Pölli Tästä- blogimme täyttää tänään vuosia. Jo 15 vuotta tämä ideavarkaiden apaja on ollut vapaata riistaa kaikille katiskasta kalastaville. Kirjoituksia on hyvän matkaa toista tuhatta ja aiheet ovat käsitelleet kaikkea. Siis ihan kaikkea. Mutta mikä on ollut kaikkien aikojen paras postaus?
Oletko sinä näpistänyt blogistamme? Onko joku kirjoitus tarttunut pitkiin kynsiisi ja ehkä muuttanut jotain tavassasi ajatella. Ehkä varastit jo 15 vuotta sitten ja nyt vanhana omistat sen, minkä nuorena varastit. Me emme syytä tai syyllistä. Ideavarkaus blogistamme on uhriton rikos ja hyvä vain, jos sait uutta virtaa bisnekseesi valmiiksi testatuilla ideoilla.
Kerro kommenteissa, mikä kirjoituksista on ollut suosikkisi. Arvomme kaikkien vastanneiden kesken 5 kpl Pölli Tästä ja 5 kpl Pölli Tästä 2 Business pokkareita. Jos ääniä ei tule kymmentä, niin sitten jakelemme näitä vähemmän. Yksinkertaista.
Luetuimmat postaukset vuosien varrelta
Muistin virkistykseksi tässä listaa useimmin luettuihin kirjoituksiin viimeisen 7 vuoden ajalta. Sitä vanhempaan dataan emme valitettavasti pääse käsiksi, mutta ehkä menestyksesi kulmakivi on ollut joku näistä:
- Millainen on hyvä nimi?
- Tätä kuvaa tiedotusvälineet eivät halua näyttää
- Sairaanhoitajan palkka on hänen oma päätöksensä
- Sähkön ostaminen on yhtä helvettiä (helvettiä se muuten on nytkin, mutta eri syystä)
- Genelec pärjää markkinoinnista huolimatta
- Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika
- Kolme neuvoa yrittäjäksi aikovalle
- Montako päätöntä väitettä taiteilija tunkee neljään virkkeeseen
- Posti tarjoaa palvelua vain jos asiakkaan käsi tärisee
- Myös salassapitosopimus on sopimus
Blogissa on toteutettu kolmen ämmän sääntöä. Jos haluaa, että tulee mainetta ja mammonaa, niin ensin pitää olla mielipide.
Kun listaa katselee, niin kieltämättä blogin menestys on aina välillä perustunut hyökkäykseen ja vastakkainasetteluun. Mutta niin sitä keskustelua syntyy. Blogissa on toteutettu kolmen ämmän sääntöä. Jos haluaa, että tulee mainetta ja mammonaa, niin ensin pitää olla mielipide. Tämä unohtuu monelta suu sordinolla virheitä välttelevältä Communications Managerilta.
Korostuvatko demarit liikaa?
Muutama knoppitieto blogista:
- Ensimmäinen kirjoitus koskee hiirenloukkuja 1920 luvulla. Viimeisin kertoo keinoista asiakashillinnän vähentämiseen suoratoistopalvelussa. Molemmissa käsitellään psykologisia vipuja ja piilotettuja motiiveja.
- Kirjoituksista 30 on tavalla tai toisella käsitellyt demareita ja vain viidestä löytyy sana kokoomus. Tästä voi joitain päätellä. Tai sitten ei. Ehkä demarit ovat vain antaneet enemmän ideoita juttuihin.
- Tuhannes postaus syntyi 5.9.2017 – noin kymmenen vuoden kohdalla. Sen jälkeen tekstejä on syntynyt vain noin 80 kpl, eli 16 kpl vuodessa. Omistajavaihdoksen jälkeen mietimme mitä blogille tehdä, mutta nyt olemme mekin löytäneet kirjoittamisen ilon. Koetamme parantaa tahtia. Kirjoitustyylimme on vielä vähän hakusessa, mutta koetamme tässäkin tulla paremmiksi kuin Parantainen.
- Eniten kommentteja kerännyt postaus on Ikärasismi on kätevä veruke. Se sai 148 kommenttia. Viimeiset pari vuotta julkaisunsa jälkeen.
- Tuotteistamisesta on kirjoitettu noin 300 kertaa, hinnoittelusta noin 190 kertaa ja palvelumuotoilusta kerran. Se yksikin on otsikoitu: Palvelumuotoilu on virhe ja se on yksi lyhyimmistä kirjoituksista.
- Jos emme valitse erikseen kuvaa, niin blogin oletuskuvana on kinkkua pihistävä kissa. Se kuvaa blogin ideaa. Täältä voi vapaasti pihistää haluamansa pihvin. Ja nyt tästä ei pidä kenenkään vegaanin hermostua. Kissa ei voi valita syökö se lihaa vai ei.
Mikä on kaikkien aikojen paras postaus?
Mutta mikä on siis oma suosikkisi? Jos hämärästi muistat vuosien takaa jonkun huutonaurun tai paskahalvauksen aiheuttaneen kynäilyn, niin klikkaa suurennuslasia ja käytä hakua. Kirjoita sitten alle suosikkisi ja anna sähköpostiosoitteesi. Sähköpostiosoitettaisi ei julkaista, emmekä sen perusteella lähetä sinulle mainospostia. Käytämme sitä puhtaasti palkintojen toimittamiseen onnekkaille ideavarkaille.
Hop hop. Kohti kommenttikenttää siitä.
9 vastausta
Tietenkin työttömyys on työttömän oma vika
Blogiteksti ”Olisiko ammattiylpeyden tuotteistaminen mahdollista?” on ollut minun urani ja ansiotasoni käänteen tekevin teksti. Nykyään työhaastatteluihin mennessäni tai konsultin kysellessä, vastaan ”etten ole mikään halpa mies”.
Tällöin rekryäjä joutuu peilaamaan palkkaani suhteessa saamaansa hyötyyn osaamiseni kautta. Monesti osaamiseni on ollut vääränlaista, mutta tällöin ollaan yhdessä sovittu ettei paikka ole minulle. Joskus minulle ollaan todettu että pyyntini on aivan posketon, jolloin on helppo todeta että markalla saa markan jätkiä.
Myyntiähän tämä työelämä on joka käänteessä ja kaikki peilaa sijoitettua rahaa suhteessa hyötyyn, vaikkeivät sitä tajuaisikaan. Tinkaajat voi jättää etsimään halvinta vaihtoehtoa, eikä minun ole tarvinnut olla tällä pyynnillä työttömänä.
Yllä olevat perustelut olisi kyllä sopineet moneen muuhunkin blogitekstiin.
Täällä kolisee eniten ”Sairaanhoitajan palkka on hänen oma päätöksensä”
Tämä on ollut omakin suosikkini. Jari sattui kirjoittamaan tämän samoihin aikoihin, kuin koetin tehdä uravalmennuksesta ja ihmisten töihin auttamisesta bisnestä. Sittemmin selvisi, että Suomessa on laitonta auttaa työnhaussa ja ottaa siitä rahaa. Siksi piti lopettaa äkkiä.
Mutta tämä Jarin kirjoitus piti monesti täysin kutinsa ja oli välillä kuumottavaa yrittää avata ajatusta uhriutuvalle työnhakijalle.
Sairaanhoitajan palkkaa koskeva kirjoitus taas on ollut hyvinkin ajankohtainen. Sen jännittävyyttä on meille lisännyt se, että asiakkainamme on ollut monia sote-sektorin toimijoita. Aina työpajoissa miettii, kuinka moni hoitaja on kirjoituksen lukenut ja alkaa viskomaan mädillä tomaateilla.
”Yrittäjän vinkki työttömälle”, oli jäänyt omaan mieleeni, ja pikaisen ( parikymmentä luettua blogipostausta myöhemmin ) etsimisen jälkeen sen löysinkin. Sitä muuten on kommentoitu muhkeat 200 kertaa?
Kyseinen postaus kuitenkin tuo mieleeni ensimmäisen palkallisen toimenkuvani, kun peruskouluaikana talvella jaoin hetken aikaa ilmaislehtiä. Kylmää, raskasta ja pienipalkkaista hommaa. Räkä poskella niitä vanhan tunturin tarakalla vietiin, vaikka kuinka olisi väsyttänyt ja kotona olisi ollut kivempaa. Paras palkkio tuosta työstä kuitenkin oli se, kuinka sen tekeminen teki vaikutuksen erääseen tuttuun henkilöön. Joka sitten pyysi minua kesätöihin samaan yritykseen missä työskenteli. ”Rekrytoinnin riskit” oli poistettu, kun oli jo nähnyt että tässä on työhön kelpaava kaveri. Mitenkään erityisen kevyttä työ ei ollut vieläkään, mutta huomattavasti paremmin palkattua kuin kaupungin tarjoama ruohonleikkuu tms.
Eli oman osaamisen ja asenteen kun vain pääsin jollain tapaa kiertoteitä pitkin näyttämään, niin maaliviivalla palkkiona oli se kunnon (kesä)työpaikka. Mistä tuo mainitsemani postaus hyvin kertookin. Asenteesta ja tekemiseen ryhtymisestä.
”Ikärasismi on kätevä veruke”, lienee eniten eteenpäin linkkaamani postaus. Se on lähtenyt niin omille vanhemmilleni kuin kavereilleni, ja oikeastaan kelle vaan joka asiaa edes jollain tapaa sivuaa 😀
Suomalaisen insinöörin yksinkertaisuus taas on aiheena oma kestosuosikki, mikä kovasti jaksaa naurattaa. Toivon että josko vihdoinkin aiheet nauramiseen loppuisivat, mutta samaan aikaan haluaisin kovasti hekotella uusimmille sattumille 😀
Ryöstikö maalari asiakkaansa, koska siinä puhutaan minusta.
Koimme lähes säännöllisesti omantunnon tuskia hyväkatteisista keikosta. Jari opetti sen, että kenenkään ei ole pakko ostaa keneltäkään mitään (Tosin ei se näytä remonttialalla valitettavasti toteutuvan vieläkään). Ryöstikö maalari asiakkaansa -kirjoitus tuli näistä keskusteluista.
Mutta tästä listasta tämä ”Olisiko ammattiylpeyden tuotteistaminen mahdollista?” menee kyllä suosikiksi muutenkin.
Tätä blogia on tullut luettua tosiaan aika pitkään. Sanotaan nyt sitten vaikka postaus Pyöräkauppias iskee kadulle. Oivaltavia on ollut moni muukin eikä muisti taivu kaikkiin, mutta ehkä tuossa kiteytyy jotain olennaista. Parhaat ideat ovat toisinaan hyvin yksinkertaisia sekä idealtaan että toteutukseltaan. Kirjoitus on toki vanha, mutta ehkä siinä on samaa vikaa kuin musiikkigenressä: eka demo on (mukamas) aina paras.
Vieläkö niitä kirjoja jäi.
? ”Renkaita foliopusseissa” toimii aina jotain vanhaa noet-juttua ihmetellessä.