Juhana Torkki on taas ahkeroinut. Perjantaina posti kiikutti pöydälleni hänen upouuden kirjansa Tarinan valta. Torkki pohtii (aina yhtä) ajankohtaista aihetta: mikä otus se tarina oikeastaan edes on? Miksi se on niin tehokas vaikuttamisen väline?

Teokseen oli pakko tarttua heti. Olenhan usein kehunut Juhanan Puhevaltaa (vuodelta 2006) yhdeksi parhaista suomalaisista bisneskirjoista – siis vaikka se ei kaikkien mielestä kuulu siihen kategoriaan lainkaan.

Myönnän heti, että Torkin tuorein oli kaltaiselleni putkiaivolle tavallista sitkeämpi vastustaja. Yritän aina miettiä, miten lukemieni uusien ideoiden ja näkökulmien pitäisi muuttaa jo huomista työpäivääni. Tällä kertaa se ei ollut aivan selvää.

Ongelma ei suinkaan ole tekstissä. Se on edelleen konkreettista ja sujuvaa. Juhana osaa analysoida poliitikkojen ja johtajien jorinoita tavalla, johon harva pystyy. Lisäksi hän uskaltaa olla jotain mieltä. Sehän ei ole Suomessa aina niin itsestään selvää.

Ajatusten imurointivaihe oli siis helppo. Olen nyt nyökytellyt niskani kipeäksi. Mutta kuinka soveltaisin opuksen oppeja niin, että niistä olisi riemua myös palkanmaksajilleni – eli asiakkailleni?

Kirjailijamme määrittelee tarinan näin:

“Se on puhetapa, jossa on mukana tunne ja merkitys, taika ja satu, valhe ja seduktio ja jonka vastavoima on kriittinen terve järki. Jokainen tarina, kuten jokainen havaittu hahmo, tekee väkivaltaa todellisuudelle, sille kohinalle, josta se on yksinkertaistus. Tämä tekee tarinoista vaarallisia. Mutta juuri samaan seikkaan perustuu tarinan lumo ja suloisuus.”

Juuri satu- ja valheosaston asiat ovat selvästi suomalaiselle vaikeita. Mitä helkkaria, pitäisikö tässä muka ryhtyä satuilemaan kuin paraskin puoskari tai käärmeöljykauppias?

Vedin eilen projektikokousta erään öljy-yhtiön johtajille. Jo pienikin harhailu bittien, mittausten ja tilastojen syövereistä alkoi heti ahdistaa ainakin joitain osallistujia. Emme kai vain yritä manipuloida asiakkaita?

Toisaalta jokainen meistä tajusi, ettei öljyä voi myydä enää litraakaan enempää niin, että ladomme ostajien eteen lisää VTT:n tutkimustuloksia. Se tie on kerta kaikkiaan kuljettu jo loppuun.

En siis tarkoita, että olisin tyrkyttänyt pomoille valheille perustuvaa viestiä. Mutta ehdotin, että jättäisimme järkipuheet hetkeksi hyllyyn. Vetoaisimme ostajien tunteisiin.

Torkki on tutkinut sekä Barak Obaman että Steve Jobsin esiintymisiä perinpohjaisesti. Näitä maailman tunnetuimpia tarinantakojia yhdistää selvästi yksi asia. Molemmat jättävät tekniset faktat omaan arvoonsa.

Obama osaa puhua niin, että jopa paatunut republikaani tirauttaa kyynelen: “Sinä meillä hyvä mies!”

Torkki kysyy aivan aiheellisesti, moniko Obamaan aikanaan hurmaantuneista oli lainkaan kärryillä hänen poliittisesta ohjelmastaan. Oliko kaikille selvää esimerkiksi se, että Obama kannatti kuolemanrangaistusta siinä kuin George W. Bush.

Ehkä juuri tähän liittyy vaikkapa ihmettely NSA:n kätyreitä sitkeästi puolustavasta presidentistä. Eikö Obama olekaan pesunkestävä pehmo ja itkupilli?

Tarinan valta pitäisi pultata jokaisen suomalaisen päättäjän kämmeneen. Jos joku heistä ei vieläkään ole tajunnut olevansa viestintäbisneksessä, tästä sen pitäisi viimeistään valjeta.

Teoksesta löytyy monta karua esimerkkiä siitä, miten onnettomia tunareita johtajat usein ovat. Tarinankerronnan perusasiatkin ovat selvästi jääneet omaksumatta. Isokenkäinen on heti hukassa, kun pikku ylläri sotkee pasmat.

Veikkaan, että Torkin uutuus on vuoden tärkein johtajaopas. Olen äimänä, jos joku pistää paremmaksi.