Mehiläinen lähetti poikkeuksellisen napakan suorakirjeen. Yksikönjohtaja Erja Penttinen tarjosi yrittäjän työterveyspalvelua.

Mehiläisen saate

Mehiläinen lähetti hyvän suorakirjeen. Mutten kuitenkaan ostanut. Mikä meni pieleen?

Kun olin lukenut viestin, totesin, ettei Mehiläinen pistänyt ostamaan. Se tuntui oudolta, koska kirje oli kuitenkin kohtalaisen selkeä. Jäinkin pohtimaan, mikä meni pieleen.

Kuten sanottu, kirjeessä oli paljon hyvää. Saate oli mukavan lyhyt ja selkeä. Toki Erja olisi voinut allekirjoittaa sen itse.

Nippu saatteita eteen ja kynä suihkimaan! Se ei vaatisi paljon vaivaa, mutta lisäisi kirjeen tehoa.

Silmääni pisti myös saatteen alareunaan pienellä tekstityypillä kirjattu puhelun hinta. Tarkoittiko se sitä, että joutuisin maksamaan erikseen, jos yrittäisin ostaa lääkäriaseman palveluja?

Saatteen seurana tuli nelisivuinen A5-kokoinen esite. Sekin vaikutti ammattilaisen työltä. Kieli on edelleen aika hyvää. Toki korjattavaakin löytyi.

Mehiläisen esite, sivu 1. Lähettääköhän Mehiläinen naisyrittäjille naisen kuvalla varustetun version?

Mehiläisen esite, sivu 2. Kirjoittaja alkaa puhua yrittäjistä ikään kuin he olisivat jokin kolmas osapuoli.

Esimerkiksi jo toisella sivulla (hoitajan kuvan alapuolella) kirjoittaja alkaa puhua yrittäjistä kuin he olisivat jokin kolmas osapuoli. Ongelma riivaa copywritereita usein.

Ilahduttavaa oli myös se, että viestiin on lipsunut vain vähän lääkäribyrokraattikieltä. Toki vaikkapa “leikkaustoimenpiteet” voisi korvata yksinkertaisesti leikkaukset-sanalla.

Mutta oleellisinta oli tietenkin se, mitä kirje yritti myydä. Yritin selvittää tekstistä hyödyn ja hinnan suhdetta.

Mehiläisen esite, sivu 3. Tässä päästään itse asiaan. Mutta mikä menee pieleen?

Ensinnäkin Erjan esite puhuu vuosittaisesta 148 euron palvelumaksusta. Mitä rahalla sitten saa? Bullet-lista on pitkä, mutta se on täynnä lumesisältöä.

Ei kai kukaan halua maksaa vuosimaksua esimerkiksi siitä, että myyjä lähettää hänelle markkinointimateriaaliaan?

Lopulta jää jäljelle vain hyvinvointikeskustelu suunnitelmineen. Ilmeisesti se on vuosittain toistuva juttu, vaikkei kirje sano sitä selvästi.

Lisäksi Erja tarjoaa joka kolmas vuosi terveystarkastusta 220 euron hintaan.

Joutuisinko maksamaan enemmän vai vähemmän, jos soittaisin joka kolmas vuosi Mehiläiseen ja tilaisin terveystarkastuksen ihan itse?

Kirje jatkuu samaan hämmentävään tapaan. Voin valita joko tavallisen tai laajan sairaanhoitopaketin. Mutta niistä joutuisin maksamaan erikseen.

Mitä Erja siis ehdottaa? Eikö vaihtoehtoni ole jälleen se, että marssin Mehiläisen lääkäriasemalle parsittavaksi heti, kun tarvetta ilmenee?

Seuraavaksi esite alkaa jutella kuntotesteistä, joita kirjoittaja kutsuu imelään nykytyyliin hyvinvointipalveluiksi. Niiden hinnoista ei ole enää mitään puhetta.

Lopuksi kirje kertoo, että Kela korvaa jotain jostain. Ilmeisesti bullshit-listassa mainittu, kuukausittain tuleva Kelan esitäytetty korvaushakemus (huh!) liittyy tähän.

Tässä vaiheessa tiesin jo, mitä ihan varmasti en halua. Kuvitteleeko Erja todella, että alkaisin lähetellä valtion byrokraattien työllistämiseksi joitain pilipalilomakkeita joka kuukausi?!

Jos siis oikein ymmärsin, saattaisin saada palautuksena peräti vajaan satasen (148 euron vuosimaksusta). Jos sen oli tarkoitus olla jokin täky, pieleen meni. Jos noin pienellä summalla on yrittäjälle jotain merkitystä, silloin hän keskittyy aivan vääriin asioihin.

Mitä oleellista Mehiläisen kirjeestä siis puuttui?

Kaikkein oleellisinta oli se, että Erja ei esittänyt vertailua. Miten työterveyspaketti muuttaisi nykytilannettani? Ilman sitä tietoa oli mahdotonta päättää.

Asiakkaasi ei voi ostaa mitään ilman, että hän vertailee vaihtoehtoja. Sinun tehtäväsi on huolehtia, että vertaileminen on helppoa.