Vuosi sitten pohdin vaimoni kanssa, ostaisimmeko uuden talon. Löysimme lupaavan kohteen, jonka rakennustyöt olivat vasta alkamassa.

Pyörimme tontilla moneen kertaan. Periaatteessa kaikki vaikutti hyvältä. Mutta jokin kuitenkin kaihersi mieltäni. En ensin tajunnut, mistä homma kiikasti.

Aloin pohtia korkeuseroja. Kodin tuleva paikka nökötti koko tienoon alimmassa kuopassa. Se oli vanhaa suota ja vielä vanhempaa merenpohjaa. Tosin monttuun oli tarkoitus ajaa hillittömästi täyttömaata, mutta kuitenkin.

Kaikki naapuruston talot olivat vähintään metrejä ylempänä. Monet olivat kalliorinteessä jopa 10–20 metriä korkeammalla.

Totta kai paikka oli huono jo rakennusteknisesti. Vedellä on taipumusta valua alaspäin. Ei ole vaikea arvata, minne lähiseudun rinteet tulvisivat.

Luulen kuitenkin, ettei ongelma liittynyt niinkään fysiikkaan. Kyse oli henkisestä vaivasta.

Kenties egoni ei kestänyt ajatusta, että asuisimme muiden alapuolella.

Siitä vain, kärpäsen kokoiselle itsetunnolleni sopii naureskella. Mutta oletko ihan varma, ettei vastaava ajattelu ohjaisi omia toimiasi? Tai meitä kaikkia?

Valta ja asema tuntuu aina viihtyvän yläkerrassa. Sinne on tunkua.

Jo ammoisista ajoista asti valtaistuin on aina nostettu lattiatason yläpuolelle. Hallitsijat puhuvat kansalle palatsiensa parvekkeilta. Pappi saarnaa korkealta yläviistosta. Urheilukilpailun voittaja pääsee tuulettamaan korkeimmalle korokkeelle.

Jumalat asuvat tietenkin ylimmässä mahdollisessa paikassa, eli taivaassa. Tai ainakin Olympos-vuorella, jonka huippu nousee lähes kolmeen kilometriin.

Myös hallitsijan linna sijaitsee kylän yläpuolella. Puhe kukkulan kuninkaasta ei ole peräisin lasten leikeistä.

Jokainen Kahden kerroksen väkeä -tv-sarjaa katsonut tietää, että palvelusväen paikka alakerrassa. Titanicin turmassa kuoli köyhiä suhteellisen paljon, koska rahvaalle tarkoitetut kolmannen luokan hytit olivat laivan alakansilla.

Nykyaikaisissa loistohotelleissa yläkerrosten huoneista on maksettava ekstraa, vaikka ne olisivat täsmälleen samanlaisia kuin kaikki muut tilat. Kerrostalojen kattohuoneistot ovat kalleimpia.

Yrityksissä johtajien huoneet ovat perinteisesti olleet yläkerroksissa. Ylennys on tarkoittanut konkreettisesti sitä, että uusi pomo on päässyt matkustamaan herrahissillä. Organisaatiokaaviossa johtoporras on tapana piirtää arkin yläosaan.

Pidämme vaistomaisesti pitkiä ihmisiä muita parempina johtajina. Veikkaan, että se on yksi konkreettinen naisjohtajien ongelma. He ovat keskimäärin 5 senttiä mieskollegojaan lyhyempiä.

Eipä siis ihme, jos naisjohtaja ostaa pituutta kenkäkaupasta. Mikäli amerikkalaiseen tutkimukseen on uskominen, kymmenen senttiä lisäpituutta kasvattaa vuosipalkkaa 4 000 dollarilla.

Pitkät miehet saavat enemmän lapsia, he ovat terveempiä ja elävät pidempään kuin lyhyet. Pitkät voittavat vaalit keskimääräistä useammin. Toisaalta valta vaikuttaa niin, että mitä tärkeämpi ihminen on, sitä pidemmäksi muut hänet arvioivat.

Jos haluat korostaa auktoriteettiasi, esiinny seisten. Se kertoo muille siitä, että pidät tilannetta ja tilaa hallussasi. Asetelma on tuttu myös television poliisisarjoista. Kuulustelijat seisovat tai kumartuvat pöydän ylitse. Hangoitteleva rikollinen joutuu istumaan aloillaan.

Monet autoilijat ovat huomanneet, että korkeasta katumaaturista on hyvä näkyvyys. Epäilen vain, ettei autotyypin suosio perustu pelkästään turvallisuuteen tai kuskin kankeaan selkään.

Mahtaisiko yläkerran valta liittyä jo vuosimiljoonia sitten kehittyneeseen viestintään?

Koira ei pidä siitä, että ihminen kumartuu sen yläpuolelle. Kun kaksi hurttaa kohtaa toisensa, toinen niistä menee matalaksi. Se on alistumisen merkki.

Käytös on tuttua meille ihmisillekin. Alamaiset kumartelevat ja niiailevat johtajien edessä. Samasta syystä mies ottaa hattunsa pois, kun hän tervehtii. Näin hän pyrkii näyttämään lyhyemmältä kuin onkaan.

Katselin viikko sitten, miten Kauppalehden valokuvaaja ikuisti haastateltavan asiantuntijan. Hän nappasi potretit polvillaan alaviistosta niin, että kamera oli välillä vain muutamia senttejä lattian yläpuolella. Se on kuvaajien vanha kikka, jolla he korostavat kohteensa auktoriteettia.

Jos myyt asiantuntijapalvelua, varo istumasta matalimmalle jakkaralle.