Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Mistä Metson raha tulee?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Taas eilen jouduin toteamaan, että tällaisen tavallistakin putkiaivoisemman insinöörin on vaikea käsittää Hesarin toimittajien järjenjuoksua.

Ensin pääkirjoitussivulla Paavo Rautio jatkoi irvailua Sauli Niinistön sponsoroiman Ihan tavallisia asioita -kampanjan ajatuksille.

Pläjäyksestä löytyi kuulemma itsestäänselvyyksiä ja liian tavallisia neuvoja. Yksi niistä kehoitti kertomaan nuorille, mistä raha tulee.

Heti seuraavalla aukeammalla lehti taivasteli, miten Metso kehtaa antaa potkut yli kuudellesadalle, vaikka se juuri päätti maksaa 75 miljoonan osingot.

Ehkä valtakunnan ykköslehden toimittajien kannattaisi sittenkin suhtautua Niinistön ryhmän neuvoihin vakavasti.

Se on selvä, että duunarin kohtalo on murheellinen. Mutta jonkin merkillisen logiikan perusteella omistajien pitäisi makuuttaa rahojaan Metsossa ilman, että he saisivat tuottoa sijoitukselleen.

Vääryydestä tuntuivat olevan yhtä mieltä toimittaja Matti Tyynysniemi, omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ja tietenkin vanha ay-jyrä, työministeri Lauri Ihalainen.

Taustalla on ilmeisesti sellainen ajatus, että ne 75 miljoonaa olisi pitänyt maksaa – omistajien osinkojen sijaan – palkkana työntekijöille. Tai jotain.

Kuitenkin 630 ammattilaista saa monoa siksi, ettei heille ole töitä. Paperikoneille ei ole tarpeeksi kysyntää.

Olisiko Metson pitänyt järjestää osinkorahoilla lumehommia? Aikuisten päivähoitokeskuksessa toimettomat koneistajat, asentajat ja toimihenkilöt olisivat voineet näytellä työelämää.

Perimmäinen ongelma ei tälläkään kertaa ole riistäjäkapitalistisika. Traagista kyllä, osasyyllinen saattaa mulkoilla lähimmästä peilistä.

Metson paperikoneet eivät käy kaupaksi. Miksi?

Siksi, että paperitehtaan pomo ei halua ostaa uusia paperikoneita. Miksi?

Siksi, että kustannustalot ja painot eivät tarvitse lisää paperia. Miksi?

Esimerkiksi siksi, että ihmiset eivät enää tilaa sanomalehtiä entiseen tapaan. Miksi?

Koska he katsovat uutiset mieluummin telkkarista, netistä tai aipädistä. Miksi?

Koska uutiset ovat siellä tuoreempia kuin lehdessä. Lisäksi ne tuntuvat halvemmilta.

Syyllinen on siis kuluttaja. Tuskin edes Metson omat työntekijät tilaavat poikkeuksellisen paljon sanomalehtiä.

Eläkevakuutusyhtiöt ovat teollisuusyritysten suuromistajia. Siis ne samat putiikit, jotka maksavat vanhuudenturvaa myös metsolaisille.

Tulisiko meidän yhteisten rahastojemme kieltäytyä sijoitustensa tuotoista? Moniko suomalainen on sitä mieltä, että oikeastaan hänen pitäisi saada vähemmän eläkettä?

Entä mistä se raha sinne Metsolle lopulta tulee?

Rahat eivät tule omistajilta, vaan asiakkailta. Toisin sanottuna paperinvalmistajilta.

Mitä toimittaja Tyynysniemi siis tarkoittaa, kun hän ehdottaa, että Heidi Hautalan pitäisi tehdä jotain?

Hautala on tunnetusti neuvokas mimmi. Hän pakkaa neliväriesitteitä salkkuunsa. Heti huomenna hän lentää Saksaan.

Siellä hän tyrkyttää lamasta kärsiville teollisuuspampuille Metson hienoja paperikoneita.

Myös Hesarin toimittajien kannattaisi opetella, mistä raha tulee.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

16 kommenttia

  1. Löytyisikö Tuotteistusmestarin salaisesta repusta innovaatioita paperikoneosaamisen ja/tai koneiden kierrätykseen? Sukellusvesipuistoja Bahrainiin? Keinoriuttoja Kuwaittiin? Vastineeksi öljyä?

    1. Pasi, kysymyksesi on sikäli aiheellinen, että Metsolta nähtävästi puuttuu tuotekehitysideoita.

      Nimittäin kun firma jakaa osinkoja, sehän tarkoittaa, että sillä ei ole näköpiirissä järkeviä investointeja. Rahalla ei ilmeisesti ollut käyttöä esimerkiksi tuotekehitysprojekteissa.

      Kassaan on kertynyt siis joutilasta käteistä, joka on järkevintä jakaa takaisin omistajille. Ajatuksena lienee, että toivottavasti he keksivät jonkin paremman sijoituskohteen.

      Ehkä Lauri Ihalaisella, Heidi Hautalalla tai Hesarin toimittajilla on vinkkejä, millaisia paperikoneita Metson tulisi kehittää, että ne kävisivät taantumasta huolimatta kaupaksi.

  2. Kyse oli lisäosingosta, ei tavallisesta vuosittaisesta osingosta. Ainakin minusta päätös lisäosingosta ja suurista irtisanomisista samaan aikaan osoittaa heikkoa tunneälyä ja tilannetajua. Lisäksi, se raha voi ”tuottaa” omistajille vaikkei sitä maksettaisi ulos vaan käytettäisiin esim. investointeihin.

    Metso tekee myös muuta kuin paperikoneita.

    1. Tuomas, tästä tulee mieleen hiihtäjien dopingjupakka muutaman vuoden takaa. Urheilusankarit pyysivät anteeksi sitä, että he jäivät kiinni – eivät siis sitä, että tuli tehdyksi jotain väärin.

      Nyt tuntuu olevan olennaista se, että Metso kertoi jakavansa osinkoa*. Jos se olisi hautonut rahoja kassassa sopivan suruajan, sen jälkeen osinko olisi ilmeisesti ollut ihan OK.

      Todellinen keskusteltava aihe olisikin se, miksei 75 miljoonalle löydy järkevää investointikohdetta Metson sisältä. Eikä sen tarvitsisi olla edes mitään sellaista, mitä firma jo nyt sattuu tekemään. Johtajilla on taatusti lupa käynnistää myös aivan uusia bisneksiä, jos niin päätetään.

      *Osingolla ja lisäosingolla ei ole mitään eroa. Samaa rahaa ne ovat molemmat. Eihän siinäkään ole mitään järkeä, että osinko olisi aina päätettävä vuodeksi kerrallaan varsinaisen yhtiökokouksen yhteydessä.

  3. Sekä kirjoittajalla, että vastanneilla tuntuu menevän sekaisin Metso-konserni ja Metso Paper. Kaivospuoli tekee positiivsta tulosta ja paperipuoli kangertelee. Metso panostaa vahvasti tuotekehitykseen ja juuri näillä uusilla tuotteilla olemme pystyneet pitämään kilpailukykymme pienten koneiden rempoissa ja mm. sellukoneissa. Suuret sanomalehtipaperia tuottavat koneet tekee nykyään usein kiinalainen valmistaja n. 30% halvemmalla hinnalla.

    1. Jaakko, kiitos täsmennyksestäsi! Mutta tätä juuri tarkoitan. Osa firmasta tahkoaa tulosta. Osalle porukasta ei ole töitä.

      Miten se 75 miljoonaa euroa olisi muuttanut perusongelmaa, eli huonosti menevän bisneksen kilpailutilannetta? Siis jos työntekijät olisi esimerkiksi pidetty näennäistöissä tai vain lomautettu? Ei tietenkään mitenkään.

      Sijoitus myyntityöhön, markkinointiin tai tuotekehitykseen olisi saattanut vaikuttaa. Mutta ilmeisesti siihen ei löytynyt uskoa.

  4. Hyvä teksti! Tottahan tuo on, mutta on olemassa ratkaisu. Jos ongelmat ovat lähtöisin metsäteollisuudesta, myös ratkaisut löytyvät sieltä. Lakialoitteet nopeasti läpi ja eikun puutaloja rakentamaan. Tällöin myös Metson entiset työntekijät saisivat uusia työpaikkoja ja kansantalous kiittää!

    1. Maikkarin uutisissa oli tarjolla heti pari legendaarista lausuntoa:

      Ministeri Heidi Hautala ihmetteli, miten voi olla niin, että ”yhtiön johdossa hallitus huolehtii osingoista ja yhtiön toimiva johto työvoiman vähentämisestä.”

      Tiedoksi ministerille, että yhtiön hallituksen tehtävä on esittää maksettavat osingot yhtiökokoukselle ja yhtiön toimivan johdon tehtävä on huolehtia tarvittaessa työvoiman vähentämisestä. Että sikäli siinä ei liene mitään ihmeteltävää.

      Sen sijaan se ihmetyttää, miten heikosti valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri tuntuu olevan perillä osakeyhtiöiden tavallisimmistakin perusasioista.

      Lisäksi Metson pääluottamusmies oli sitä mieltä, että koska lisäosingot nyt peruttiin, henkilöstön vähennystarve putoaa 630:stä nollaan. Toisin sanottuna hän ilmeisesti edellyttää juuri sitä päivähoitopaikkaa koko porukalle.

  5. Näyttää vahvasti siltä, että Suomessa lait, asetukset ja päätökset tehdään joko facebookin kannatan-listoilla tai muuten populistisin keinoin huutoäänestyksellä. Laki ei enää koske ilmeisesti tätä maata. Se joka huutaa eniten julkisuudessa ja pitää kovinta ääntä, saa tahtonsa läpi. Ollaan todella hakoteillä, jos näin jatketaan – ja ollaan jo.

    1. Mitä se tarkoittaisi, jos työntekijä tai ministeri joskus miettisi asiaa hetken yrittäjän näkökulmasta?

      Kuvitellaan, että Heidi Hautalalla olisi viidenkymmenen työntekijän konepaja. Hän kokoaisi vaihteistoja tuulivoimaloihin. Hyvin menee. Firman kassaan on kertynyt miljoona tai muutama ylimääräistä.

      Yhtenä päivänä Hautala äkkäisi, että kiinalaiset ovat alkaneet myydä samaa tuotetta puoleen hintaan. Suomessa bisnes pysähtyy kuin seinään.

      Mitä yrittäjämme tässä tilanteessa tekisi?

      Jos yleiseen mielipiteeseen on uskominen, hän jatkaisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Duunarit nikkaroisivat vaihteistoja varastoon, vaikka niitä ei saada kaupaksi.

      Lopulta kassavarat olisivat lopussa. Putiikki ajautuisi vararikkoon. Samalla yrittäjän omat eläkerahat olisivat mennyttä.

      Näinkö Hautala tai hänen hengenheimolaisensa oikeasti toimisivat?

      Eiköhän jokainen täyspäinen yrittäjä iskisi lapun ajoissa luukulle, lähettäisi duunarit työnhakuun ja nostaisi ansaitsemansa rahat osinkoina eläkepäiviensä turvaksi?

  6. Minä olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jokaiselle suomalaiselle pitäisi kuulua pakollisena kouluaineena yrittäjäkasvatus. Ehkä se saisi ihmiset ymmärtämään paremmin yritysmaailmaa ja yrittäjyyttä. Yleinen käsitys kun tuntuu olevan, että yrittäjät ovat ensinnäkin jollain tavalla päästään vialla ja toisekseen riistävät vain muita ”tavallisia” ihmisiä. Nämä osinkojenjakouutiset oli taas kyllä oikein hyvä esimerkki.

    1. Sen ”tavallisen” ihmisen päähän ei mahdu, että nykyisessä talousjärjestelmässämme joka ainoa euro tulee hänen kukkaroonsa vain ja ainoastaan yritysten ansiosta. Jos ei ole yrittäjiä, kuka niitä palkkoja ja veroja maksaisi?

      Toki itäisessä naapurissamme kokeiltiin toisenlaista systeemiä. Kuten tiedämme, se ei menestynyt senkään vertaa.

      Yrittäjiä koskevissa asenteissa elää vahvana erityisesi demareille ominainen muu-filosofia.

      Nimittäin demari on aina sitä mieltä, että tietenkin asioista täytyy huolehtia – kunhan sen vain hoitaa joku muu kuin hän itse. Hän kutsuu niitä muita mielellään yhteiskunnaksi, yhteisöksi tai rakenteiksi.

      Tämä koskee erityisesti rahaa. Demarit ovat keskittyneet miettimään, miten he jakavat jonkun muun heille ansaitsemat rahat. Kuka ne eurot heille alun perin hankkii, ei paljon kiinnosta – kunhan se on joku muu.

  7. Ihan perusmatematiikassakin on tekemistä. Jo legendaksi muodostunut esimerkki (joka on siis tosi). ”Paljonko maksaa sadan euron nahkatakki alennuksen jälkeen, jos se myydään 20 % alennuksella?” Vastaus on aika usein 120 euroa. Toisaalta, jos asiakkaana on samanlainen, niin pitäis alkaa takkikauppiaaks.

    t: ex-keskiasteen matikan sijaisope

  8. Osuva kirjoitus. Suomalaisten sijoittajien / osakkeenomistajien pitäis ilmeisesti alkaa totuttelemaan high risk, no reward- järjestelmään.

  9. Vähäsen tässä on yksinkertaistettu ketjua…Mikä siis on nyt äkisti muuttunut paperikonepuolella, että tällaiseen johtopäätökseen on tultu? Päämarkkinahan on Kiina eikä kysyntä siellä ole mihinkään hävinnyt, paperin kulutus kasvaa ja kartongin kulutus se vasta kasvaakin. Olisikohan syy pikemminkin se, että valmistusta on siirtynyt paikan päälle Kiinaan halvemmalla työvoimalla tehtäväksi. Tuskin tässä tarvitsee suomalaista ipad-lukijaa syyllistää. Eikä kaikessa uutisoinnissa ole kysymys nopeudesta, joskus myös laadulla on jonkilainen arvo. Copy paste näyttää yleistyneen liiaksi nykypäivän uutisvälityksessä.

    Ja muuten, Metson pehmopaperikoneet tehdään Ruotsissa, eikä pehmopaperin kysynnälle näy loppua…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vesihana solmussa
Jari Parantainen

Tieteilijät vinkuvat kuin viljelijät

Tunnustan, etten ymmärrä tieteellisestä julkaisutoiminnasta tuon taivaallista. Mutta se saattaa olla pelkästään hyvä asia. Nimittäin tieteilijöille aihe saattaa olla liiankin läheinen. Ainakin sellainen vaikutelma syntyy,

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.