Eräs Tero-niminen tuoreyrittäjä lähetti kysymyksiä:

    1. Kirjoitat blogia säännöllisesti. Paljonko käytät viikottain siihen aikaa?
    2. Onko sinulla jokin tietty aika, jolloin kirjoitat? Vai kirjoitteletko milloin sattuu?
    3. Mitä aloittavan yrittäjän pitäisi ottaa huomioon?

Kuten puoli Suomea on huomannut, julkaisuaikatauluani ohjaa selvästi jokin venäläistä sotilaskonettakin yllättävämpi algoritmi.

Ajoittain uutta nerokasta juttua pukkaa päivittäin. Toisinaan lukijani joutuvat kärsimään pitkäpiimäisestä elämästään jopa viikon pimennossa.

Ehkä on aika paljastaa muutamia Pölli tästä -mediakoneiston strategisia yksityiskohtia. Lamassa kärvistelevä Suomi totisesti tarvitsee kaltaisiani esikuvia.

1. Ei suunnitelmaa

Jokainen kunnon some-konsultti pyörtyisi, jos hän tietäisi, ettei seinälleni ole teipattu minkäänlaista julkaisusuunnitelmaa.

Kirjoittelen silloin, kun aikaa sattuu löytymään. Kuluvan kevään aikana erehdyin myymään liikaa projektihommia. Niinpä tekstejä on syntynyt välillä aika nihkeästi.

Toisaalta kirjoittaminen ei ole oikeastaan työtä. Se on silkkaa huvia. En siis kaipaa määräaikoja, joiden vuoksi useimmat rustailevat suunnitelmiaan.

Aiheet valitsen hetken mielijohteesta. Ne eivät noudata ennalta harkittua kaavaa. Toki kulloinkin suunnitteilla oleva seuraava kirja ohjaa ajatuksia jonkin verran.

2. Ei kohderymää

En ole enää vuosiin miettinyt, mille kohderyhmälle blogini olisi tarkoitettu. Enkä enää muista, mietinkö asiaa alun perinkään.

Toisaalta tekstejäni silmäilevät suharit, joiden pitäisi käyttää aikansa järkevämmin. Toisaalta monet asiakkaani eivät seuraa blogeja lainkaan.

3. Ei tavoitetta tai mittareita

Entä kuinka mittaan blogini kannattavuutta? Mitkä ovat tärkeimmät mittarit?

Olen käynyt vilkuilemassa Google Analyticsin käppyröitä joskus alkuvuodesta viimeksi. Se tarjoili amplitudiltaan vaihtelevaa siniaaltoa, kuten me insinöörit asian ilmaisemme.

Keskiviikkoisin on aina enemmän lukijoita kuin viikonloppuisin. Jos en ole julkaissut mitään, kävijämäärät kutistuivat. Julkaisupäivinä ne pompsahtivat.

Ällistyttävää, eikö totta?

4. Ei todisteita

En pysty millään tavalla todistamaan kenellekään, että blogin kirjoittamisesta olisi jotain hyötyä. Uskon ja kuvittelen, että se kannattaa. Mutta faktaa en pysty esittämään.

Terolle joudun siis ikävä kyllä vastaamaan, että jos hän kaipaa jotain rotia blogiinsa, täältä sitä on turha etsiä.

Toki voisin pyöräyttää jonkin loogiselta näyttävän kymmenkohtaisen tee näin -listan. Mutta se olisi aika härskiä sumutusta, kun en itsekään sellaista noudata.

Suomalaiset suunnittelevat liikaa. Ala sen sijaan kirjoittaa. Pian selviää, tuleeko hommasta mitään.