
Egokaihi sumentaa ammattilaisen näön. Hän alkaa kuvitella, että hänen oma mielipiteensä edustaa asiakkaiden näkemyksiä.
Jos siis kiireinen ammattilainen ei missään tapauksessa halua koota huonekalujaan itse, se sitten muka tarkoittaa, ettei kukaan muukaan halua.
Enää tarvitsee vain selittää, miten Ikea onnistuu kahmimaan Suomessa kaikki toimialansa voitot. Kilpailijat saavat taistella rippeistä keskenään.
Tuotteistuskoulutuksissa istuu äärimmäisen vääristynyt otos ihmiskunnasta. Osallistujat ovat parhaiten koulutettuja, vauraimpia ja terveimpiä ihmisiä maailmassa. Joukko ei edusta edes tavallista suomalaista millään tavalla.
Olisi tietysti hienoa, jos asiantuntija osaisi asettua asiakkaansa saappaisiin. Sen sijaan hänen egonsa alkaa harata vastaan: oikeastaan asiakkaiden kuuluisi ajatella samoin kuin hän itse.
Äärimmillään egokaihi tuottaa naurettavia seurauksia. Ikävä kyllä vaiva yltyy epidemiaksi nimenomaan johtoryhmässä.
Maamme suurimpiin kuuluvan yhtiön toimitusjohtaja saattaa määrätä, ettei firman verkkosivuilla saa esiintyä punaisiin pukeutuneita ihmisiä. Punainen kun ei ole pomon lempiväri.
Taitava tuotteistaja ymmärtää, ettei hänen egonsa halua ymmärtää muiden ihmisten näkemyksistä yhtään mitään.
