Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Luova tila on puhujan painajainen

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Tavoitteeni on lihottaa suomalaisen insinöörin lompakkoa niin, että hän saa osaamisestaan enemmän rahaa. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529
Tilaa hälytys

Liity Pölli tästä -blogin lukijoihin. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Copywritereiden salaseura paljastaa -koulutus 4.–5.2.2020 Vantaalla
Koulutus on tarkoitettu asiantuntijalle, joka haluaa säilyttää työpaikkansa. Robotti on armoton kilpailija. Kirjoitustaidoton päätyy työttömäksi vihannekseksi ensimmäisten joukossa.
KOULUTUS
Kymmenen sivun myyntiesitys -koulutus vantaalla 11.2.2020
Mikä tahansa myyntiesitys mahtuu 10 sivuun ilman, että ne ovat edes täyteen ahdettuja.
KOULUTUS

Viime vuonna päädyin monta kertaa puhekeikalle, jonka tilaaja oli ryhtynyt uudistajaksi. Perinteinen luokka tai luentosali on kuulemma tylsä. Niinpä järjestäjä päätti raahata porukkansa vaihteeksi johonkin innostavaan, luovaan tilaan.

Se ei koskaan toimi. Toistan: ei koskaan!

Esimerkiksi ”hauska” pubi tai ravintola ei ole hyvä paikka, koska

    1. osa yleisöstä istuu selkä esiintyjään päin
    2. kuulijoita jää salin pylväiden taakse piiloon
    3. vieraat hajaantuvat liian kauas esiintyjästä
    4. tilan akustiikka on ahterista
    5. äänentoistolaitteet on tarkoitettu humppabändille
    6. valkokangas ei mahdu riittävän korkealle
    7. datatykille ei löydy sähköjä
    8. ilmaistointi hurisee niin, ettei kukaan kuule toisiaan
    9. osallistujilla ei ole pöytiä, joiden päällä kirjoittaa muistiinpanoja
    10. fläppitaulusta ei ole tietoakaan

Kaikki nämä ongelmat kasautuvat tosi helposti samaan tilaan. Ehkä joku osaisi vetää napakan shown silti, mutta ainakaan minä en kuulu sellaisten jonglöörien joukkoon.

Pelkästään se latistaa session yllättävän tehokkaasti, etten pääse yleisöni iholle. Eikä siitäkään ole apua, että a) tilassa on pakko käyttää mikrofonia, mutta b) keskustelijoille ei ole kapuloita tarjolla lainkaan. Vedä siinä sitten vuorovaikutteista istuntoa.

Vältä siis seuraavia neronleimauksia:

    • reissataan vanhaan romanttiseen kartanoon
    • varataan tila keilahallista, jossa kuuluu vain pallojen jyrinä & kolina
    • sijoitutaan pitkin poikin sokkeloiseen holvikellariin
    • puhuja saarnatkoon seurakunnalle toimitalomme aulan portaikosta

Aionkin laatia tarkistuslistan, jonka liitän vastaisuudessa tarjouksiini. Ehkä siitä vähitellen kehittyy jopa ihan oikea, kaltaiselleni primadonnalle sopiva satasivuinen raideri.

Neuvotteluhuone, luokka tai auditorio ei ole sattumalta sellainen kuin se on. Tylsä tai ei, mutta se on pitkän evoluution tulos.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

19 kommenttia

  1. Hyviä huomioita! Tilan ennakkoluuloton vaihtaminen ei välttämättä tee sisällöille yhtään mitään. Uudistumisen pitäisi löytyä muilla keinoin.
    Elokuvateatterikin on nykyään yksi ”ennakkoluuloton” puhepaikka, jossa puhuja ei näe ketään kuulijaansa valojen vuoksi eikä siis saa kehenkään kontaktia.
    Yeisön mikkiongelmiin on nykyään hyvä ratkaisu pikkuinen, pehmustettu härveli ”heittomikki” (https://puhetyo.fi/2013/06/13/heita-mikki/). Senhän voisit vaikka lisätä raideriisi 🙂 (en muuten saa tästä provikoita!)

    1. Olen ollut vain kerran puhumassa elokuvateatterissa. Se olikin ainoa paikka ikinä, jossa Mäkki ei suostunut toimimaan tykin kanssa yhteistyössä. Piti sitten lainata PC-läppäri tilalle.

      Voimakkailla spoteilla varustetut esiintymislavat ovat tosiaan ankeita – ainakin, jos tarkoitus olisi toimia vuorovaikutteisesti. Esiintyjä ei näe yleisöään, joten aika yksisuuntaiseksi homma menee väkisin.

      Tuota mainiota heittomikkiä olen itsekin harkinnut vakiovarusteekseni. Olisi usein hyödyllinen, jos vain järjestäjä päästää kytkeytymään äänentoistojärjestelmäänsä. Sehän ei ole aina ihan yksinkertaista.

  2. Kun en ole puhetyöläinen, niin olen hiukan jäävi kommentoimaan. Mutta siltikin. Eli itse en haluasi kouluttaa muissa kuin siihen soveltuvissa tiloissa. Tilan ei tarvitsisi aina olla ihan perinteinen, mutta ympäristön pitää kuitenkin istua koulutustapahtumaan. Esimerkiksi tyypillinen ja hiukan epätyypillinen tila on TTY:n sähkötalossa oleva talli, jossa on mainosten mukaan kampuksen parhaat säkkituolit. ( https://www.tut.fi/idcprod/groups/public_news/@l102/@web/@p/documents/kuva/p040019.jpg )

    Mutta jos koulutuksen sijaan haluaisin antaa ajattelimisen aihetta, niin silloin epätyypillinenkin tila voisi toimia. Eli jos muistiinpanoilla tai tykillä ei ole paljoa virkaa.

    Eli itse voisin kuvitella, että tylsän luokkahuoneen sijaan voisin herättää ajatuksia muuallakin kuin muodollisessa tilassa. Mutta kouluksen kyllä haluaisin pitää aina siihen soveltuvassa tilassa.

    Itse ehkä kommentoisin, että luova tila on hyvän kouluttajan painajainen. Hyvä puhuja voisi pärjätä myös muunlaisissa tiloissa kuin klassisissa koulutustiloissa.

    Niin sekavasti sanottuna, Kari…

  3. Olen samalla linjalla!

    Lisäksi tilan tulee olla jossain määrin suljettu eli vain ko. läsnäolijoille tarkoitettu. Ilmapiiri on tilan sisällä, eikä karkaa avoimista ovista ym. pois.

    Pidin kertaalleen myyntivalmennusta grillikodassa tilanteessa luovien. Onneksi olin suunnitellut sisällön sellaiseksi, että suhteellisen kuivin jaloin selvisin. Nuo selin kuuntelut ohimennen ranskanperunat sylissä tai siideri kourassa on h**sta **ska touhua. Se on melkein sama asia kuin, että puhujan pitäisi olla silmät sidottuina tietämättä onko yleisöä ko. tilassa laisinkaan.

    Olisiko Jari tässä kuitenkin tuotteistuksen paikka? Muu tila kuin x, y tai z, hinta +50%. 🙂 Ei peeveli, no se riskihän siinä on sitten, että porukka tilaa sen väkisinkin. 😉

    Mutta olen erityisesti samaa mieltä siitä, että tilan pitää olla sellainen, että tunneyhteys puhujan ja kuulijoiden välillä on välitön siten, että puhuja voi ”vaatia” kuulijoiltaan täyden huomion ja läsnäolon.

    1. Juha, tuo ehdottamasi hintaporras saattaisi toimia. Se panisi tilaajan miettimään – ja ehkä kysymäänkin – perusteluja. Ehkä saisin myös mahdollisuuden takoa järkeä ostajan päähän.

  4. Puhujalla pitää olla kanttia vaatia kunnollisia esiintymis- eli työolosuhteita. Ei se mitään primadonnailua ole. Ei kirurgikaan avaisi vatsalaukkua rantasaunan lauteilla löylyttelyn lomassa.
    Neuvottelutila on rakennettu neuvotteluja varten, auditorio esiintymistä, koulu opetusta, tehdas tuotantoa ja ravintola ruokailua varten ja niin edelleen. Kuten Jari sanoo, ”evoluution tuloksia” ja kaikista näistä on hyviä ja huonoja näytteitä. Alkuperäisen käyttötarkoituksen ja toiminnan luovalla risteyttämisellä saadaan yleensä vaikeuksia. Erityisjärjestelyin puutteita voidaan paikkailla. Pahimmillaan todellisuus paljastuu puhujalle vartti ennen esityksen alkua ja mitään ei ole enää tehtävissä.
    Olen vuosien aikana saanut nauttia lukuisista ”luovista tilaratkaisuista”. Yhtä suuri ongelma itse tilan kanssa on esitystilanne. Usein on haluttu epätoivoisesti yhdistää huvi ja hyöty. Vaikka esimerkiksi laivaristeilyllä auditorio ja laitteet voivat olla vimpan päälle, yleisö on jostain kumman syystä enemmän ottavalla kuin vastaanottavalla tuulella. Joskus koulutusta pidetään toimiston kupeessa muka-rauhallisessa nurkassa, jossa puolet kuulijoista on kuitenkin jatkuvan häirintälähetyksen kohteena.
    Jos esitys ei onnistu, se on aina huonon puhujan syytä! Yleisesti vaikeassa maastossa eteneminen on hitaampaa ja perille pääsy epävarmempaa. Erityisen taitava selviää vaikeuksissa muita paremmin. Oikeissa olosuhteissa useampi pääsee kunnialla maaliin. Keskinkertainenkin puhuja pärjää mainiosti, kun olosuhteet on viritetty oikein. Jos hyväksyt esiintyväsi lounaan taustaohjelmana, niin kannattaisi harkita mieluummin siihen humppabändiin liittymistä.
    Hyvään puheeseen tai esitykseen tarvitaan ainakin sopivat puitteet, häiriötekijöiden puuttuminen, yleisön vastaanottava henkinen tila ja oikea ajoitus. Ammattimainen esiintyvä tietää ja osaa vaatia tarvittavat elementit – esiintyvä ammattilainen ei niinkään usein.
    Laita Jari tarkistuslistasi blogiin vertaisarviointiin…

    1. Osut napakymppiin kommentillasi ”jos esitys ei onnistu, se on aina huonon puhujan syytä!”

      Sama juttu pätee kaikkiin asiantuntijaprojekteihin. Haloilmiö huolehtii siitä, että todellinen epäonnistumisen syy hämärtyy nopeasti. Tilaajan mieleen jää vain voimakas tunne, että sen ja sen toimittajan kanssa tuloksia ei syntynyt.

      Koulutuspalautteiden yleisin valitus koskee ruokaa tai esitystilan lämpötilaa. Väitän, että jopa huono sapuska tai kenkkuileva ilmastointi vaikuttaa yllättävän paljon puhujasta syntyvään mielikuvaan.

      Tällä en yritä pestä käsiäni tai luikerrella vastuusta. Totean vain, ettei kokonaisvaikutelma ole yksin puhujan päätettävissä.

      Toisaalta eräässä tilaisuudessa EVA:n Matti Apunen totesi osuvasti, että jos itse asia on tarpeeksi kiinnostavaa, sillä ei ole mitään väliä, millaisia voileipiä oli tarjolla.

      Olen paljon pohtinut myös tuota huvin ja hyödyn tasapainoa. En aina tiedä, olenko (tosi huono) stand up -koomikko, (välttävä) puheenpitäjä, (rähjäävä) provokaattori vai (asiallinen) kouluttaja.

      Osallistujien palautteet näyttävät joka tapauksessa keskittyvän viihtymistä ja järjestelyjä koskeviin asioihin. Usein se on ainoa asia, jota järjestäjä heiltä kysyykin.

  5. Suomessa ollaan vasta pääsemässä jyvälle siitä että yleisö seuraa, oppii ja nauttii parhaiten kun viihtyy, ja siksi puhuja eli esiintyjä on aina Viihdyttäjä – Show on Hänen!

    Jos esiintyjä ei saa yleisöä tiiviiseen tilaan, kohdistamaan huomiotaan häneen koko esityksen ajaksi, ei tunnelma nouse kattoon ja kaikki kärsivät.

    Esiintyjä kärsii koska haluaisi antaa parastaan – siitä hänelle maksetaan.
    Yleisö kärsii koska ei viihdy, ja alkaa keksiä oheistekemistä sekä liikehtimään, joka edistää huomion herpaantumista entisestään ja vesittää koko esityksen tunnelman.

    Puhujan taito ”ottaa yleisö haltuunsa” on ikivanhaa shamanismin seremoniaa, jossa yksi johdattaa joukon sinne minne se ei ilman osaisi mennä. Matkalla koetaan eri tunnetiloja, joita shamaani ohjaa. Matkan päätteeksi jokainen on ”uudestisyntynyt”, löytänyt oivalluksen, saanut vision, kokenut elämyksen.

    Shamaani päätti esiintymistilan, ja hänen toiveitaan kunnioitettiin. Nykyajan puhujan pitää kirjoittaa raiderinsa, jotta järjestäjätaho joka ei shamanoinnista paljoa ymmärrä, voi laittaa esiintymistilan sellaiseen kuntoon, että shamaanin on siellä mahdollista pitää loistoluokan SHOW!

    1. Näin se on, että kaikki joko häviävät tai voittavat. Tarkoitan, etten ylipäätään tarkoittanut valittaa puhujan osaa. Sekä yleisö, tilaaja että puhuja ovat kaikki samassa veneessä joka tapauksessa.

      Juha tuossa aiemmin kommentoi, että tilan pitää olla ”jossain määrin suljettu”. Sen kyllä huomaan erittäin selvästi, että parhaat sessiot osuvat usein hyvin ahtaisiin paikkoihin. Tunnelma todella tiivistyy, se ei ole pelkkä sanonta.

      Toisaalta iso auditorio jättää kylmäksi porukan, joka jää norkoilemaan – ilmeisesti kouluajoiltaan tuttuun tyyliin – mahdollisimman kauas takariviin.

      Olenkin ihmetellyt, ettei edes kalleimpien auditorioiden vakiovarustukseen kuulu portteja, joilla vajaaksi jäävän salin takarivit voisi sulkea pois käytöstä kokonaan.

      1. Täältä takarivistä kommentoisin, että takarivi on introvertin pelastus 🙂 Samoin kuin laitimmaiset reunapaikat. Vaikka tykkään olla syrjässä, kuuntelen sieltä kyllä ja koen usein oppivanikin.

        Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että tilaisuuden ”me-henkeä” me takariviin piiloutujat emme kyllä kohenna. Mutta väitän myös, ettemme juuri kohentaisi, vaikka olisimme eturivissä.

        (Disclaimer: itsekin usein esiintyvänä tiedän kyllä, miten raivostuttavaa esiintyjästä on, kun porukka jää takariviin.)

  6. Olen hiukan toista mieltä kanssasi pöydistä tai niiden puutteesta. Ymmärrän toki insinöörimäisen ajattelutapasi kirjoittaa kaikki kuultu ylös, mutta joissakin tapauksissa pelkät tuolit tuovat tehoa oppimiseen. Kaikki muut häiriötekijät ja piiloutumisvälineet on silloin poistettu pelistä.

    Tällöin täytyy vetäjän varmistua että kirjoittamiselle annetaan alusta tai sellainen vihko, että sylissäkin voi muistiinpanonsa piirrellä.

    Säkkituolit koulutustiloissa on muuten keksintö helvetistä.

    Yhden jos toisenkin kerran ollut tilanteessa, jossa paikalle saapuu muutama konttorin rouva hamoset päällä. Siinä sitten kasvot punastellen punnertavat itseään istumaan ja ylös haarakiilat villkkuen.

    1. Joistain nokialaisten palavereista heitettiin joitain vuosia sitten pöydät pois siksi, että näin saatiin loppumaan jatkuva läppäreiden kanssa värkkäily. Muuten neljä osallistujaa viidestä lueskeli vain sähköpostejaan ja ties mitä.

      Ehkä pöydät ovat turhaa myös muissa sellaisissa tilanteissa, joissa kirjoittaminen vie huomion itse asiasta.

      Nuo vilkkuvat haarakiilat ovat tosiaan ns. luovista tiloista tuttuja. Osasit vain esittää asian niin, että putosin tuolilta silkasta naurusta!

  7. Teen yhteistyötä erään ammattiviihdyttäjän kanssa. Ennen jokaista esitystä varmistamme myytyjen lippujen määrän, ja sen jälkeen poistamme viime tipassa ylimääräiset tuolit. Jos kyseessä on kiinteät auditoriopenkit ym, rajaamme naruilla osan tai kiinnitämme niihin ”VARATTU” -laput. Suomalaiset ovat hyvin tottelevaisia, ja tuskin koskaan istuvat varatuille istuimille.
    Näin varmistamme että yleisö on yhtä tiivistä massaa täysistä eturiveistä alkaen, ja illan esityksestä tulee mahtava!

    1. No perhana, olettepa fiksuja!

      Olen selvästi oppinut uusavuttomaksi. Ei pari narua ja kilpeä paljon mukana painaisi. Nehän kyllä toimisivat myös silloin, kun muista järjestelyistä vastaa tilaaja.

      Sen uskon, että suomalaiset tottelevat. Ikeallakin he seuraavat kuuliaisesti kieli keskellä suuta lattiaan merkittyjä nuolia.

      1. Me kyllä Ikeassa oikaisemme aina halutulle osastolle. Mutta minua syytettiinkin yhdessä työpaikkahaastattelussa radikaaliksi.

        Tuo Annen idea noista penkkien poistosta on mainio. Eli aina tuntuu siltä, että keikka on loppuunmyyty.

  8. Itse puhumista en itse suorita mutta sitä on tullut seurattua sen verran monta kertaa että väitän jotain asiaan liittyvää tietäväni.

    Tilat itsessään harvemmin ovat täydellisen käyttökelvottomia, monet ovat tietty hankalampia kuin toiset ja kaikki riippuvat yleisöstä ja tilanteesta. Tähän mennessä ei ole tullut vastaan yhtään sellaista tilaa jota ei sopivin teknisin apuvälinein voisi järkeväksi presentaatio-tilaksi muuttaa (ja tästä muuttamisesta olen yleensä ollut siellä palkkaa nostavalla puolella).

    Sen sijaan että rupeaisit lähettämään ylispeksattua raideria, sisällytä tarvittaessa tarjoukseesi riittävän vuokratekniikan hinta. Pimeinkin kuppila ja meluisin halli saadaan kyllä jonkinlaisella vaivalla avaran oloiseksi ja hyvin valaistuksi tilaksi missä on helppo vuorovaikuttaa yleisön kanssa, viimeistään siten että paikalla on riittävä määrä mikrofoneja, niiden perään riittävä ja kattava äänentoisto ja niiden väliin osaava miksaaja joka on tilanteensa tasalla. Halpaa tuo lysti ei tietenkään ole mutta se on varma että asiakkaan tyhmyys ei tule koskaan loppumaan kesken. Jos jollekulle tarjotaan mahdollisuus ostaa esitys firmansa aulaan niin kyllä se on toteutettavissa ja ihan laadulla, raskaasta kankaasta tilapäiset seinät, fiksu äänentoisto, tilavalo yms, hintalappuun lisää numeroita ja taas mennään.

    En tiedä miten hyvin puhujilla on yleensä äänentoisto/vastaava tekniikka hallussa mutta lähes poikkeuksetta jo pelkästään tekniikan käyttäjän paikallaolo on helpottanut koko toimitusta. Vaikeammistakin paikoista tulee merkittävästi helpompia kun ei tarvitse itse murehtia siitä että kuuleeko kaikki ja näkeekö yleisö kaikki slaidit, voi keskittyä siihen omaan esitykseensä ja luottaa että alan ammattilainen huolehtii lopusta. Lähtökohdiltaan epätoivoisistakin tilanteista on riittävän budjetin ja osaavan henkilökunnan avulla aina selvitty voittajina. Esimerkkitilanteena vaikka eräs tapaus missä matkaa lavalta taaimmaiseen istumapaikkaan oli lähes 200m (!), koko tapahtuma sisätiloissa, tilassa katossa paikoin suunnattomia palkkeja, yleisöä melkein pari tuhatta ja coctail-skumpat alla. Ei toivoakaan että edes puolivälistä olisi ollut suoraa näköyhteyttä lavalle, puhumattakaan kuulemisesta. Paikalle tuotiin riittävästi äänikalustoa, kamera- ja projisointitekniikkaa ja koko tilan kattava tunnelmavalaistus. Lopputuloksena että koko porukka jaksoi keskittyä avajaispuheisiin ja lavallakin tuli kuulemma olo että porukkaa jaksaa kiinnostaa.

    Kyllä ne hankalammatkin tapaukset voi myydä ja selvitä siitä kaikin puolin hyvällä fiiliksellä, avaimena on ongelmien murehtimisen ulkoistaminen niille ketkä niitä nimenomaisia ongelmia ovat tottuneet ratkomaan.

  9. Loistava idea Ossi. Minkähänlaisen setin sinulta saisi esim. 300 eurolla? Sanotaan nyt vaikka keskisuuren konepajan taukotiloihin Forssaan ensiviikon torstaiksi klo 9-11? Valmiina hikinen matala tupa, melamiinipöydät oransseilla muovituoleille 30 hengelle.

  10. Oletko käynyt Marimerkon pääkonttorissa? Sieltä löytyi erikoisin neukkari missä olen koulutusta pitänyt.

    Rakennus un ulkoa aika karu betonimöhkäle mutta sisältä ”brändin näköinen”. Neukkari oli lasiseinäinen huone kahden käytävän välissä, osittaiseksi näkösuojaksi ripustettu Marimekon kankaita. Esiintyjän pöytä lasilevyä (arvaa toimiko hiiri), yleisö istui jakkaroilla selän takana, tilassa kaikui ja valaistuksen vuoksi videotykki erottui huonosti.

    Missä tahansa muualla olisin kironnut järjestelyt alimpaan helvettiin mutta niin hullua kuin onkin jostakin syystä se tuntui sopivan nimenomaan tuolle firmalle. En osaa eritellä syytä mutta hankaluuksista huolimatta tila loi koulutuksellekkin sellaista ”positiivista Marimekkomaista tunnelmaa”.

  11. Saatamme käyttää samoja sanoja mutta silti puhua eri maailmasta.

    Pahoin pelkään, että valtaosa itseään puhetyöllä elättävistä aukoo hengitysteitään tavan tossavaisille ja virtasille kaukana kehäteistä. Harvemmat oikeasti kirjoittavat raidereitaan pääkonttoreille top-keynote-speaker-skumppa-platina-statuksella.

    Joitain vuosia sitten koulutuskeikkaa sopiessani tiedustelin paikan päälliköltä tykkiä eli onko talon puolesta vai raahaanko mukanani. Kaveri totesi, että ”tähän asti heidän tykkinsä on tavannut olla mallia 357 Magnum”…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Onko tässä kaikkien aikojen paras myyntiesitys?

Monikin tuttavani on viime aikoina viitannut kirjoitukseen, jossa Andy Raskin -niminen konsultti analysoi parasta koskaan näkemäänsä myyntiesitystä. Juttua on peukuttanut jo yli kolmetoistatuhatta lukijaa, joten

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Koulutuspalaute: ”Alussa jutusteltiin vähän turhia”

Toissapäivänä jännitti tavallista enemmän. Koulutuksen aihe oli nimittäin aivan uusi: ”Näin rakennat ärhäkän myyntiesityksen”. Tunnelma oli tiivis, koska 30 hengen luokkaamme ilmestyi 29 innokasta opiskelijaa. Kouluttajiakin

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.