Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Hampaanjälkiä tuotepäällikön hanurissa

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Tammikuun What Montain Bike -lehti haastatteli myhäilevää tuotepäällikköä. Chris Hilton on töissä firmassa, joka on monille pyöräilijöille tuttu.

SRAM valmistaa vaihteistoja sekä maantie- että maastopyöriin. Chicagolainen paja on noussut viime vuosina kovaksi kilpailijaksi japanilaiselle Shimanolle, joka sai kekkuloida kukkulan kuninkaana vuosikymmeniä.

Maastopuolella koko bisnes onkin nykyisin kahden kauppa. Kunnon fillarin voimansiirto tulee joko Shimanolta tai SRAMilta ja piste.

Miksi Hiltonin haastattelu pisti silmääni?

No siksi, että hän oli kovin tyytyväinen itseensä ja tänä keväänä markkinoille tulevaan uuteen XX1-vaihteistoonsa. Hilton unohti mainita, että tuotekehitysidea tupsahti syliin suoraan asiakkailta.

Oikeastaan SRAM vain toteutti voimansiirron, jollaista tuhannet maastopyöräilijät ovat yrittäneet nikkaroida jo vuosia.

Asiat ovat kulkeneet karkeasti siten, että ensin sekä Shimano että SRAM lisäsivät kilvan pykäliä. Vähitellen molemmat päätyivät peräti 30 vaihteeseen. Takana oli kymmenen ratasta ja edessä kolme.

Etenkin kilpakuskit saivat vispata vipujaan oikein urakalla. Myös monen harrastajan mitta alkoi täyttyä.

Yksi jos toinen ketjunkuluttaja alkoi viritellä välineitään autotallissa. Syntyi 1×10-koulukunta. Se tarkoitti sitä, että etuvaihtaja sai lähteä. Jäljelle jäi yksi kertaa kymmenen vaihdetta.

Ratkaisusta oli monenlaista etua. Ensinnäkin raaseri keveni mukavasti. Ohjaustankoon tuli lisää tilaa vaikkapa satulan korkeussäädön kauko-ohjainta varten. Rikkoutuvat osat vähenivät.

Sitä paitsi etuvaihtaja on aina ollut teknisesti aika onneton. Se on kankea ja äänekäs härdelli.

Mutta eipä 1×10-virityskään ollut täydellinen: välitysten skaala jäi suppeaksi.

Joko kevein vaihde oli liian raskas maastoon. Tai sitten kuski sai potkia järjetöntä 120–150 kierroksen minuuttivauhtia, jotta nopeus olisi riittänyt edes tasamaalla.

SRAM otti siis pään pensaasta ensimmäisenä. Uutuus on tarkoitettu suoraan 1×10-porukalle. Mutta nyt vaihteita onkin 1 x 11 kappaletta.

Suurin kaupasta löytyvä takaratas on ollut tähän saakka 36-piikkinen. XX1-osasarjasta löytyy peräti 42-hampainen rieska. Se tarkoittaa apua raskaisiin ylämäkiin.

Mutta ei siinä kaikki: SRAM on venyttänyt asteikkoa myös toisesta päästä. Pienin ratas on nyt enää 10-piikkinen. Se tarjoaa pykälän lisää vauhtia kiireisille.

Chris Hilton kertoo, että XX1-tuotekehitysprojekti oli todella salainen. Edes kaikki hänen esimiehensä eivät tienneet, mitä tuutista oli tulossa.

Uutuus on erittäin kallis. Pelkät takarattaat maksavat yli 350 euroa. Toimittaja yrittikin kysellä, koska SRAM toisi markkinoille edullisemman 11-vaihteisen osasarjan.

Hilton on hilpeänä. Eihän hänellä ole mitään syytä laskea hintoja, kun kädessä on ainutlaatuinen tuote.

Nokkelinkaan harrastaja ei yllä virityksillään samaan. Shimano on aivan aseeton. Nyt on tilaisuus vuolla kultaa kaikessa rauhassa – niin kauan kuin japanilaiset sen sallivat.

Ja mikä parasta, tuotekehitysidea tuli ja puraisi tuotepäällikköä persuuksista. Sitä ei voinut olla havaitsematta, kiitos fillareidensa modailusta innostuneiden harrastajien.

Älä kysy asiakkaalta, mitä hän haluaisi. Sen sijaan tarkkaile, kuinka hän käyttää tuotettasi väärin.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

7 kommenttia

  1. Melkeen ohi aiheen..

    Tulipahan mieleen…onko automaattivaihteisia fillareita olemassa?

    ”vaihde” vaihtuisi jonkun määrätyn vastuksen toteutuessa. Joku hydraulijuttu…

    1. Kaikenlaisia virityksiä on olemassa. Jos itse lähtisin kehittämään automaattia, jalostaisin sen Shimanon hienosti sähköllä toimivasta Di2-vaihteistosta.

      Tulos olisi siis enemmän autoista tutun DSG-robottivaihteiston kaltainen (verrattuna perinteiseen automaattivaihteistoon).

      Ongelma on vain se sama kuin autossakin: robotin pitäisi tietää usein jo etukäteen, mitä vaihdetta tarjota kolmen tai viiden sekunnin kuluttua.

  2. Eikös tuollainen ratkaisu ole Shimanon kopioitavissa hetkessä? Missä siis pysyvä(hkökään) kilpailuetu?

    1. Olet ihan oikeassa, luultavasti Shimano kopioi idean niin pian kuin se ikinä pystyy. Mutta SRAM ehtii rahastaa ideallaan jopa pari vuotta.

      Toisaalta Shimanolla on ollut myynnissä sähkötoimisia vaihteistoja maantiepyöriin jo vuosia. Hienosti toimivat! Maastopyöräversio voisi olla hauska vastaveto. Shimano ei näyttäisi SRAMin perässä hiihtelevältä luuserilta.

      Joka tapauksessa meidän jokaisen pitäisi karistaa haaveet pysyvästä kilpailuedusta. Se luo valheellisen turvallisuuden tunteen. Lopulta käy kuin Nokialle.

      1. Tuokin on aivan totta. Tosin megalomaanisia yrityksiä joilla on gigalomaaniset järjestelmät on hankala haastaa. Vrt. Waltonin kioski Amerikassa tai Amazon globaalisti. Länsi-Siperiassa S- ja K-liikkeille on pedattu niin hyvät olot, että Liidelilläkin on tuskaista.

        Ekana on varmaan kiva olla, mutta se toka säästää testikustannukset…

        1. Toki alalle tulemisen esteitä on jos jonkinlaisia. Mainitsemiesi vakiintuneiden asiakassuhteiden, markkinaosuuksien tai pääomantarpeen lisäksi erilaiset patentit lienevät niitä yleisimpiä.

          Ajattelen asiaa kuitenkin taas erityisesti asiantuntijabisnesten näkökulmasta. On vain pakko pysyä jonkin verran kilpailijoiden edellä (edes jossain suhteessa). Tilanne ei vakiinnu koskaan viittä minuuttia pidemmäksi ajaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vesihana solmussa
Jari Parantainen

Tieteilijät vinkuvat kuin viljelijät

Tunnustan, etten ymmärrä tieteellisestä julkaisutoiminnasta tuon taivaallista. Mutta se saattaa olla pelkästään hyvä asia. Nimittäin tieteilijöille aihe saattaa olla liiankin läheinen. Ainakin sellainen vaikutelma syntyy,

Ryöstikö maalari asiakkaansa?
Jari Parantainen

Ryöstikö maalari asiakkaansa?

Juttelin hetki sitten Miika Sorosen kanssa. Hän yksi veljessarjasta, joka pyörittää Sorcolor Oy -nimistä maalausliikettä. Tutustuin suhareihin, kun tilasin heiltä oman taloni maalausurakan viime talvena.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.