Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Some-konsultti pyörtyisi

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Eräs Tero-niminen tuoreyrittäjä lähetti kysymyksiä:

    1. Kirjoitat blogia säännöllisesti. Paljonko käytät viikottain siihen aikaa?
    2. Onko sinulla jokin tietty aika, jolloin kirjoitat? Vai kirjoitteletko milloin sattuu?
    3. Mitä aloittavan yrittäjän pitäisi ottaa huomioon?

Kuten puoli Suomea on huomannut, julkaisuaikatauluani ohjaa selvästi jokin venäläistä sotilaskonettakin yllättävämpi algoritmi.

Ajoittain uutta nerokasta juttua pukkaa päivittäin. Toisinaan lukijani joutuvat kärsimään pitkäpiimäisestä elämästään jopa viikon pimennossa.

Ehkä on aika paljastaa muutamia Pölli tästä -mediakoneiston strategisia yksityiskohtia. Lamassa kärvistelevä Suomi totisesti tarvitsee kaltaisiani esikuvia.

1. Ei suunnitelmaa

Jokainen kunnon some-konsultti pyörtyisi, jos hän tietäisi, ettei seinälleni ole teipattu minkäänlaista julkaisusuunnitelmaa.

Kirjoittelen silloin, kun aikaa sattuu löytymään. Kuluvan kevään aikana erehdyin myymään liikaa projektihommia. Niinpä tekstejä on syntynyt välillä aika nihkeästi.

Toisaalta kirjoittaminen ei ole oikeastaan työtä. Se on silkkaa huvia. En siis kaipaa määräaikoja, joiden vuoksi useimmat rustailevat suunnitelmiaan.

Aiheet valitsen hetken mielijohteesta. Ne eivät noudata ennalta harkittua kaavaa. Toki kulloinkin suunnitteilla oleva seuraava kirja ohjaa ajatuksia jonkin verran.

2. Ei kohderymää

En ole enää vuosiin miettinyt, mille kohderyhmälle blogini olisi tarkoitettu. Enkä enää muista, mietinkö asiaa alun perinkään.

Toisaalta tekstejäni silmäilevät suharit, joiden pitäisi käyttää aikansa järkevämmin. Toisaalta monet asiakkaani eivät seuraa blogeja lainkaan.

3. Ei tavoitetta tai mittareita

Entä kuinka mittaan blogini kannattavuutta? Mitkä ovat tärkeimmät mittarit?

Olen käynyt vilkuilemassa Google Analyticsin käppyröitä joskus alkuvuodesta viimeksi. Se tarjoili amplitudiltaan vaihtelevaa siniaaltoa, kuten me insinöörit asian ilmaisemme.

Keskiviikkoisin on aina enemmän lukijoita kuin viikonloppuisin. Jos en ole julkaissut mitään, kävijämäärät kutistuivat. Julkaisupäivinä ne pompsahtivat.

Ällistyttävää, eikö totta?

4. Ei todisteita

En pysty millään tavalla todistamaan kenellekään, että blogin kirjoittamisesta olisi jotain hyötyä. Uskon ja kuvittelen, että se kannattaa. Mutta faktaa en pysty esittämään.

Terolle joudun siis ikävä kyllä vastaamaan, että jos hän kaipaa jotain rotia blogiinsa, täältä sitä on turha etsiä.

Toki voisin pyöräyttää jonkin loogiselta näyttävän kymmenkohtaisen tee näin -listan. Mutta se olisi aika härskiä sumutusta, kun en itsekään sellaista noudata.

Suomalaiset suunnittelevat liikaa. Ala sen sijaan kirjoittaa. Pian selviää, tuleeko hommasta mitään.

 

 

19 vastausta

  1. Näin lukijan kannalta epätasaisuus ahdistaa. Välillä olen klikkaillut neljäkin kertaa sivustollesi, eikä uutta tekstiä ole ilmestynyt. Tämä on aiheuttanut pahoja vieroitusoireita. Välillä kuitenkin olen saanut runsasta yliannosta ja kieltämättä se on tuntunut hyvälle!

    1. Ymmärrän kantasi täysin. Kadullakin joudun jatkuvasti väistelemään reittini varressa väijyviä fanilaumoja.

      Pyydän ailahtelua anteeksi. Lisäksi palautan kaikki blogistani maksamasi veloitukset takaisin.

      Kaiken kukkuraksi lupaan tehdä jo heti syksyllä selvästi vähemmän laskutettavia töitä niin, että pystyn keskittymään tekstuaalituotantoprosessieni säätötehtäviin.

  2. Luulen tuntevani tuon Teron, opiskelee johtajaksi ja hyväksi sellaiseksi varmaan tuleekin. Dynaaminen hemmo kaikkinensa.

    Kirjoitan itse blogin, kun päässä alkaa ahdistaa jokin, jonka olen oikeassa elämässä kohdannut ja nähnyt ns. ”huutavan tyhmyyden”. Teksti tulee suoraan selkärangasta ja ihan varmasti sisältää paljon virheitä, vaan so what.

    Bongasin tutkimuksen, jossa oli laskettu yhden julkaistun blogiartikkelin synnytyskustannukset, n. 1500 dollaria per rykäys. Samassa yhteydessä painotettiin sitä, ettei artikkeleiden tarvitse olla täydellisiä – mielummin toisin päin. Toinen merkittävä ahaa -elämys tuli mm. Hubspot maailman kautta – pääasia on kokeilu, raakaversiolla vaan eteenpäin, materiaalia julkiseksi heti vaan kun mahdollista. Tai kuten eräs puuseppä totesi: ”älä tee liian hienoa, ei tule koskaan valmista”.

    Tarkoitan ylläolevilla sitä kynnystä, jollainen tuntuu olevan vähintään 95% meistä siinä kohtaa, kun pitäisi raapustaa jotain ja julkaista se. Ei kehdata tai jotain muuta triviaalia. Pöh. Jos blogeja vielä jollakin tasolla aikataulutettaisiin, niitä ihan varmasti syntyisi vielä vähemmän tai niiden laatu (= sielu) vajoaisi pohjamutiin. Sasisimme luettavaksi samanlaista ruskeata tahnaa kuin viestintätoimistojen aikaansaamat yritysten strategia/missiojulistukset. Tyhjää lätinää siis.

    Täältä löytyy se tutkimus ja vähän muutakin aiheesta, en pahoittele virheitä: https://www.edealer.fi/blogi/miten-ville-43v-toimitusjohtaja-harmasta-ostaa-cms-jarjestelman/

    1. Mainitsemasi viestintätoimistot tuottavat myös blogeihin ruskeaa tahnasisältöä. Sen tunnistaa muodollisesta moitteettomuudesta ja siitä, että ainoa ”sisältöä” kommentoiva ”keskustelu” on peräisin sen saman viestintätoimiston näppäimistöstä.

      Lisäksi hieno julkaisuaikataulu paukkuu vähintään kaksi kertaa kolmesta, koska tekstit on joka kerta hyväksytettävä laumalla tilaajan pelokkaita korporaatioelukoita. Muuten voisi mennä ”maine”, jota firmalla ei ole olemassakaan.

  3. Hienoa Jari,

    katsoin, että vailla suunnitelmaa, motivoivaa tavoitetta tai palkitsevaa mittarointia olet onnistunut kirjoittamaan minimissään neljä kertaa kuukaudessa. Se on helevetin hyvin!

    Kunpa itsekin pystyisin moiseen ilman ajankäytön suunnittelua, motivointia ja jatkuvaa ”on tästä hyötyä – katso nyt kuinka sininen käyrä nousee” -todistelua. Toivottavasti Terokin pystyy.

    Ohjeesi on täydellinen: ”Ala kirjoittaa”. Jos siihen pystyy, muuta ei tarvita.

    1. Luulen, että myös bloggareiden touhuissa on helppo sekoittaa syyt ja seuraukset.

      Esimerkiksi itse kirjoitan siksi, että tuntuisi olevan jotain sanottavaa. Se on seurausta siitä, että olen törmännyt johonkin kiinnostavaan uutiseen, ilmiöön tai tarinaan. Blogiin ilmestyvä jorina on siis vain reaktio.

      Nuo motivaatiopohdinnat ja julkaisuaikataulut taas liittyvät siihen, miten joku saisi pakotetuksi itsensä kirjoittamaan. Hän siis yrittää piiskata itseään niin, että hänellä alkaisi olla jotain sanottavaa. Se ei kuulosta kovin vakuuttavalta strategialta.

  4. Kun suuret linjat on selkeät, tekstiä riittää ja sitä voi suoltaa lonkalta viikoittain tai silloin, kun ehtii. Laatukin tuppaa olemaan käyttötarkoitukseensa ihan ok. Jarin teksteistä 80 % tukee hyvin hänen tuottaistamisen missiotaan. Tykkäsitte tai ette.

    Villakoiran ydin on seuraava: Kirjoita vain, jos sinulla on jotain annettavaa muille. Kaksi vuosikymmentä sitten olin erään, nykyisin pörssifirman, henkilöstölehden OTO-toimittaja. Lehdykkä piti täyttää firman kuulumisilla viitisen kertaa vuodessa, vaikka mitään ihmeempää annettavaa ei ollut. Tunnistan nyt jälkeenpäin tuon ideariihissämme tahkotun ruskean tahnan käsitteen. Se ei edes täyttänyt tuota muodollisen moitteetomuuden kriteeriä.

    Jokainen blogisti voisi aikataulujen ja suunnitelmien sijaan ennen viimeistä julkaisu-Enterin painallusta miettiä, ”Mitä annettavaa muille minulla on tässä tekstissä”. Del-nappia tulisi käyttää paljon enemmän.

  5. Del nappia pitää käyttää ehdottomasti, jos ei sanomalla ole mitään annettavaa. Toisaalta, jos kerran blogin perustaa, pitää sinne suoltaa jotakin edes kerran kuukaudessa. Jos ei pysty, onko putiikilla edellytyksiä jatkaa olemassaoloaan?

    Tässä viittaan ostokäyttäytymisen muutokseen ja ostajien itselleen ottamaa/saamaa valtaa tutkia, analysoida ja verrata yritysten tarjoomaa toisiinsa. Ihan sama onko b2b vai b2ö.

    Blogien kohdalla yritys haiskahtaa epäilyttävältä, mikäli viimeisin eepos on synnytetty joulukuussa 2013 ja aiheena on Jouluja vaan kaikille – vastaavia ”aktiivisia” blogeja muuten löytyy paljon. Minkä kuvan annat ihmiselle, joka hakee palvelua tai yhteistyökumppania. Löytyykö siellä kiinnostusta asiakkaiden palvelemiseen vai odotetaanko, että joku hullu tulee ovesta sisään ja tämä altistuu vapaaehtoisesti ryöstön kohteeksi?

    Tässä on itsekin joutunut ns. seinää vasten – ja hemmetin terveellä tavalla. On ihan pakko miettiä koko ajan, miten voin olla asiakkaalle avuksi ostopäätöksen tekemisessä ja hankinnan päättämisessä. Tyrkyttää et voi, myyntiräppi ei pure. Kuollut blogi tai viestintäorganisaation luoma ruskea tahna ei tässä paljon auta.

    1. Mielenkiintoinen ilmiö tulee vloggaajien (eli videobloggaajien) seurueesta. Nettiin tungetaan päivittäin materiaalia lähestulkoon Big Brother hengessä ja seuraajia on enemmän kuin suurimalla osalla blogeista.

      Entä jos viestintä olisikin vapaata ja päästäisi enemmän iholle kaikkine rosoineen? Loppupeleissä aidon ihmisen aitoja kokemuksia on ainakin minusta mielenkiintoisempi seurata kuin minkä tahansa yrityksen ”Hei tässä sinulle top 5 vinkit” postauksia. Mitä mieltä te muut olette?

  6. Kollegani ja minä istumme alas ja keksimme 10 aihetta. Kumpikin kirjoittaa viidestä sovitusta jutun. Sitten ei kun kirjoittamaan. Näin voimme julkaista viikottain blogin seuraavan kymmenen viikon ajan. Ei sen kummenpaa tuskaa…

    1. Tuo systeemi toimii kun kiroitellaan ns. staattisemmista aiheista eli aiheista, jotka voidaan julkaista tänään tai kuukauden päästä. Jos blogissa aikoo saada aikaiseksi keskustelua ja vuorovaikutusta, niin mekanismi ei ehkä toimi halutulla tavalla.

      Nopeasti vilkaistuna teidän ja Jarin blogin suurin ero on siinä, että teillä jaetaan hyvää informaatiota ja Jarilla synnytetään hyvää keskustelua. Eli blogien tarkoitukset saattavat erota toisistaan.

      Kuhan vain pohdin, Kari…

    2. Kyllä lista aiheista auttaa. Itselleni on kertynyt varastoon kymmeniä otsikoita, joihin isken siinä vaiheessa, kun juttu muuttuu yhtäkkiä ajankohtaiseksi.

      Toisin sanottuna jonain päivänä uutisista hyppää esiin jokin tuore näkökulma, johon löytyy sitten arkistostani sopivasti jatkoksi tutkimustietoja, anekdootteja tms.

  7. Jari, muistanko väärin, vai julkaisitko joskus säännöllisemmin? Takaraivooni on takertunut ajatus, että olisin seurannut blogiasi aina perjantaisin. Joka viikko oli uusi postaus, harvemmin, jos koskaan oli kahta.

    Saattoi olla myös Gurumarkkinointi-blogi.

    1. Tahti on vaihdellut. Pidän kyllä edelleen säädyllisenä lukemana kolmea juttua viikossa. Kesäaika on sitten toinen asia.

      Jos siis julkaisen vain yhden postauksen viikossa, siitä tietää heti, että olen haksahtanut myymään liikaa koulutuksia tai projektivalmennuksia.

  8. Oma strategiani jussikari.fi:n kanssa perustui siihen havaintoon, että Suomessa ei käytännössä ole lainkaan juristiblogeja. Jos on, ne on yleensä kirjoitettu toisille juristeille. Ihan kiva, mutta tämä menee nähdäkseni keskinäisen päteminen sektorille.

    Keskinäisessä pätemisessä ei toki ole mitään väärää, mutta itse kyllä lähden siitä, että blogilla yritän a) selventää julkisessa keskustelussa esiintyviä täysin vääriä lakiteknisiä näkemyksiä, b) saada itseni patistettua pyörittelemään juridisia kuvioita mielessäni, jotta pääsen harjoittamaan juridista ajattelua ja täten opin paremmaksi asiantuntijaksi sekä c) kiilottaa omaa kuvaani asiantuntijana potentiaalisten asiakkaiden silmissä.

    Lakiasioista voi kirjoittaa ja puhua juristiksi ja juristilatinaksi, mutta itse olen ottanut kohdeyleisöksi koulutetut, yritysmaailmassa elävät kansalaiset – eli sellaiset, joilta voisi mahdollisesti tulla toimeksiantojakin. Näille koetan jakaa lisää ymmärystä siitä, mikä julkisessa keskustelussa olevassa asiassa on tärkeää (mikä ainakin toivottavasti lisää näiden valmiuksia toimia työssään, ts. tuottaa lisäarvoa).

    Kohdan a) toteuttamiseksi aikajänne on sellainen, että jotain tekstiä pitäisi saada ulos viimeistään päivässä siitä, kun jotain juridisesti relevanttia sanottavaa on uutisissa ilmestynyt tai tapaus on muuten tuore (esimerkiksi sinällään ”vanhentuneesta” keissistä voi tulla uutta tietoa vaikkapa 2 viikon päästä alkup. uutisesta, mikä nostaa sen takaisin keskusteluun ja siten ”tuoreeksi”).

    Blogini on siis lähtökohtaisesti reaktiivinen. Toki jos jotani sanottavaa herää esimerkiksi lenkkipolulla, saunassa tai automatkan aikana, tämänkin voin kirjoittaa, etenkin jos blogissa on muuten tauko. Ketään ei varmaan yllätä, että nämä ovat niitä vähemmän luettuja blogauksia. 😀

    1. Hyvä strategia – ja toimii!

      Ainakin itse luen ajatuksiasi innokkaasti. Tekstisi ovat selkeitä näin maallikonkin näkökulmasta. Sikäli olet onnistunut tavoitteessasi mainiosti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Sakkojen tuotteistaminen
Tommi Elomaa

Kannattaisiko sakot tuotteistaa?

Matkailijan matka katkesi koneesta poistamiseen Pariisissa. Avoimeksi jää, millainen lasku tuosta lankeaa – jos lankeaa. Olisiko sakkojen tuotteistuksella mitään vaikutusta?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.