Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kauppalehden esterata

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action

Sain tänään sähköpostia Kauppalehdestä, jonka tilaaja olen ollut ties kuinka monta vuotta.

Viesti ehdotti, että tilaisin aviisin kuukauden ajan lahjaksi jollekulle tutulle tai ystävälle. Maksutta, totta kai.

Kauppalehti ehdottaa maksutonta lahjatilausta
Kauppalehti ehdottaa maksutonta lahjatilausta sähköpostitse tällaisella viestillä. Klikkaa kuva täysikokoiseksi.

Hyvä idea! Lähetän yllärilahjan yhtiökumppanilleni Antille. Hän ei tietääkseni ole tilaaja.

Siihen homma sitten tökkäsikin. Intoni romahti kellariin.

Nimittäin heti tilauskupongin toinen kysymys on ylivoimainen. Mikä mahtaa olla tilausnumeroni?!

Tilauskuponki kyselee tilausnumeroa
Nettilomake kyselee tilausnumeroa. Mistähän se tähän hätään löytyisi? Peli on pelattu, kampanja ajoi seinään.

Miten viestin lähettäjä voi kuvitella, että viitsisin lähteä metsästämään jotain merkkijonoa jostain? Onkohan se lehdessä, edellisessä laskussa vai missä?

Hupaisaa asiassa on se, että tarjouksen lähettäjä tietenkin tietää tilausnumeroni. Tuskin sähköpostissa muuten lukisi nimeäni, yhtiöstäni Nettola Oy:stä puhumattakaan.

Näin käy nykyisin todella usein. Markkinoijat eivät tahdo uskoa, että heidän lisäkseen myös asiakkaat ovat tosi laiskoja. Pienikin riesa, epäselvyys tai pelko riittää: peli on pelattu.

Värvää kampanjaasi edes yksi koeasiakas. Tarkkaile, miten hän selviää rakentamastasi esteradasta.

Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

19 kommenttia

  1. Jospas ne on hävittäneet kestotilaajien asiakasnumerot, ja koittavat hommata niitä nyt tuolla tavalla takaisin..

    Omia tuotoksia kun välillä analysoi, niin melkeen pitäisi antaa asiakkaalle joku palkinto kun on onnistunut tajuamaan mitä edes olen tarjoamassa.

    Vaimoa olen joskus käyttänyt koeasiakkaana, mutta olen sille niinpaljon paasannut työasioita, että sekin alkaa olla asioille yhtä sokea kuin minäkin.

    Joku vois perustaa sellasen markkinointimateriaalitestiaseman….

    1. Tässähän se markkinointimateriaalin testausasema on: Pölli tästä -blogilla on ziljoona innokasta lukijaa, jotka arvioivat markkinointituotoksia silkasta mielenkiinnosta ja auttamisen halusta!

      Niin että tänne vain tulemaan niitä testattavia aineistoja. Julkaisen ne mielelläni julkisen raatimme ruodittavaksi.

  2. Samaa asiaa olen minäkin ihmetellyt. Etenkin kun sinullekin olisi voitu lähettää kustomoitu www-osoite (jota se itseasiassa saattoi ollakin), jonka perusteella olisi helppoa täyttää valmiiksi tilausnumerosi. Parasta tietty olisi jos mokomaa ei tarvitsisi ikinä nähdä.

    Ei ole ensimmäinen kerta kun tälläisestä syytetään markkinoijia, joten päätänpä puolustaa heitä hieman. Oman kokemuksen mukaan, joku on sanonut jo moneen kertaan, että asiat pitää tehdä käyttäjille helpoksi. Todennäköisesti vähänkin viisaammassa markkinointitiimissä idea on jopa hyväksytty. Ongelma tulee kuitenkin siinä vaiheessa kun kyseisen lomakkeen luomisesta tehdään tilaus koodareille. He hoitavat homman nopeasti ja toimivasti, koska se on tehty jo monta kertaa ennenkin.

    Missä sitten menee vikaan? Ongelma on viestinnässä. Kun tilaus pläjähtää koodarin meililaatikkoon ja sieltä näytön kautta koodarin verkkokalvoille niin viestin sisältö onkin ”Hei Roope! Kauppalehdelle tarvis duunata mahollisimman nopeasti tilausformi uutta kamppista varten. – Markkinointityyppi”.

    Koodari tekee työtä käskettyä ja miettii mitä kaikkia tietoja asiakkaalta pitäisi kysyä. Niistä tehdään lomake, joka tallentaa tiedot ennalta sovittuun paikkaan ja that’s it.

    Markkinointi ei kerro koodarille mitä haluaisivat ja rutinoitunut koodari ei tee yhtään ylimääräistä. Markkinoinnin puolella kiireen, välinpitämättömyyden tai jonkin muun seikan takia asiaan ei puututa, jos sitä ollenkaan edes huomataan. Lomaketta ei ole mietitty ollenkaan käyttäjän kannalta vaan ainoastaan tietojärjestelmän kannalta.

    Koodari jos ehdottaisi moista markkinoinnille, niin tässä tapauksessa asiaa ei oteta vakavasti, koska koodari ei ole markkinoija. Ainakaan markkinoinnin mielestä. Lisäksi ei haluta maksaa ylimääräistä asiasta, johon ei ole varattu tuohta.

    Verkosta löytää päivittäin tapauksia, jossa näkee vastaanlaisen toteutuman. Asioissa mennään business first, kiire aikataululla, kokouksissa sovitut asiat ei päädy käytäntöön ja lopulta ei ketään totuudennimissä kiinnosta loppukäyttäjä polo, joka tästä kärsii.

    Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä myöhemmin..

    1. Kiitos Juho, kuvailet mainiosti asioiden todennäköisen laidan. Juuri näin se homma luultavasti on tässäkin tapauksessa edennyt.

      Olen lueskellut viime aikoina hartaasti Tim Ashin kirjoittamaa opusta Landing Page Optimization.

      Kirjasta löytyy lukuisia esimerkkejä vastaavista käyttäjien riesaksi heitetyistä, täysin turhien tietojen kyselyhässäköistä. Ne romuttavat markkinoijien hyvät aikeet todella usein.

  3. Sen lisäksi että tilausnumero on ehdottomasti lähettäjän tiedossa, ja sen olisi voinut koodata sähköpostiviestin linkkiin, tilausnumero kaiken kukkuraksi korvaa tarpeen kysyä asiakkaalta edes nimi tai sähköpostiosoite; samassa kannassahan ne kaikki on.

    En ymmärrä miksi tämän päivän teknologisen kehityksen keskellä haettavia tietoja vielä yksilöidään kaikenmaailman koodien kanssa. En usko että tätä lomaketta kaavaili Kauppalehden markkinointiosasto – suomalaisen atk-insinöörin hartioillehan se paukahti laatia nämä kentät. Ja tokihan tällainen asiakkaiden juoksutus on insinöörille paljon leppoisampaa (ja ehkä sitä kautta tietojärjestelmän tilanneelle lafkalle kustannustehokkaampaa), mutta paljon kannattavammaksi tulisi pitkällä tähtäimellä jos lomakkeet rakennettaisiin asiakaslähtöisiksi.

    Tokihan se on helpointa asiakaspalvelijalle lyödä tilausnumero kantaan, ja paljon vaikeampaa lähteä metsästämään oikeaa asiakasta/tilausta nimen tai osoitteen perusteella. Mutta miksi aspan työpäivän kevennys olisi asiakkaan vastuu?

    Miksei voitaisi vaikka rakentaa lomaketta johon asiakas lyö tietoja jota hän jo tietää niin kauan kunnes järjestelmä on sekä löytänyt tarvittavan rivin, sekä varmistanut ettei kukaan asiaton siihen sattunut kömmeltämään? ”Anna nimesi. … Suomessa on 12 Jari Parantaista. Anna vielä sähköpostiosoite. … Varmistukseksi vielä, mikä on puhelinnumerosi?”

    Puhelinnumerokin toki on eräänlainen koodi, mutta se sentään on koodi jota jokainen ihminen käyttää niin usein että se on opeteltu ulkoa jo nuorena. Jonkun erppisi asiakkaalle sattuman summassa ristiämän tähtikoordinaatin muistaminen ei kuulu asiakkaalle, ja siksi hän ei sitä muistakaan.

    1. Kiitos Oskari, erinomaista pohdintaa!

      Kauppalehden nurkasta se koodi sentään saattaisi löytyäkin. Mutta muistan aikoinaan, kun yritin arpoa Tekniikan Maailman liepeestä, mikä mahtaa olla se asiakasnumeroni. Yritin nimittäin rekisteröityä TM:n verkkopalveluihin.

      Homma viivästyi lopulta monta vuotta, sillä en koskaan keksinyt oikeaa salakoodia. Ja usko pois, että kokeilin kaikkia mahdollisia ja mahdottomia yhdistelmiä.

  4. Nyt tulee tähän oiva esimerkki toiselta puolelta maapalloa – Australiasta. Täällä on samantapaisia ongelmia kuin tässäkin keississä, mutta huomattavan paljon pahempia.

    Olin menossa vuokraamaan DVD:n videovuokraamosta (kyllä, täällä ne ovat vielä olemassa kiitos toivottaman internetin). Nappasin dvdn käteen ja olin valmis maksamaan 3.95 hinnan. Myyjä ilmoitti, että minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko olla paikallinen asiakas, tai vieraileva asiakas. Jos halusi olla paikallinen asiakas niin piti tuoda paperilla oleva allekirjoituksellinen todiste siitä että asun lähellä, esim. vuokrasopimus. NO KAPPAS, sehän on jokaisella miekkosella aina takataskussa. Tämän lisäksi pitää maksaa 50aud deposit, eli jos pöllin dvd:n niin se menee tililtäni.
    Vierailevana asiakkaana minun piti maksaa 50aud deposit, ilmoittaa paikallinen osoitteeni ja allekirjoittaa se. Sen lisäksi minulle luettiin minuutin verran oikeuksiani vuokraamisesta.

    Poistuin, ja kävelin ruokakaupan vieressä olevalle dvd-automaatille, valitsin elokuvan, syötin luottokortin ja vuokrasin elokuvan about 20 sekunnissa.

    Rupesin miettimään jälkeenpäin, että kyllä tuo 50 dollarin deposit on jo itsessään aika hyvä pelote vuokraajalle ilman osoitteita yms. Ja siksi toisekseen, ultravanhan käytetyn Shawshank Redemption elokuvan myyminen hintaan 50aud antaa mielestäni loistavat katteet.

    1. Ville, taisit tosiaan vierailla lähitulevaisuudessa konkurssiin ajautuvan videovuokraamon pakeilla.

      Tai sitten firma oli vain päättänyt, että tietty asiakaskunta tuottaa niin paljon riesaa, että sellaiset kannattaa häätää kuvaamasi kaltaisilla tempuilla pois jaloista pyörimästä.

  5. Herttinen, ollaanpa me softanvääntäjät tyhmiä. Tiedetään mailiosoite, nimi, firma ja varmaankin myös asiakasnumero. Ja ei osata esitäyttää niitä kohdilleen.

    Tuo lomake on kauhuesimerkki siitä kuinka asioita tehdään väärin. Perustiedoilla täyttyisi todennäköisesti koko tilajaapuoli ja voisi vain pyytää tarkistamaan että tiedot on oikein.

    Saajan tiedoistakin mm. postinumero/postitoimipaikka löytyisi helposti osoitteen perusteella. Eli ei tarvitsisi arpoa niitäkään.

    Täytyy sanoa, että hävettää olla nörtti. Noinkin yksinkertainen asia ryssitty oikein kunnolla.

    Kari…

  6. Esimerkkitapauksessa Kauppalehti jakoi jotain ilmaiseksi. Toki toiveena on, että ennemmin tai myöhemmin tuo ilmaisjakso poikii tilauksen ja rahaa.

    Itse olen päätynyt suuren kaupungin suuren viraston hankintahommiin (haaveilen edelleen hohdokkaista markkinointitöistä). Tavaroita ja palveluita myyvät yritykset ovat taidokkaasti rakentaneet näitä esteratoja, joihin törmään päivittäin.

    Yleisin ongelma on se, että hintoja ei löydä mistään. Olen siis löytänyt tuotteen, minkä olen valmis ostamaan mutta en voi tilata ellen tiedä hintaa. Yllättävän usein hintaa puhelimitse tiedusteltaessa myyjä kysyy ensimmäisenä asiakasnumeroa (mistä minulla ei yleensä ole hajuakaan). Joskus hinnan saa sentään yhdellä puhelinsoitolla, joskus myyjä lupaa soittaa takaisin tai laittaa sähköpostilla tiedon (eivätkö myyjät tiedä omien tuotteittensa hintoja?).

    Tässä vielä tosielämän esimerkki esteradasta.

    Virastotalon yläkerrassa meni faksi rikki. Sillehän piti saada huolto ja mielellään heti tai viimeistään eilen. Soitto maahantuojan huoltoon:

    – Pitäisi saada faksille huolto, ei tulosta saapuvia fakseja
    – Mikä on faksin ID-numero(tms.)?
    – Minulla ei ole nyt numeroa tässä ja faksi sijaitsee tuolla pari kerrosta ylempänä, eikö huoltoa voi lähettää ilman tuota tietoa?
    – Ei voi, se on vähän niinkuin faksin henkilötunnus
    – No, lähden katsomaan

    – Haloo, tässä laitteen kyljessä on numerosarja 111222-3333
    – Selvä, tarvitsemme vielä teiltä tilausnumeron
    – Aha, täytyy mennä omalle työpisteelle, että saan numeron tilausjärjestelmästä

    Huolto ei sitten kuitenkaan saapunut sovittuna ajankohtana ja kun varovaisesti maahantuojalle ilmoitin, että käyttäisin mielelläni jotain asiakasystävällisempää huoltoliikettä, niin maahantuojalta vastattiin ”siitä vaan” ja annettiin ystävällisesti parin paikkakunnalla toimivan huollon yhteystiedot. No, sen jälkeen ei ole tarvinnut miettiä kumpaa kahdesta kilpailutetusta merkistä tilataan.

    1. Kiitos Tapio, laitehuoltojen porukat ovat kieltämättä aika pahoja.

      Itse ostin Canonin pienen lasertulostin-kopparin hiljattain. Kävi ilmi, ettei sille löydy yllättäen lainkaan ajureita uusimpaan Applen OS X -käyttikseen.

      Lähetin tukipalvelukyselyn Canonin verkkosivujen lomakkeella. Se on siitä hupaisa, että laite on valittava vetovalikosta, josta löytynee vain noin kymmenesosa firman tuotteista. Valitsin siis kohdan ”MUU LAITE”.

      Lopputulos oli se, että pari päivää myöhemmin Canonilta tuli kysely, että mihin vehkeeseen mahdan niitä ajureita kysellä.

      Naputtelin lomakkeelle alun perin myös laitteen sarjanumeron – jota oli muuten kypsää etsiä pömpelin takaseinään teipatusta koodiviidakosta. Mutta sen perusteella Canonin huolto ei muka pystynyt tunnistamaan edes laitteen mallia.

      Jäin miettimään, mihin sarjanumeroa sitten tarvitaan, jos sitä ei löydy edes valmistajan huoltomiesten tietokannasta.

      1. Kai näillä asiakas-, sarja, ID- ynnä muiden numeroiden kysymisellä on joku tarkoitus – muutenhan niitä ei tietenkään kyseltäisi…

        Tuossa faksikeississä olisi huollolla ollut mahdollisuus hoitaa pisteet ja eurot kotiin. Huollon tarve oli välttämätön ja kiirellinen. Jos huollon asiakaspalvelija olisi kysynyt Pertsalta voiko tämä käydä korjaamassa faksin ylitöinä extrakorvauksella virka-ajan jälkeen, niin ylimääräinen kustannus ei tilaajallekaan tässä tapauksessa olisi ollut este. Parasta tietysti olisi, jos tämä olisi valmiiksi tuotteistettu palvelu.

        Julkisissa (hankintalain kynnysarvon alittavissa) pienhankinnoissa olisi yrityksille hyviä ansaintamahdollisuuksia. Tämä vaatisi yrityksiltä hieman perehtymistä julkisten organisaatioiden toimintaan. Tästä aiheesta jatkan sitten jossain toisessa yhteydessä.

  7. Jos se olikin semmonen piraattilaite, mistä paljon puhutaan. Ootko varma, et siinä luki Canon eikä esimerkiksi Camon?

    1. Piti vielä tarkistaa boksin kyljestä: kyllä siinä luki Canon! Olisinkin ollut hiukan ihmeissäni, jos Verkkokauppa.com olisi myynyt piraattikamaa…

  8. Lomake olisi tosiaan pitänyt rakentaa niin, että lehden tietokannoista saatavat tiedot olisivat olleet jo valmiina. Eipä vaan varmaan tullut kenellekään mieleen. Ja varmaan on ollut sokeuttakin siitä, että ”tilausnumerohan on niin näppärä, kun sen näkee vaikka jokaisesta lehdestä”. Ja niin näkee, jos on lehti mukana ja osaa tulkita numerosarjoja.

    Erilaisia esteratoja on kieltämättä tullut vastaan jo niin paljon, että oikein hämmästyy kun joskus saa asiansa hoidettua ilman lomakkeiden tms täyttelyä. Esimerkiksi Ikean mainoskirjeessä on toisinaan äänestyksiä tai kilpailuja, joihin pääsee osallistumaan ihan vain klikkaamalla uutiskirjeestä mieluisinta vaihtoehtoa. Klikkauksen jälkeen aukeaa kiitossivu, koska muut tarvittavat tiedot oli ympätty linkkiin. Tällaista sen pitäisikin olla!

    Olisi hauska tietää miten paljon enemmän vastauksia tai osallistumisia äänestyksiin/kilpailuihin tulee, kun asian suorittamiseksi ei tarvitse miettiä asiakasnumeroita tai kirjautua sisään…

  9. Ausseisa tuo videovuokraus oli hankalaa jo 2006, kun itse olin siellä. Vaikka minulla oli vuokraamossa mukana täkäläisen pankin tiliote ja passi en meinannut saada asiakastiliä auki…

    Kauppalehti on mielestäni ampunut itseään jalkaan viime aikoina ihan sarjatulella. Näköislehden lisähinnan 1,6€/vko nyt ehkä jotenkin vielä sulattaa, mutta lehden verkkosivuillakaan ei saa lukea kuin peri juttua ennen kuin käsketään rekisteröityä… Olisivat nyt laittaneet sen verran pitkät sessio-ajat saitille ettei aina tarvitsisi muistaa kirjautua erikseen sisälle =/

  10. Moi Jari,
    Jälleen mainio avaus. Muutama huomio tuohon Kauppalehden esimerkkiin: Kauppalehti tuo mielestäni yhtäältä ihan hyvän keinon uusasiakashankintaan. Homma tosiaan kompastuu tuohon toiseen laatikkoon, kuten totesit. Toisaalta vastaavantyyppisiä toimintoja löytyy myös RAY:llä. Viikonlopun medioissa oli juttu kaverista, joka nappasi Jackpotista n. 200k euroja. No, minä googletin heti sivuille katsomaan, josko minullekin löytyisi onnea tuottava kolikkopeli. Siellä niin ikään kysellään asioita, joihin vastaaminen vei pelihalut heti. Hyvä niin, jos se on RAYn politiikka.

    Takaisin vielä lehti-businekseen. Olisin voinut vielä odottaa, että Kauppalehti tarjoaisi uudelle asiakkaalleen jopa ilmaisen, halvan työvoiman tuotantomaassa tuotetun sähköisen lukulaitteen lehden kylkiäisenä. Tätä olisin toivonut jo jokin aika sitten maakuntalehdeltäni, mutta ei. Nämä laskuttavat paperiversion, sähköisen version ja vielä appsin. No joo, onhan se ymmärrettävää, että kulut katetaan mutta odottaisin jo hieman monipuolisemman ansaintalogiikan hyödyntämistä/ymmärtämistä isossa organisaatiossa.

  11. Nykyään asiakkaista tiedetään jo kaikki kengänkoosta autoilutottumuksiin, mutta informaatiotulvan keskellä datan arvo on tippunut nollaan. Jatkossa yritysten haasteena on kerätä vain olennaista tietoa ja jättää pois epäolennainen informaatio. Näin säästetään aikaa ja IT-resursseja.

    1. Anteeksi Heikki, mutta nyt en aivan ymmärtänyt. Oliko tilausnumeron tivaaminen mielestäsi hyvä vai huono asia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Turun telakka ja turhat insinöörit

Pari vuotta sitten näytti siltä, että Suomen meriteollisuus on kanttuvei. Sitten syyskuussa 2014 saksalainen Mayer osti Turun telakan. Yhtäkkiä näkymät muuttuivat rajusti. Nyt turkulaiset hukkuvat tilauksiin.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Pitäisikö valita Sonera-simppeli?

Sain Soneralta kirjeen. Kapulaani olisi tarjolla entistä nopeampi nettiyhteys – ja vieläpä entiseen hintaan! Heti otsikon alle on präntätty pari pylvästä. Uutta nopeutta kuvaava palkki

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Kuusitoista yleisintä vastaväitettä

Olin eilen käynnistämässä uutta tuotteistusprojektia. Ei mennyt viittä minuuttia, kun ensimmäinen ryhmän jäsen syöksyi sakkorysään. Jokainen ”tämä ei onnistu, koska” -tyyppisen vastaväitteen esittäjä saa maksaa Nosteen

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action