Vaimoni pyysi, että toisin hänelle alakerrasta USB-kaapelin. Aloin hilata ahteriani sohvalta.

Ilmeisesti venkoiluni näytti työläältä. Puolisoni totesi, ettei asialla ole mitään kiirettä. Päätin lysähtää takaisin sohvalle.

Tapauksesta on jo viikkoja. Kaapeli piileksii edelleen jossain alakerran romulaatikossa.

Tilanne toistuu työpaikalla usein. Monet tehtävät pitäisi hoitaa tarkalleen tietyllä hetkellä. Muuten ne unohtuvat kokonaan.

Mutta kuka tai mikä sen päättää, milloin jonkin homman tulisi käynnistyä? Lentäjät tietävät vastauksen.

He ovat kehittäneet liipaisimia. Kun pilotti näkee tai kuulee jotain ennalta sovittua, se liipaisee käyntiin sarjan tehtäviä.

Yksinkertainen esimerkki on kaikille ainakin elokuvista tuttu.

Kun lentokone on valmis rullaamaan kiitorataa kohti, ulkopuolella puuhasteleva kenttähenkilö nostaa peukalonsa pystyyn.

Kun lentäjä näkee käsimerkin, hän siirtyy tarkistuslistallaan kohtaan TAXI (= rullaus). Finnairin Airbus A340 -tarkistuslistalla on kyseisen otsikon alla kolme tarkistettavaa asiaa.

Lisäksi miehistöllä on tarkistuslistat ongelmatilanteita varten. Perämies tietää tarkalleen, mikä sivu on kaivettava esiin, kun kone ilmoittaa tukkeutuneesta öljysihdistä.

Myös tavallisessa asiantuntijayrityksestä löytyy liipaisimia. Sellainen on esimerkiksi tarjouspyyntö, joka tupsahtaa myyjän sähköpostiin.

Tietääkö myyntitykki, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä? Kaivaako hän esiin tarkistuslistan? Kääriikö hän heti hihansa?

No eipä tietenkään. Tarjouksia on ikävä kirjoittaa. Niinpä kauppalopo lähtee mieluummin lounaalle.

Kun asiakas alkaa kysellä vastausta, myyjä valehtelee lähettäneensä sen jo eilen. Sähköposti on varmaan syönyt koko viestin.

Yksi tehokkaimpia johtamisen menetelmiä olisikin se, että koko henkilökunta tunnistaisi joukon liipaisimia. Kun sellainen osuu tutkaan, jokainen ryhtyy hommiin siltä seisomalta.

Reklamaatioita varten on sovittava omat käytäntönsä. Asiakkaan käämi on juuri kärähtänyt. Silloin ei ole aikaa kutsua kokoon suunnittelukomiteaa. Korjaavat toimet ja hyvitysohjelmat on mietittävä etukäteen.

Vaimoni on opettanut alakoululaisia yli 20 vuotta. Hän on kehittänyt lentäjien järjestelmää muistuttavan aukottoman prosessin. Sen tavoite on varmistaa, että oppilaat hoitavat läksynsä.

Parempi puoliskoni joutuu toisinaan soittamaan oppilaan kotiin, koska nassikan kotitehtävät ovat toistuvasti tekemättä.

Jotkut vanhemmat alkavat ymmärrettävästi puolustautua. Aikuiset eivät voi tietää, oliko heidän vekaralleen tullut läksyjä jonain tiettynä päivänä jostain tietystä aineesta.

Nyt tuleekin vaimoni varsinainen innovaatio, joka on mielestäni yksinkertaisen nerokas:

Aina on läksyjä. Joka ainoa päivä. Niitä on jokaisesta (luku)aineesta.

Lisäksi kunkin tunnin päätteeksi oppilaat laittavat vihkonsa oppikirjan väliin kohtaan, josta seuraavan kerran tehtävät löytyvät.

Periaate riisuu aseista sekä lapset että heidän vanhempansa. Kukaan ei voi enää selittää, ettei hän tiennyt, oliko kotitehtäviä vai ei – tai mistä ne tehtävät löytyvät.

Rakenna yrityksellesi aukoton ketju lipaisimia ja niitä vastaavia tarkistuslistoja.